Emerituspiispa Huovinen evankeliumien eroista: Silloin ei ollut nauhureita

– Uudessa testamentissa on neljä evankeliumia, jotka kaikki kertovat näistä tyhjän haudan tapahtumista: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. On oikeastaan aika ymmärrettävää, että kaikki nämä evankelistat katsovat ja muistavat vähän eri tavoin sen, mitä haudalla todella tapahtui. Niistähän monet ovat kirjoitetut vuosikymmeniä näiden tapahtumien jälkeen. Kun Markus kirjoittaa 30 vuotta tapahtumien jälkeen ja Johannes 50–60 vuotta tapahtumien jälkeen, niin he muistavat eri tavalla, Eero Huovinen sanoi lähetyksessä.

– Jos me ajattelemme vaikka Ukrainan tapahtumia ja sen tulkitsemista, että mitä siellä todella tapahtuu, niin yksi henkilö katsoo sitä yhdestä näkökulmasta ja toinen toisesta. Sitten vasta vähitellen alkaa kirkastua, mitä todella on tapahtunut.

Huovinen sanoi historioitsijoiden yleensä pitävän Jeesuksen ylösnousemuskertomusta luotettavana. Itse ylösnousemusta ei kuitenkaan kuvata missään.

– Kuvataan naisten meno haudalle, heidän surunsa; kuvataan se, että enkelit ilmestyvät; kuvataan tyhjä hauta ja enkelien todistus, että Jeesus on noussut kuolleista; se ilmoitus, se sana. Mutta missään ei oikeastaan kuvata sitä, että juuri nyt Jeesus nousee haudasta. Minusta siinä on joku syvä viisaus. Kaikkein suurimmat ihmeet ovat sellaisia, joita voi vain hämmästellä, joita ei voi oikeastaan eritellä ja analysoida niin kuin voi vaikkapa luonnontieteessä tehdä.

Itse ihme jää siis uskon varaan.

– Sehän on oikeastaan meidänkin elämässämme niin, että kyllä me voimme nähdä, millä tavalla ihminen kuolee ja hengittää viimeisen hengenvetonsa, mutta sitten me tulemmekin salaisuuden ääreen: mitä sitten, mitä sen jälkeen?

Huovisen mielestä evankeliumien dramaturgia on hieman samanlainen kuin hyvissä dekkareissa, sillä lukijoita pidetään jännityksessä ja yllätysmomentti takataskussa. Voisiko niitä verrata Hollywood-elokuviin, joissa tarina perustuu tositapahtumiin, mutta muuttuu käsikirjoittajien työstössä hieman todellisuutta paremmaksi?

– Se on vähän vaikea sanoa, mitä nämä evankelistat ovat tehneet paremmaksi. Minä uskon vilpittömyyteen. Ei silloin ollut mitään videotykkejä tai nauhureita tai reporttereita paikalla, jotka olisivat kirjoittaneet pöytäkirjan tai kuvanneet sen tarkasti.

Huovinen myöntää, että ylösnousemuksesta kertovissa evankeliumeissa näkyy myös niiden kirjoittajien oman uskon merkitys.

– Minä kyllä mielelläni puolustan niin sanottua oikeaa oppia, mutta en halua nähdä sitä tällaisena jäykkänä ja kaavamaisena ajattelumallina – meillä on vähän huonoja kokemuksia fundamentalismista tai taistolaisuudesta, jotka olivat hyvinkin opillisia. Minulle oppi on pikemminkin yritystä ymmärtää Jumalan salaisuuksia. Siinä merkityksessä opilla on suuri merkitys.

Mikä on Huovisen mielestä tärkein asia, joka kaikkien pitäisi löytää ylösnousemuskertomuksesta? Entä kehen ylösnousemuskertomuksessa esiintyvään henkilöön suomalainen mies voisi samaistua? Katso Huovisen haastattelu kokonaan!