Lukijat vaikuttavista lukukokemuksista: "Kirja pelasti koko elämäni"

"Sain potkun lopettaa tupakoinnin"

12 askelta ja 12 perinnettä. Tämä Nimettömien alkoholistien kirja on pelastanut koko elämäni. Lyhyesti sen merkitystä on vaikea selittää, mutta palaan sen teksteihin päivittäin!

Dostojevskin Karamazovin veljekset. Ostin sen ensimmäisillä palkkarahoillani 21-vuotiaana kansakoulunopettajana. Kirjasta lähti liikkeelle etsijän tieni sisäisen maailmani rikastuttamiseksi.

En osaa nimetä elämänaluetta, johon J.R.R. TolkieninTaru sormusten herrasta ei olisi vaikuttanut. Lumouduin teoksesta jo lapsena ja sittemmin olen uppoutunut Tolkienin muuhun tuotantoon sekä suomeksi että englanniksi. Rakastan Sormusten herran koko fiktiivistä maailmaa ja sen kansoja, kunnioitan sen monimuotoisuutta ja kielellistä rikkautta. Taru sormusten herrasta edustaa minulle äärimmäistä kauneutta, surullista ja silti siunattua. Vaikka kirjallisuus kokonaisuudessaan on elämäni keskipiste, oli Sormusten herralla erityisen suuri vaikutus siihen, että päädyin opiskelemaan kirjallisuustiedettä.

Stumppaa tähän -kirja, joka antoi uuden tavan suhtautua tupakointiin. Muutaman kymmenen sivua luettuani sain potkun lopettaa tupakoinnin. Kirja opetti myös sen, että ihminen voi muuttua ja muuttaa ajatusmaailmaansa, jos vain haluaa.

Osamu Dazai: Ei enää ihminen. Luin kirjan lukioikäisenä ja se on vaikuttanut sittemmin paljon ajatteluuni. Kerrankin oli teos, jonka kirjoittajaa ymmärsin ja joka kehitti myös omaa ajatteluani. Useimpien kirjojen minäkertojaa ja kirjoittajaa en ymmärrä, enkä siten myöskään arvosta, henkiset tasot eivät kohtaa.

Colourbox

Kirja opetti ymmärtämään historiaa ja maailmaa

Opiskeluaikoina 2000-luvun alussa luin vanhuksiin ja ikä-ihmisiin liittyvän Jukka Louhijan kirjan Satavuotiaiden salaisuus. Lääkäri pitkän iän jäljillä. Kirja avarsi kovin nuoren naisen ajatusmaailmaa, ymmärrystä Suomesta, sen historiasta ja suomalaisista. Suosittelen yhä koska Hannes Hynösenkin elämäntarina herätti keskustelua viime itsenäisyyspäivän aikaan.

Lauri Viidan romaani Moreeni teki minuun valtavan vaikutuksen lukioikäisenä 1960-luvun lopulla, jolloin sen luin. Se kertoo keiden toimesta Suomi on nyt se mikä se on. Ahkerien, ammattitaitoisten ja itsepäisten, tahtovien ja sosiaaliseen nousuun pyrkivien ihmisten kovalla työllä rakentama yhteiskunta. Lapset koulutettiin, elämässä haluttiin eteenpäin ja tuloksena oli nykyinen Suomi. Ei hassumpi malli maailmalle!

Kaikista elämäni aikana lukemistani kirjoista mikään ei ole vaikuttanut maailmankuvaani yhtä paljon kuin James Bowenin teos Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni. Tarina kertoo entisen kodittoman heroiininarkkari Bowenin ja tämän löytämän katukissa Bobin välisestä ystävyydestä. Parivaljakon kulkema matka on todellinen tosielämän tuhkimotarina. Ennen kaikkea se kuitenkin kertoo arkipäivän realistisesti syistä, jotka pudottavat ihmisen kodittomuuteen sekä siitä, miten parempionniset henkilöt kodittomiin ja muihin laitapuolen kulkijoihin suhtautuvat. Bowen herätti omatuntoni soimaan, poisti ennakkoluulojani ja toivottavasti myös ylimielisyyttäni.

