Eläinsuojeluvalvojan karmeat kokemukset: Näin julmasti suomalaiset rääkkäävät koiriaan

Koiranhoidon kompastuskivet ovat Turun kaupungin eläinhoitolassa työskentelevälle Heidi Leyser-Kopralle tuttuja asioita. Suuren osan ongelmista voisi hänen mukaansa välttää helposti jo ennen koiran hankintaa.

– Aika usein ongelma on, että otetaan rotu, joka ei sovi perheen elämäntilanteeseen. Ongelmia voi syntyä, jos on esimerkiksi paljon töitä, harrastuksia ja menoja, ja sitten tuodaan kotiin vielä aktiivinen koira, Heidi varoittaa.

Väärän rodun takia hyvä ja rakastavakin koiranomistaja voi joutua vaikeuksiin. Heidi mainitsee, että esimerkiksi iäkkäät ihmiset ovat usein tottuneet johonkin rotuun, ja hankkivat rauhallisen seurakoiran sijaan aina vain uuden saksanpaimenkoiran edellisen kuoltua.

Ei koiraa nuorille

Nuorten ihmisten ongelma koiranpidossa on Heidin mukaan usein ajan ja hoitamisen halun puute. Moni itsenäistyvä nuori kuitenkin tahtoo hankkia koiran, etenkin jos lapsuuden koirahaave ei ole vaikkapa allergian takia aiemmin toteutunut.

– Kun muutetaan omaan kotiin, otetaan heti se koira. Sitten menojalka alkaakin vipattaa, Heidi kuvailee.

Hän toteaa, ettei nuorten kuulukaan istua vain kotona kaikkia iltoja koiran kanssa, ja peräänkuuluttaa siksi harkintaa.

– Nuoret eivät osaa itse vielä hallita omaakaan elämäänsä, saati sitten sitä koiraa, hän puuskahtaa.

Yksinäisyyttään ulvoville koirille tappouhkauksia

Eläinsuojeluvalvoja saa toistuvasti ilmoituksia myös yksinäisyyttään itkevistä koirista.

– Päivittäin tulee puheluita, että naapurin räksyttävän rakin kanssa menee hermot. Kyseessä on kuitenkin järjestyshäiriö, ei eläinsuojelullinen asia, Heidi huomauttaa.

Heidi ymmärtää, että omistajat joutuvat käymään töissä, vaikka koira jatkuvasta yksinolosta kärsiikin.

– Kauhean paljon reilumpaa olisi mennä kertomaan asiasta suoraan omistajalle. Usein omistajalla ei ole mitään käsitystä tilanteesta. Ainoa asia, mistä sen voi päätellä, on että naapurit lakkaavat tervehtimästä.

Heidi muistuttaa, että haukunnasta voi kertoa asiallisestikin, eikä postilaatikkoon jätetyllä lapulla, jossa koira uhataan myrkyttää räksytyksen jatkuessa: niitäkin on nähty.

Hylkäyksiä, hakkaamista ja silkkaa julmuutta

Eläinsuojeluvalvoja kohtaa työssään myös todellisia kauhutarinoita, ja kuluneen vuoden aikana surullisista tapauksista on saanut lukea lehdistä liiankin usein.

– Koiranpentu hakattiin paistinpannulla hengiltä, kaksi koiraa pudotettiin parvekkeelta kuolemaan ja täällä Turussa koiraa roikotettiin viiden tunnin ajan parvekkeelta, Heidi muistelee otsikoita.

Onneksi iltapäivälehdistä tuttuja tapauksia on kuitenkin suhteelliseen vähän.

– Silkasta julmuudesta johtuviin, suoranaisiin eläinrääkkäystapauksiin media tuntuu tarttuvan yhä helpommin, Heidi miettii.

Emo söi isäkoiran

Myös omassa työssään hän kohtaa yhä useammin esimerkiksi selkeitä pahoinpitelyitä. Aiemmin tapaukset johtuivat ehkä välinpitämättömyydestä, mutta nyt kyse on usein suoranaisesta julmuudesta.

Heidi kertoo esimerkiksi tapauksen, jossa nuori tyttö lähti kolmeksi viikoksi poikakaverinsa luo ja hylkäsi asuntoonsa kaksi koiraa ja niiden pennut. Emo oli sinä aikana syönyt isäkoiran pitääkseen pennut hengissä.

Hylkäämistenkin luonne on muuttunut raa'empaan suuntaan.

– Ennen, kun koirasta haluttiin eroon, se saatettiin vain viskata pihalle tai tuupata eläinsuojeluyhdistyksen portille. Nyt koiria jätetään sidottuina metsään kuolemaan, Heidi kauhistelee.

Pelkästään Turussa kävi viime vuonna ilmi kaksi tapausta, joissa koira oli jätetty puuhun sidottuna metsään kuolemaan. Toinen näistä koirista oli 9 kuukauden ikäinen kääpiökoiran pentu ja toinen aikuinen saksanpaimenkoira.

Koirat löytyivät ajoissa vain sattuman ansiosta.

Ilonaiheita ja onnellisia loppuja

Onneksi eläinsuojeluvalvoja kohtaa päivittäin myös onnellisia tarinoita.

– Tätä työtä ei kenenkään pää kestäisi, jos ei olisi myös niitä kivoja juttuja, Heidi tuumii.

Ilonaihe on esimerkiksi se, kun hylätty lemmikki pääsee uuteen kotiin, kadonnut koira löytyy ehjänä tai kurjassa kunnossa hoitolaan tuotu luonnonvarainen eläin pystytään vapauttamaan luontoon elämänsä voimissa.

Heidi on tehnyt työtään eläinten hyväksi jo 17 vuotta. Alun perin hänestä piti tulla eläinlääkäri, mutta opintoihin ei hänen omien sanojensa mukaan ollutkaan edellytyksiä.

– Päästäni puuttuu kaksi palasta; toinen on matematiikka ja toinen fysiikka, huumorintajuinen nainen nauraa.

Hanskat Heidi aikoo heittää tiskiin vasta sitten, kun sydän kovettuu, eivätkä työssä kohdatut eläinkohtalot enää tunnu missään.

– Niin kauan on hyvä, kun tuntuu edes pahalta, Heidi toteaa.

Studio55.fi/Milja Atu

Syöksähteleekö koirasi ohikulkijoiden perään? Näin kitket pahan tavan!

Professori: Labradorinnoutajia kasvatetaan kuin broilereita!

Eläinlääketieteen professori: Nämä koirarodut on jalostettu sairaiksi

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.