Kaarle Kustaa ja Silvia pukeutuivat Suomen farkkukuninkaan takkeihin

Kun Matti Majava oli kuusivuotias ja Munkkiniemen kansakoulun ekaluokkalainen vuonna 1950, hän piirisi opettajan pyynnöstä paperille tulevaisuutensa. Muiden poikien piirustukset kuvasivat junia tai lentokoneita, sillä heitä kiehtoi suurten vempeleiden kuljettaminen. Majavan piirustus kuvasi lyhyttavarakauppaa, jonka kangaspakkojen ja vaaterivien joukossa roikkui kaksi farkkutakkia. Se oli enne.

Kun Matti Majava kävi nuorena 13-vuotiaana kundina katsomassa Bill Haleyn Rock Around the Clock -elokuvan väärennetyillä papereillaan, mies oli täysin myyty.

– Se oli hurjaa meininkiä, oltiin kuin herätysjuhlilta tulossa. Tajuttiin, että on olemassa sellainen ryhmä kuin nuoriso ja me ollaan mukana siinä! Majava kertoo innostuneena.

Amerikka oli tulossa Suomeen. Kun urbaani nuorimies vihittiin muutamia vuosia myöhemmin taiteilija-suunnittelijan kanssa, lopputuloksena oli pakko olla jotain, mikä jäisi historian kirjoihin. Majava avasi vaimonsa Pirjan kanssa vuonna 1969 Suomen ensimmäisen farkkuliikkeen, Beaversin, Helsingin Kruununhakaan. Siellä myytiin sitä, mitä kaikki nuoret tuolloin hinkuivat: farkkuja.

Farkkuja ommeltiin aamusta iltaan

Majava haki liikkeeseen vaatteita ulkomailta. Liikkeessä myytiin käytettyjä vintage-farkkuja ja muuta USA-vaatetta, jota Majava haki ulkomailta, etupäässä Amerikasta, Lontoosta ja Pariisista.Suomalaisille tavaraa meni kaupaksi sitä mukaa kun uusia vaatteita saatiin myyntiin.

– Ruotsi oli täynnä farkkuja, mutta Suomeen niitä oli vaikea saada tuontilisenssin vuoksi. Pirja alkoi ommella niitä kotona aamusta iltaan ja illasta aamuun, ja ne menivät kaupaksi kuin häkä.

Pian farkkuja ompeli Pirjan lisäksi kaikkiaan noin 30 kotiompelijaa, joille toimitettiin kankaita kotioville sitä mukaa kun valmiita farkkuja noudettiin kauppaan myytäväksi.

– Kun asiakkaille kerrottiin, että kauppaan on tulossa uusi satsi farkkuja maanantaina aamukuudelta, innokkaimmat olivat jo puoliltaöin kaupan oven edessä jonottamassa.

Kuninkaallisia asiakkaita

Hyvälaatuisten housujen lisäksi Beavers-merkin suosion selitti sen ympärille kokoontunut joukko sekä ammattitaitoinen brändäys. Matti Majava puki Suomen ykkösartisteille Beaversin farkut jalkaan ja muusikot toimivat hänen mainosmiehinään.

– Vuonna 1972 Remu toi Hurriganesin pojat meidän liikkeeseen ja sanoi, että pue nämä kundit. Myös Rauli Badding Somerjoen, Dingon ja jopa Jerry Lee Lewisin konserteissa näkyi Beaversin mainoskylttejä ja vaatteita, Matti Majava kertoo suuresti ihailemastaan rock-taiteilija-suhteestaan.

Arvokkaimpia asiakkaita olivat Ruotsin nykyinen kuningas Kaarle Kustaa sekä hänen vaimonsa Silvia. Kaksikon suosikkiputiikkeihin kuului tukholmalainen Twenty-niminen vaatekauppa Norrlandsgatanilla, joka myi 70-luvulla maailman suosikkimerkkejä, ja jossa myytiin myös Beavers-merkkiä. Kaarle Kustaalle teetettiin mittatilaustyönä farkkubleiseri ja myös Silvia hankki Beavers-takin.

