"Suomalaiset valmentajat valovuosien päässä huipputasosta"

– Suomalaisen yleisurheilun taso on kansainväliseen tasoon verrattuna tällä hetkellä sama kuin se oli 60-luvulla. Toisin sanoen olemme nollilla, Seppo Nuuttila pamauttaa.

Nuuttilan syyttävä sormi osoittaa Suomen Urheiluliittoa, joka hänen mukaansa ei aseta valmentajille ja urheilijoille tarpeeksi kovia tavoitteita.

– Vielä muutamaan vuoteen ei edes voida puhua sijoitustavoitteista, vaan nyt pitäisi lähteä siitä, että tulosten täytyy yksinkertaisesti parantua, Nuuttila toteaa.

Apua ulkomaisesta osaamisesta

Nuuttila tunnetaan ehkä parhaiten työstään Urheiluliiton valmennuspäällikkönä niinä vuosina kun juoksijat Juha Väätäinen, Lasse Virén ja Pekka Vasala olivat uransa huipulla 1970-luvulla. Edellistä vuosikymmentä Nuuttila vertaa yleisurheilun kannalta nykytilanteeseen; suomalaiset huiput olivat kaukana kansainvälisistä kollegoistaan, ja asialle oli tehtävä jotakin.

1960-luvun ratkaisu oli lähteä rohkeasti hakemaan apua ulkomailta, ja sama toimisi Nuuttilan mukaan tänäkin päivänä.

– Suomalaisten tieto-taito ei riittänyt silloin eikä se riitä nytkään. Ainoa vaihtoehto on lähteä nöyränä poikana ulos maasta, ja kysyä lakki kourassa neuvoa ulkomaisilta osaajilta.

"Turha syyttää urheilijoita"

Yhtenä suurena ongelmana Nuuttila näkee valmentajien halun pitää urheilijoistaan kiinni.

– Jos valmentaja huomaa, ettei saa urheilijastaan enempää irti, olisi viisasta katsoa, josko jollakin toisella valmentajalla olisi parempia keinoja saada aikaan kehitystä. On hölmöä pitää urheilijoista mustasukkaisesti kiinni ja selittää huonoa menestystä urheilijan lahjattomuudella.

Toinen valmentajien ongelma on halu kerätä kaikki maine ja kunnia itselleen.

– Monet henkilökohtaiset valmentajat eivät uskalla kysyä neuvoa muilta, koska pelkäävät menettävänsä osan kunniasta, jos urheilija jonkun toisen valmentajan neuvoilla sattuisikin menestymään.

Studio55/Elina Rantalainen