Isoisän kätköistä löytyi sotapäiväkirja – Suomen salainen sissioperaatio paljastui

Jatkosodan loppupuolella Ilomantsissa oli kova rytinä. Suurtaistelun tukemiseksi suunniteltiin operaatio Hokki, jonka tavoite oli tuhota Petroskoin ratapiha ja lamauttaa puna-armeijan huoltoliikenne Ilomantsin alueella.

Petroskoin länsipuolelle lähetettiin Mannerheim-ristin ritari Ilmari Honkasen johdolla neljä lentokonetta.

– Miehiä oli aluksi 55, mutta heistä vain 36 pääsi lopulta perille. Kaksi jouduttiin jättämään jo lähtövaiheessa pois, koska lentokoneiden kantokyky ei olisi riittänyt. Yksi kone putosi Ilomantsiin, Mikko Porvali kertoo.

Lentomiehistö sekä 13 sissiä joutuivat taisteluun heti koneen pudottua. Yksi kuoli ja kaksi jäi loukkaantuneena vangiksi. Muut lähtivät kiireesti kulkemaan länttä kohti.

Omat etulinjan joukot eivät tienneet vihollisen puolella olevista sisseistä vaan ampuivat näitä venäläisinä. Kaksi miestä kaatui. Yksi haavoittui, ja kun hän luuli joutuneensa venäläisten maalitauluksi, ampui itse itsensä.

– Loput piiloutuivat yöksi suolle. Kun he varmistuivat, etteivät ampujat ole venäläisiä, he pääsivät huutamalla omalle puolelle, Porvali sanoo.

Humalainen lentäjä päin puuta

Suomen suurin sissien maahanlaskuoperaatio ei onnistunut ainakaan suunnitellusti. Pudonneen koneen mukana meni yksi partion upseereista, joka oli hyvin perillä operaatiosta. Perille päässeet miehet eivät uskaltaneet toteuttaa suunnitelmaa sellaisenaan, koska jos upseeri on joutunut vihollisen käsiin, hän on saattanut paljastaa tälle kaiken.

– Enää ei yritetty Petroskoihin. Honkanen muutti tehtävää niin, että he räjäyttivät junarataa.

Miehet tarvitsivat lisää räjähdysaineita, mutta täydennyslennon kanssa kävi hieman nolosti. Kun Erkki Salo sai lentotehtävän, hän ei uskaltanut kertoa olevansa juovuksissa. Kun muonatorpedot piti pudottaa, Salo törmäsi puuhun ja putosi täydennystä odottavan joukon keskelle.

– Tähystäjältä murtui jalka vaikeasti parista kohtaa. Lentäjä sai vain aivotärähdyksen ja haavan huuleensa. Heitä lähdettiin kuljettamaan 20 kilometrin päähän paluukyytiin, Porvali selvittää.

Viholliselta ei jäänyt huomioimatta radan räjäytykset, mutta viimeistään lentokoneen putoaminen paljasti, että alueella on tunkeilijoita. Suomalaisia ajettiin takaa, ja he pakenivat juoksumarssia Liptsakanjärvelle. He saivat järven haltuunsa ja vesitaso pystyi laskeutumaan sinne.

Vesitaso toi lisää tarvikkeita ja loukkaantuneet pääsivät sen kyydissä pois. Muut palasivat etelään radanräjäytyspuuhiin.

Kävellen omien puolelle

Elettiin jatkosodan viimeisiä päiviä, vaikka partiomiehet eivät sitä vielä tienneet. He saivat tiedon, ettei rataa saa enää miinoittaa. Honkanen päätti, että he kulkevat 80 kilometriä pohjoiseen järvelle, josta lentokone tulee hakemaan. Ryhmän onnistuikin paeta takaa-ajajien kynsistä.

