Tähden varjossa? Dannyn taustalaulaja Katja raottaa keikkaelämää

Keminmaa vuonna 1982. Kahdeksanvuotias Katja Lukin seisoo autoliikkeen avajaisissa katsomassa ihailemiensa Dannyn ja Armin keikkaa. Esityksen loputtua Armi jakaa yleisölle ruusuja. Katja on ainoa, joka saa ruusun Dannylta.

Dannyn ja Armin fanitus sekä iskelmämusiikki ylipäänsä jäi Katjan elämässä taka-alalle, kunnes hän vuoden 1998 joulukuussa kohtasi Dannyn jälleen.

– Opiskelin kevyttä musiikkia Oulussa Show must go on -kurssilla, kun Danny tuli loppushow'humme etsimään uusia kykyjä. Haastattelu jännitti minua niin, että tuntui, etten uskalla edes silmiin katsoa.  Danny kuitenkin pyysi minut ja kaksi muuta esiintyjää mukaansa Huvin vuoksi -ohjelman suoraan tv-lähetykseen laivalle maaliskuussa vuonna 1999. Menin, ja sillä tiellä olen vieläkin, Katja kertoo.

Viimeisten 15 vuoden ajan Katja on viettänyt lähes jokaisen viikonlopun keikoilla Dannyn ja tiimin kanssa. Dannylla on Katjan lisäksi toinen taustalaulaja, Varpu Virta. Yhdessä he muodostavat D'Voicesin.

– Keikoille lähdetään perjantaina ja palataan pois sunnuntaina. Yleensä minä, Danny ja Varpu kuljemme yhdellä autolla ja tekniikka toisella. Kuskia vaihdellaan sen mukaan, kuka jaksaa ajella. Dannykin on usein ratissa.

Hans Lehtinen

"Tulitko sinäkin Dannya katsomaan?"

Keikat alkavat tavallisesti puoliltaöin.

– Meillä ei ole mitään sen kummempaa raideria (lista takahuonetta koskevista vaatimuksista). Otamme vastaan, mitä tarjotaan. Jos joku jotain kysyy, niin saatamme pyytää kevytkokista, Katja kertoo.

Tanssilavoilla esiintyjille tarjoillaan yleensä sitä, mitä yleisöllekin: makkaraa, pyttipannua, pullaa ja kahvia.

– Salaattilinjalla eläminen voisi olla vaikeaa – itse tosin olenkin enemmän hampurilaisihmisiä, Katja nauraa.

Faneja takahuoneeseen ei päästetä kovin usein.

– Monet kyllä yrittävät, jos siihen on mahdollisuus. Ja saavat tullakin, kunhan ei ole pukeutuminen kesken. Pääasiassa he kysyvät Dannylta nimmareita.

Katjaa itseään ei juuri tunnisteta arkivaatteissa.

– Lavalla minulla on hiukset auki, meikit laitettu ja piilolinssit, mutta siviilissä näytän aika erilaiselta. Kun menen keikan jälkeen silmälasit päässä, tukka kiinni ja vähemmällä meikillä hakemaan kokista, hyvin usein joku tulee tiskille sanomaan: terve, oletko sinäkin tullut Dannya katsomaan?

– Kerran istuin huoltoasemalla Dannya vastapäätä, kun joku poika tuli juttelemaan hänelle. Poika katseli minua ja totesi Dannylle, että D'Voicesit on nähtävästi jätetty kotiin. Danny vastasi: niin, kotia jäivät tällä kertaa, Katja nauraa.

Kiertueen jälkeen tyhjyys

Keikkaelämän alkuaikoina Katja jaksoi riekkua muun tiimin kanssa ulkona pitkälle yöhön esitysten jälkeen.

– Nykyään minä ja Varpu olemme poistuneet oikeastaan saman tien hotellihuoneeseen nukkumaan.

Yleensä laskeutuminen lavalta tavalliseen elämään sujuu hyvin.

– Yleisöstä saa paljon voimaa. Vaikka ennen keikkaa olisi kuinka väsyttänyt, niin jos yleisö on hyvä, väsymys lähtee pois.

– Finnhitsin kaltaisten isompien kiertueiden jälkeen minulle on saattanut tulla surullinen ja tyhjä olo. Kun on tehnyt intensiivisesti töitä porukalla, ajattelee: mitäs nyt?

Arkipäivisin luokanopettajana toimivan Katjan ei kuitenkaan tarvitse pitkään murehtia arkeen sopeutumista.

– Kun palaa kouluun, glamour loppuu siihen.

