Viina virtasi tässä ammatissa ennen – vaan ei enää

Nykypäivänä ei ole varaa törttöillä kännissä, jos mielii menestyä ammattimuusikkona. Toista oli ennen.

Suomalainen showbisnes oli 1960- ja 70-luvuilla paljon kosteampaa kuin tänä päivänä, tietää Pentti Oskari Kangas, suositun Seitsemän Seinähullua Veljestä -huumoriyhtyeen perustaja.

– Meidän bändimme oli silloin outo, koska olimme käytännössä absolutistiyhtye. Joukossa oli pari kolme täysin absolutistia, eikä homma olisi voinut toimia, jos joillain olisi ollut korkki kiinni ja toisilla auki.

Örveltäjille potkut bändistä

Pentti Oskari Kankaan perustaman orkesterin riveissä on soittanut peräti 32 muusikkoa yhtyeen 45-vuotisen taipaleen aikana. Kangas myöntää, että jotkut saivat kenkää alkoholin käyttönsä vuoksi.

– Joskus tuli sellaisia, jotka läträsivät viinan kanssa liikaa. Minun piti sitten porukan johtajana reagoida siihen. Alkoholittomuus oli yhtyeemme tärkein voima.

Yhtyeen alkuperäisjäsenistä viisi oli opettajia, joten sisäisen kurin toimivuutta ei ole syytä epäillä. Toinen yhtyeen pystyssä pitänyt voima oli hyvä yhteishenki

– Me pidettiin keskenämme hauskaa. Vuodessa saattoi olla parhaimmillaan yli 370 keikkaa. Ei sitä olisi jaksanut, jos oltaisiin ryypiskelty.

Kangas sanoo, että kiertuilla tuli vastaan paljon bändejä, joilla meni lujaa viinan käytön vuoksi. Harva niistä on enää pystyssä, kuten Seinähullut vielä 45 vuoden jälkeen.

Vain Kari Tapio sai erityiskohtelun

– Alkoholin käyttö oli 1960–70-luvuilla yllättävän yleistä. Sitä pidettiin aivan normaalina. Ei se ollut ihmeellistä, jos hanuristi tipahti pallilta kesken soiton, Kangas heittää.

Nykypäivänä ammattimuusikot elävät säntillisemmin, koska kilpailu on kovaa. Alalle virtaa koko ajan lahjakkaita yrittäjiä. Jos joku esiintyy keikalla humalassa, siitä seuraa negatiivisia otsikoita.

Yksi artisti sai kuitenkin ymmärrystä ja erityskohtelua myös medialta lähes koko uransa ajan. Suomen sinivalkoisimmaksi ääneksi tituleeratun Kari Tapion alkoholiongelma oli julkinen salaisuus. Silti Kari Tapio ei joutunut lehdistön hampaisiin, kuten monet muut pulloon tarttuneet artistit.

Näin Kangas kirjoittaa tuntemastaan laulajasta kirjassaan Onnellisen miehen tarinoita:

"Olen monesti miettinyt Kari Tapion karismaa. Se oli uskomaton. Keikoilla tapahtuva toistuva kuperkeikkajuoman nauttiminen annettiin kerta toisensa jälkeen anteeksi, se jotenkin hyväksyttiin. Kenellekään muulle suomalaiselle laulajalle tai muusikolle ei ole Suomen kevyen musiikin historiassa suotu sellaista erityisasemaa kuin Karille. Ei edes Olavi Virralle. Sen katsottiin olevan osa hänen rehellisyyttään, läpinäkyvyyttään. Hän hankki itse asemansa ja karismansa inhimillisyydellään."

Studio55.fi/Piritta Palokangas

Lue myös:

    Uusimmat