Edesmenneitä läheisiä kohdanneet: ”Hän ilmestyi aina ennen sadetta”

"Kaikki on nyt hyvin"

Isäni kuoli 4,5 vuotta sitten vain kaksi päivää häitteni jälkeen. Noin kuukautta myöhemmin näin unen, jossa olin hotellin käytävällä korjaamassa rispaantunutta mattoa ja isäni käveli ohi. Kohdallani hän kertoi olevansa kovin kiireinen. Kuulin käytävän päässä olevasta suuresta valaistusta salista astioiden kilinää ja puheen sorinaa. Isäni totesi vielä minulle että kaikki on nyt hyvin ja hänen on mentävä. Herätessäni oli pitkään outo olo.

-innu

Kadonneet jäljet

Tämä tapahtui noin 30 vuotta sitten: setäni oli hukkunut kesällä kotinsa lähellä olevaan lampeen uintiretkellään. Seuraavana talvena kotitalossa asuva sisko ihmetteli, kun tuvan ovi avautui itsestään, hän kävi sulkemassa sen. Ei mennyt kuin hetki kun ovi avautui taas ja sisään astui kesällä hukkunut hänen veljensä, eli setäni. Hän oli kysynyt, että yksinkö sinä täällä vielä asut, johon tätini vastasi että missäs muuallakaan kuin kotonaan. ”Setäni” poistui ovesta mistä oli tullutkin, eikä kysellyt muuta. Tätini meni perästä katsomaan, näkyikö uudessa lumessa jalanjälkiä tai jotain muita jälkiä, mutta ei näkynyt. Jälkeenpäin hän kertoi meille, että jos olisi ollut viinaa, olisi ryyppy ollut paikallaan.

-Uskon tuonpuoleiseen

”Hän ilmestyi aina sadetta edeltävänä yönä”

Tätini kuoli 60-luvun lopulla vakavaan sairauteen. Sen jälkeen hän ”tuli tapaamaan” minua unissa aina vuoteen 1984 saakka. Laitoin merkille, että hän ilmestyi aina sadetta edeltävänä yönä. Keskustelumme alkoi aina siten, että sanoin hänelle: ”Olet kuollut ja kuopattu, kuinka voit ottaa minuun yhteyttä”. Hän sanoi sen olevan hänelle mahdollista. Näin joskus hänet myös varsin avoin röyhelöpusero päällä ja moitin häntä siitä, kuinka hänen ikäisensä – 42-vuotias kuollessaan – voi esiintyä moisessa asussa. Hän vastasi, ettei siellä ole niin niuhoja sääntöjä kuin meillä täällä – ja että hän voi vihdoinkin käyttää asusteita, joista hän pitää. 

Aistin loppuvuonna -84, että se olisi viimeinen tapaamisemme ja kysyinkin häneltä: ”Nyt kun sinulla on kokemusta sieltä, missä nyt olet ja siitä, mitä oli täällä perheesi luona, niin kumman valitsisit jos saisit aivan vapaasti valita?" Hän vastasi suoralta kädeltä, että nykyisen. Kysyin miksi niin. Hän vastasi: ”Miksi palaisin kylmään vetoiseen kämppään ja valtavan työmäärän keskelle. Ei kiitos.”

-Karjalaista sukujuurta

Colourbox,com

Perhosia puutarhapalstalla

Sisareni menehtyi keväällä 2014 vuosien sairastamisen jälkeen. Elokuussa olin pienellä puutarhapalstallani töissä ja seuranani oli koko parin tunnin ajan perhonen. Se lenteli kukissani ja lämmitteli auringossa eikä lähtenyt viereisille palstoille ja yhtäkkiä tajusin, että siinä oli sisareni. Sanoin sille, että kuinka olet aivan yksin tullut minua tervehtimään. Seuraavana päivänä perhosia oli sitten kaksi ja samalla tavalla pysyivät vain minun palstani kukkasissa tuntikausia ja tajusin, että siinä oli sitten jo 10 vuotta sitten poisnukkunut toinenkin sisareni. Tunne oli mahtava ja samalla hyvin lohduttava.         

-sisko

"Tukka sekaisin kuin eläissään"

Kaksi vuotta on kulunut mieheni kuolemasta. Ensimmäinen kerta kun hän palasi, oli noin kuukausi kuoleman jälkeen. Hän tuli aamulla ruokapöytään omalle paikalleen tutut verkkarit jalassa, ja tukka sekaisin niin kuin eläissään. Istuin kauempana pöydästä ja kysyin, että miten sinä siihen tulit? Tuli hiljaisuus ja hetken kuluttua hän oli pois.

Toinen kerta oli viime lokakuussa, kun olin Lapissa – viihdyimme yhdessä siellä. Lähdin hakemaan polttopuita liiteristä ja siinä kävellessäni tunsin hänen läsnäolonsa, aloin pyöriä ympyrää ja kysyin "missä sinä olet"? Hän ilmestyi vasemmalle puolelleni samassa puserossa ja lakissa, joita hän tapasi siellä käyttää. Jalkoja ei ollut ja hetken päästä hän nousi ylöspäin ja haihtui pois. Jälkimmäinen kerta jonkin verran säikäytti, mutta kaikkiaan tapahtumat kertovat minulle, että hän elää ainakin muistoissani.   