Myös nämä kirjat vaikuttivat lukijoihin

Kanteletar

Lew Wallace: Ben-Hur

Giovanni Guareschi: Isä Camillo

Victor Hugo: Kurjat

Jules Verne: Salaperäinen saari

Tolstoi: Sota ja rauha

Victoria Hislop: Elämänlanka

Torey Hayden: Tiikerin lapsi

Eckhard Tolle: Läsnäolon voima

Richard Bach: Lokki Joonatan

John Steinbeck: Eedenistä itään

Oscar Lewis: Sanchezin lapset. Sain tämän kirjan työkavereiltani jäähyväislahjaksi 1979. Luin sen pariin kertaan ja myöhemmin olen kadottanut sen. Se oli niin kiehtova, että ostin sen myös ystävättärelleni. Viime syksynä lainasin sen häneltä ja luin taas. Tämä kirja on kulkenut ajatuksissani läpi koko elämän.

Kuin viisaan äidin neuvoja

Pekka Töpöhäntä -kirjat liittyvät ensimmäisten luokkien lukukokemuksiin. Niissä kohtasin kiusaamisongelman kirjojen avulla. Voimasatu, jota vieläkin luen toisinaan on Riti, Rati, Ralla ja jättiläinen Pölväs-Tölväs, joka löytyy Kirsi Kunnaksen toimittamasta Aarteiden kirja kolmosesta. Siinä ilmenee tyttöenergia hienolla tavalla.

Kun olin 10-vuotias, Taru sormusten herrasta oli ehdottomasti upeinta mitä olin koskaan lukenut. Se oli yksinäiselle, surumieliselle ja koulussa opettajan kiusaamalle lapselle paras pakopaikka. Pieni ja huomaamaton pelastaa maailman suurelta sorrolta.

Aila Meriluodon päiväkirjat ovat tarjonneet minulle naisen kanssakulkijaksi. Esimerkiksi Vaarallista kokea on lukuelämyksenä verrattavissa siihen, että viisas äiti puhuisi tyttärelleen.

Kylläpähän se Raamattu on. Se on kuitenkin elävä kirja, joka puhuttelee ihmistä joka tasolla ja ohjaa. Sen sanat kätkeytyvät sydämeen ja nousevat sieltä tarpeen tullen. Monet kirjat nykyisin ovat surullisia ja toivottomia. Raamattu antaa sekä voimaa, toivoa että lohtua tämän ankaran elämän keskellä.

Olen kasvanut Harry Pottereiden parissa ja ehdottomasti Potterit ovat vaikuttaneet minuun kaikista kirjoista eniten. Minulle, kuin varmasti monelle muullekin lapselle, Harry on ollut se ystävä, jota oikeassa elämässä ei ollut. Hänen maailmansa oli täynnä seikkailua, rohkeutta ja mahdollisuuksia - kaikkea sitä, mitä omasta elämästä usein tuntui puuttuvan.

"Joka kerta löydän siitä jotain mielenkiintoista"

Tärkein kaikista kirjoistani on kaveriltani 11-vuotislahjaksi saatu Pikku naisia. Se on luettu moneen kertaan ja on nyt tyttärelläni tallessa. Kaari Utrion kirjoja ostin omalla rahallani ja se ensimmäinen Kartanon herra ja kaunis Kirstin vuodelta 1968 on yksi aarteistani. Äiti ei oikein tykännyt, kun aina palkkapäivänä kävin ostamassa uuden kirjan - lähettitytön palkka oli pieni ja sen piti riittää myös iltaoppikoulun kirja- ja lukukausimaksuun.

J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa teki minuun jo yläasteella lähtemättömän vaikutuksen. Kirja jotenkin onnistui jollain mystisellä tavalla avartamaan koko elämänkatsomustani sekä avaamaan minulle kirjallisuuden maailman. Tämä on kirja, jonka olen lukenut kolmella kielellä, yhteensä varmaan viitisentoista kertaa ja silti siinä on edelleen se sama magia vielä kymmenen vuotta myöhemmin.

Sinuhe egyptiläinen! Olen lukenut sen jo 15 kertaa. Joka kerta löydän siitä jotain mielenkiintoista. Mielestäni kirjaa voi lähestyä historiallisena, uskonnollisena tai filosofisena teoksena. Mielenkiintoinen rakkaustarina koukuttaa myös. Kuinka sokeita me voimmekaan olla ihmissuhteissamme.

Kuvat: Colourbox.com