Matkalla Honkanen sairastui ruusuun. Ilman lääkkeitä hän oli hengenvaarallisessa tilassa. Miehet kantoivat kuumeesta ja verenmyrkytyksestä kärsivän kapteenin Vantsjärvelle. Yhteistyö Saksan kanssa oli juuri loppunut, eikä yhtään konetta ei liiennyt hakemaan miehiä korvesta. Heidän käskettiin kävellä kotiin.

– Honkanen oli kantokunnossa ja välillä tajuton. Hän päätti kätkeytyä järvelle ja kahdeksan miestä jäisi hänen kantajakseen. Muu joukko saisi mennä Suomeen ja lähettää apua.

Joukko lähti yli sadan kilometrin taipaleelle Mikko Porvalin isoisän Antti Porvalin johdolla. Syyskuun viidentenä – vuorokauden myöhässä – he saivat viestin, että vihollisuudet on lopetettava.

Huonosta onnestaan huolimatta, operaatio Hokki ei ollut aivan turha reissu. Kun Ilomantsin taistelu oli kuumimmillaan, Mannerheim pyrki sovintorauhaan. Vihollisen huollon häirintä tuotti tulosta, ja kamppailu alkoi kääntyä Suomen voitoksi.

– Kun iso joukko suomalaisia lähetettiin vihollisen selustaan, se sitoi venäläiset vartioimiseen ja takaa-ajoon, Porvali toteaa.

Tarinat eroavat

Mikko Porvali kokosi Operaatio Hokki -kirjansa isoisänsä salassa pidetystä sotapäiväkirjasta sekä viiden, paikan päällä olleen veteraanin kertomuksista.

– Siihen asti, kun saatiin rauhasta tietoa, miesten kertomukset ovat samankaltaisia. Siitä, miten he ovat tulleet pois vihollisen alueelta, on viisi erilaista kertomusta, Porvali kummastelee.

Yksi kertoo, että he pääsivät vihollisen ohi omalle puolelle sumun ansiosta. Toinen antaa kunnian sateelle. Kolmas kertoo, että suomalaiset ottivat venäläisen partiomiehen vangiksi ja pakottivat tämän päästämään heidät läpi. Neljännen mielestä ei tapahtunut mitään erikoista ja viides paljastaa, että he ampuivat kaksi venäläistä sotilasta.

Porvali ei halua ottaa kantaa, mikä tarina voisi pitää paikkansa. Poliisina hän on tottunut siihen, että ihmiset – usein vilpittömästikin – muistavat asioita risteävästi.

– On sinänsä mahdollista, että joukko on ehtinyt yhdessä sopia, ettei jostain matkalla tapahtuneesta asiasta puhuta. Tai ehkä lähes 70 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat sekoittuneet muistikuvissa toisiin vastaaviin. Olen halunnut kirjoittaa kaikki kertomukset auki, lukijan arvioitaviksi, Porvali pohtii.

Jos sissit ovat ampuneet venäläissotilaita rauhan aikana, he ovat syyllistyneet erikoisissa olosuhteissa henkirikokseen. Jos teko katsottaisiin murhaksi, se ei myöskään vanhenisi.

Sodan loputtua Suomen tiedusteluarkisto vietiin Ruotsiin tai poltettiin. Antti Porvali oli kätkenyt joukkonsa sotapäiväkirjan, ja se löytyi vuonna 1980. Matkan viimeisiä tapahtumia aselepoviestin jälkeen hän ei kuitenkaan ollut enää kirjannut ylös.

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Mikko Porvali

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Tiedätkö, mikä suomalaisten valiojoukko oli Pilvenveikot?

Virolainen Villem puolusti sodassa Suomea

Veteraanien erilaiset kohtalot:
 Samasta sodasta sankariksi tai vankilaan

Bengtskärin verinen sotataistelu: Suomalaisia haavoittuneita tapettiin pistimillä

Näin paljon rahaa sotaveteraanikeräykset tuottavat vuosittain

Tiesitkö? Täältä sotaveteraanien keräysrahat tulevat