Olli Lindholm: Yleisöllä ei ole yksinoikeus olla humalassa

Kun Olli Lindholm sävelsi vuonna 1993 uutta kappaletta, hänen vuoden vanha poikansa nukkui viereisessä huoneessa. Yksi kerrallaan, pikkuhiljaa, nuotit asettuivat paikoilleen.

Syntyi kappale, jonka veroista Lindholm ei ole urallaan sen koommin mielestään tehnyt: Ihmisen Poika.

Koskettavat sanat kirjoitti Juice Leskinen.

Voi kunpa matkasi onneksi/koituis vihaa, katkeruutta et/tuntis joutavaa, voi kun oisit/viisaampi kuin isäs milloinkaan/kunpa oppisit ajattelemaan.

Lindholm uskoo, että kappale säilyy aina ikivihreänä.

– Ihmisen Poika on itselleni rakkain biisi koko tuotannosta. Kun minusta aika jättää, sitä soitetaan edelleen ristiäisissä, Lindholm sanoo.

Alkaa tapahtua

Kymmenisen vuotta ennen Ihmisen Pojan syntymää Olli Lindholm jännitti Yö-yhtyeensä ja kavereidensa kanssa Porissa rockin SM-kisoissa. Hetki ennen karsinnan voittajan julistamista ei unohdu ikinä.

– Jälkeenpäin ajateltuna se oli yksi urani huippukohdista. Silloinhan en vielä ollut muuta kokenut, Lindholm sanoo.

Yhtye voitti karsinnan ja sijoittui Seinäjoen loppukilpailuissa kolmanneksi. Sen jälkeen bändi on takonut monia hittejä.

Laulaja tunnistaakin tähtipotentiaalin jo raakileesta kappaleesta.

– Kun ensimmäisen kerran kuulin Rakkaus on lumivalkoinen -kappaleen demon, ajattelin, että herranjumala – nyt alkaa tapahtua. Vaikka demo oli huonolaatuinen, tiesin, että käsissäni on mieletön biisi, Lindholm muistelee.

Lavalta tavallisiin töihin

1990-luvun alussa oli kuitenkin jakso, jolloin yhtyeellä meni niin huonosti, että Lindholm hankki siviilityön.

– Puin päälleni kravatin, kauluspaidan sekä suorat housut ja aloin ajaa taksia. Kyydissä liikemiehet joskus sanoivat, että olet sä kyllä kova jätkä, kun keikkojen lisäksi vedät tällaista rundia, muusikko muistelee.

Keikkoja ei tuolloin ollut kuin muutama kymmen vuodessa.

– Sitä ruvetaan kuvittelemaan, ettei lavalla tarvitse kuin käydä kääntymässä. Huonot keikat tuhoavat yhtyeen, Lindholm pohtii suvannon syitä.

Nuorena pitää nollata

Aiemmin Lindholm käytti alkoholia polttoaineena rankasta keikkaelämästä aiheutuvaa väsymystä ja turtumusta vastaan.

– Nuorilla miehillä se kuuluu asiaan. Yleisöllä ei ole yksinoikeus olla humalassa, Lindholm sanoo.

Nykyään hän ei juo.

– Artistin pitää myös aikuistua. Kun tulee ikää ja perhettä, voi alkaa tehdä hitaampia kappaleita ja kuunnella vaikka Radio Suomea NRJ:n sijasta.

Katso peiliin

Lindholm kiittää uransa huonoja aikoja siitä, että ne tavallaan "pelastivat koko homman".

– Pohjamudista noustaan ylös peilin kautta. On vaikea myöntää, että itsessä on vikaa, Lindholm sanoo.

Kun työstään nauttii, taso pysyy korkealla. Lindholmia ei kyllästytä laulaa samoja lauluja.

– Vaihtelemme kappaleita keikoilla paljon, vain isot hitit pysyvät. Eikä niihin voi pitkästyä, nehän menevät jengiin kuin häkä ilta toisensa jälkeen!

Yö alkaa tehdä uutta levyä ensi keväänä. Kenties Lindholm saa piankin käsiinsä uuden Rakkaus on lumivalkoisen tai Ihmisen Pojan – ja yhtye lisää rakastettuja hittejä keikoille.

Piia Simola/Studio55.fi