-Siellä jossain

Ilmestyi mustana lintuna

Kyllä, edesmennyt lähiomainen ilmestyi kaikille perheenjäsenille erikseen. Kuolinpäivästä parin viikon ajan hän ilmestyi suurena mustana lintuna, kunnes kaikki ydinperheen jäsenet olivat hänet nähneet. Lintu jopa laskeutui yhden perheenjäsenen olkapäälle ja kiskoi takin huppua. Se oli kuin metson kokoinen korppi, aivan valtava ja pitkänokkainen lintu. Hautajaisten jälkeen se ei enää ilmaantunut.  

-katjuska

Joutui nukkumaan pahassa asennossa

Kummisetäni kuoli tapaturmaisesti vuosia sitten. Hänellä oli tapana ottaa päiväunet sohvalla, jossa oli ihan siihen varattu tyynykin. Aikojen kuluessa kummitäti sitten viimein päätti, että hän ottaa sen tyynyn pois, kun ei tarvitsijaakaan enää ollut. Muutaman päivän kuluttua hänen tyttärensä soitti ja kertoi nähneensä kummisetäni unessaan. Tämä oli valittanut hänelle kärsivän oloisena, että niska on kamalan kipeä, kun on joutunut nukkumaan pahassa asennossa. En nyt muista, mainitsiko hän mitään tyynyn puuttumisesta, mutta hämmästyneenä kummitätini kertoi tyttärelleen siirtäneensä tyynyn pois sohvalta ja tietysti kiikutti sen takaisin. Ilmeisesti auttoi, koska ei kummisetäni enää tullut unessa asiasta valittamaan.

-Tuulia

Colourbox.com

Puoliso tuli sängyn viereen

Mieheni äkillisen kuoleman jälkeen meni pitkään ennen kuin näin hänestä unta. Unessa hän tuli sänkyni viereen ja sanoi: ”Eikö meillä ole ihmeellinen Jumala, kun hän antaa meidän tavata edes unessa?”

-Nepes

Appi kävi katsomassa

Olin juuri aloittanut seurustelun miesystäväni kanssa ja vietimme tiiviisti yhteistä aikaa. Emme olleet vielä käyneet niin sanotusti esittäytymässä, eli emme olleet tavanneet muita sukulaisiamme puolin eikä toisin.

Eräänä yönä heräsin tunteeseen, että minua tuijotetaan. Sänkyäni vastapäätä oli siihen aikaan iso rottinkinen tuoli ja herättyäni nostin päätäni ja huomasin, että tuolissa istui mies. Se hetki kun tuijotimme tosiamme, emme puhuneet sanaakaan, oli vain semmoinen rauhallinen ja levollinen olo eikä minulle tullut mieleenikään herättää kumppaniani.

Nukahdin uudelleen ja aamulla kerroin miesystävälleni mitä olin kokenut. Silloin ei selvyyttä asiaan tullut, mutta luulen, että kumppanini epäili, etten ollut ihan terveellä pohjalla. Aikanaan sitten vierailimme sukulaistemme luona ja anoppini valokuvia selatessamme yllätys oli suuri, kun tuttu mies tuli sieltä vastaan. Ihan sama mies jonka kanssa olimme toisiamme tuijottaneet, eli mieheni isä, joka oli jo muutama vuosi aiemmin nukkunut pois.

-Ei pelottanut

Kaksoissisar varoitti

Vakavasti sairastunut sisareni kutsui minut luokseen Helsinkiin, tueksi ja turvaksi. Hänellä oli vahva lääkitys ja hän oli yksineläjä, joten tietysti menin. Yöllä heräsin, kun kuulin sisareni nousevan. Kuulin myös sisareni käyvän vessassa ja tiesin hänen olevan tuskissa. Outo valo kajasti sängyn päädyssä ja katsahdin päätyyn, ikään kuin sisareni olisi istunut siinä sängyn laidalla – mutta samalla kuulin hänen ääniään vessasta! Katsoin tarkemmin ”outoa ilmestystä” ja samalla ymmärsin: hän oli sisareni identtinen kaksoissisko, joka oli kuollut jo vauvana kätkytkuolemaan. Hän oli kuin sisareni, mutta valkoinen, hohtava ja pitkähiuksinenkin. Tiesin, että enkeli oli tullut noutamaan kaksoissisartaan taivaaseen. Pelästyin suunnattomasti ja sain hädin tuskin sanotuksi ”älä vie siskoa, älä vielä, tarvitsen häntä lähelläni! Anna hänen jäädä, ole niin armollinen!” Enkeli hymyili ja ikään kuin haihtui pois. Riensin katsomaan sisartani vessaan ja hän olikin pyörtyneenä lattialla. Tilasin ambulanssin, ensiapu saapui nopeasti ja sisareni vietiin ”pillit vinkuen” sairaalaan ja suoraan leikkauspöydälle. Myöhemmin sain kuulla, että pelastuminen oli ollut minuuteista kiinni. Sisareni selvisi ja voi nyt vuosien jälkeenkin kohtalaisen hyvin. Kerroin enkelistä, joka oli tullut noutamaan – tai varoittamaan – minua. Sisareni kertoi matkasta, joka oli jo alkanut ”taivaaseen” enkelin mukana. Mutta enkeli olikin pyörtänyt hänet takaisin ja kertonut: siskosi tarvitsee ja rakastaa sinua! Tästä on jo vuosia, mutta yhä kiitän enkeliä siskoni ”palauttamisesta”.           