Taustalta myös keskipisteeksi

Miltä Katjasta tuntuu olla aina "se taustalaulaja"?

– Alun perin minusta oli nimenomaan mahtavaa laulaa taustalla. Sitten Danny itse ehdotti, että alkaisin laulaa keikoilla biisin–pari. Nykyisin on niin, että jos keikkaan kuuluu Dannyn setin lisäksi kaksi 45 minuutin settiä, niin minä laulan sen toisen 45 minuuttia ja Varpu toisen. Saan siis kyllä esiintyä paljon myös omana itsenäni. Danny kutsuukin meitä leading ladyikseen, koska vastaamme omista tonteistamme täysin, Katja vastaa.

– Kun on kiva tiimi, on kiva olla. Ei ole tullut sellaista tunnetta, että pitäisi päästä tekemään yksin, kun saan kuitenkin toteuttaa myös omaa uraani.

Katja on tehnyt omillaan viitisentoista levytystä, joista muutamia on julkaistu sinkkuina. Joukossa on joululauluja, hengellisiä kappaleita, kreikkalaisia käännöksiä sekä espanjalaista musiikkia.

– Vexi Salmi ja Jussi Rasinkangas ovat tehneet minulle 1960-luvun tyylistä musiikkia. Lisäksi levytimme Ann-Christinen kanssa kappaleen Meren rantaan vuonna 2012. Teen omia keikkoja harvakseltaan, jos aikataulut eivät mene päällekkäin Dannyn kanssa.

Katja kehuu Dannya hyväksi ystäväksi. Petri Kokko

Kukkia Dannylta merkkipäivinä

Katja kertoo, että Danny kuuluu nykyään hänen parhaimpiin ystäviinsä.

– Olemme tekemisissä melkein päivittäin vapaa-ajallakin. Lisäksi olemme jo noin kymmenen vuoden ajan käyneet lomareissuilla ulkomailla koko tiimin – Dannyn, Varpun, teknikkojen ja bändin – kanssa. Olemme reissanneet esimerkiksi Brysselissä, Lontoossa, Las Vegasissa ja Santorinilla.

Kun Katja tänä vuonna valmistui luokanopettajaksi, Danny oli mukana juhlissa.

– Dannyn syntymäpäiviä puolestaan juhlittiin yhdessä laivalla. Dannylla on myös tapana lähettää kukkia postissa merkkipäiväni kunniaksi.

Pahaa sanaa Katja ei Dannysta sano.

– Hän on mahtava tyyppi: hyvin ystävällinen, luotettava ja avoin. Sellainen, jonka varmaan kaikki haluaisivat ystäväkseen. Jos on huolia, Dannylle voi soittaa ja kysyä neuvoja. En todellakaan ajattele, että hän on pomo, vaan nimenomaan ystävä.

– Kesäisin koko tiimin jäsenet ovat tervetulleita Dannyn Rauman huvilalle. Hän on sanonut, että tulkaa koska vain ja olkaa kuin kotonanne. Useimmilla tiimistämme on siellä omat petivaatteetkin.

Ei kaiken loppu

Tulevan Viihdemaratonin loppusuora -kiertueen myötä Danny siirtyy sivummalle showbisneksistä. Katja ei ole vielä ajatellut tai halunnut ajatella asiaa.

– Olen vielä kiinni tulevissa keikoissa. Kuitenkin luotan ja tiedän, että olemme tekemisissä jatkossakin joka päivä eikä tämä tarkoita yhteistyön loppua. Jos Danny olisi minulle vain pomo ja ajattelisin pelkästään töiden vähenemistä, asia voisi olla eri. Suuret kiertueet loppuvat, mutta jatkossa teemme varmasti pienempiä keikkoja, kun niin hyvältä tuntuu.

– Kiertueen viimeinen esitys Helsingissä tulee varmasti olemaan tunteellinen. Silloin asian varmaan vasta lopullisesti tajuaa.

Miten Katjan oma ura jatkuu tästä eteenpäin?

– Teen varmaan jonkin verran pienempiä keikkoja itse sekä Varpun kanssa D'Voicesissa. Voin alkaa tehdä enemmän myös opettajan hommia – toistaiseksi en ole vielä ottanut hoitaakseni pidempiä sijaisuuksia. Julkaisen omia sinkkuja ja lähitulevaisuudessa oman levynkin. Musiikki varmasti pysyy elämässäni.

– Dannyn tuntien sanoisin, että emme varsinaisesti lopeta ikinä, Katja hymyilee.

Kuvat: Heikki Yli-Ketola, Petri Kokko, Hans Lehtinen