– 70-luvulla se oli kaupalle merkittävä tapahtuma, Majava muistelee.

Yrittäjyys vaati sinnikkyyttä

Vaikka kauppa kävi, yrittäminen ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Oikeata farkkukangasta ja nappeja oli välillä vaikea saada, sillä vain oikea farkkukangas kelpasi Majaville. Silti he jatkoivat sinnikkäästi Suomen nuorisomuodin huippumerkkinä. Kotiompelijat korvattiin ajan kuluessa tehtailla, joissa 80-luvulla enimmillään 180 ompelijaa. Beavers-liikkeitä perustettiin samaan aikaan lisää.

– Suomessa oli 11 Beavers-liikettä, Tukholmassa yksi ja Oslossa yksi. Lisäksi jälleenmyyjien putiikeista sai ostaa meidän farkkuja. Putiikkeja oli noin sata.

Parhaana vuonna, 1982, Beavers-farkkuja myytiin yhteensä Pohjoismaissa 550 000 paria ja muita merkkejä valmistettiin Ruotsiin ja Norjaan. Niitä myytiin kaikkiaan 200 000 paria. Eli yhteismäärä oli 750 000.

Valmistuskustannusten nousun myötä vienti hiipui

80-luvun alussa 70-luvun kuluttajat kuitenkin kyllästyivät farkkuihin, eikä menekki enää ollut entisellään.Roolipukeutuminen palasi takaisin nuorten muotiin ja farkkujen menekki putosi melkein puolella 70-luvun hurjista kulutusluvuista.

– 70-luvulla housujen lisäksi farkulla oli päällystetty huonekalut, oli farkkulakanoita ja rannekellojen hihnatkin oli tehty farkusta. Jopa meidän Volkkarikin oli päällystetty farkulla! Jossain vaiheessa tuli se kyllästymisaste, Majava muistelee.

Myös farkkujen valmistuskustannukset nousivat elintason nousun myötä, eikä farkkuja enää pystytty valmistamaan Suomessa. Hinnat olivat vientimarkkinoille aivan liian kovat. Beavers-tuotteiden maahantuojat Ruotsissa,Tanskassa ja Norjassa lopettivat hiljalleen myynnin korkeiden valmistushintojen johdosta ja farkkuja tehtiin enää Suomen kuluttajille.

– Jouduimme uuteen markkinoinnilliseen tilanteeseen, jossa meidän piti hyödyntää Beavers-merkkiä tavalla, jolla emme halunneet. Teimme myynnin takia casual-vaatteita farkkujen lisäksi ja muita tuöteryhmiä, jotka eivät oikeastaan kuuluneet hektiselle ja aidolle farkkubrändille.

Nyt Majava häärää farkkumuseon parissa

Hiljalleen Beaversin brändin gloria hiipui ja markkinaosuus pieneni. Majavat myivät Beavers-merkin vuonna 1996. Matti Majava lähti vuonna 1997 soolouralle. Hän perusti yrityksen, joka konsultoi brändimarkkinoinnissa ja tuotannossa kouluttaen farkkualan yrittäjiä.

Soolouralla mies on hyödyntänyt kaikkea aiemmin kokemaansa ja hän oppii edelleen uutta toimiessaan farkkujen parissa suurten kansainvälisten farkkumerkkien kanssa yhteistyössä.

– Uusin projekti on Suomen Farkkumuseon perustaminen, jolla muuten on nyt ensiesiintyminen Catwalk-messuilla 23–24.8 Wanhassa Satamassa.

Uutena valloituksenaan Majava on viihtynyt myös stailistin roolissa. Mies puki Paras puvustus -Jussilla palkitun Ganes-elokuvan bändin pojille oikeanlaiset kuteet. Onhan hän puvustanut oikeat Hurriganes-soittajatkin jo vuodesta 1972 lähtien!

Lue myös:

    Uusimmat