-tarja-liisa

Ystävä kävi kevätiltana

Olen ”tavannut” poismenneen ystäväni eräänä kevätiltana. Ilman mitään näkyvää syytä alkoivat kyyneleet valua silmistäni. Itkulle ei tuntunut tulevan loppua. Viimein katsoin ”aikakirjaani”, jossa on läheisten syntymä-, kuolin- ja muut juhlapäivät. Päivä oli ystävän kuolinpäivä. Sytytin kynttilän ja keskustelin hänen kanssaan tovin. Kyyneleet loppuivat ja olimme molemmat tyytyväisiä.

-mummosininen

Colourbox.com

Veli ajoi pyörällä vastaan

Kokemukseni on kevät-kesältä 70-luvun alkupuolelta, jolloin veljeni kuoli. Hän ilmestyi minulle kuolinpäivänsä aamuna noin kello 07:30 kun olin kävelemässä töihin. Veljeni oli loukkaantunut vakavasti rattijuopon aiheuttaman onnettomuuden seurauksena 18-vuotispäivänään, ja oli koomassa noin viikon verran, jonka jälkeen hän kuoli vammoihinsa. Veljeni ilmestyi minulle tuona kuolinpäivänsä aamuna samannäköisenä kuin olin hänet viimeksi elossa vuosi sitten nähnyt. Hän ajoi polkupyörällä minua vastaan aurinkoisena aamuna kadulla, jolla ei ollut ketään muita kulkijoita. Hänet näin jo aika kaukaa ja olin aivan ihmeissäni, koska tiesin hänen olevan koomassa sairaalassa. Hän tuli kohdalleni, hymyili ja saman tien katosi... en nähnyt häntä enää missään. Ei pyöräilijä voi avoimella alueella kadota noin vain, mutta niin tapahtui. Veljeni tunsin hyvin voimakkaasti myös lämpönä lähelläni. Tämä kokemus vahvistui sitten, kun menin töihin ja sain puhelinsoiton äidiltäni, joka kertoi veljeni kuolleen. 

-Viola12

Kummipoika jätti tervehdyksen

Siskoni poika, kummipoikani, kuoli itsetuhoisesti vuosia sitten. Oloni oli tuona kyseisenä viikonloppuna todella outo – ajattelin tulevani sairaaksi. Olin petin pohjassa enkä jaksanut tehdä yhtään mitään, kunnes sunnuntai-iltapäivänä olotilani koheni aivan yllättäen ja tokaisin miehelleni, että olipas kummallista miten yhtäkkiä raskas oloni hävisi. Tästä noin puolen tunnin sisällä sain puhelinsoiton eri paikkakunnalla asuvaltani siskoltani, että poika on ajanut päin rekkaan ja kuollut äsken. Asiaa ei meinannut millään uskoa todeksi. Se oli hirveä shokki meille kaikille. Pian tiedon saatuamme istuimme rauhoittumaan teen ääreen ja näin pojan olevan eloisana, iloisena ja terveenä meidän kanssamme samassa huoneessa aivan meidän lähellä. Hän sanoi (telepaattisesti) tulleensa jättämään tervehdyksen. Itkin kovasti ja kerroin muillekin havainnostani. Rauha laskeutui kaikesta huolimatta sisimpääni nähdessäni hänet iloisen oloisena. Tiedän, että kummipojallani ei ole hätää ja hän voi hyvin. Tunnen hänen läsnäolonsa edelleenkin silloin tällöin ikään kuin tuulen henkäyksenä, kosketuksena ja rakastavina ajatuksina.             

-Turkoosienkeli

Sisko tuli tapaamaan

Sisareni kuoli ennen joulua 80-luvun lopulla. Pari vuotta myöhemmin keväällä olin ajamassa autollani lähikylään. Oli aurinkoinen alkukevään päivä. Yhtäkkiä tunsin, että edesmennyt sisareni istui vieressäni. Käänsin kasvoni häneen päin ja hymyilin hänelle. Minulla oli turvallinen ja hyvä olo. Tunsin, että siskoni tuli tapaamaan minua, vaikka etupenkillä ei istunutkaan kukaan. Tunne sisaren läsnäolosta oli hyvin vahva. Hetken kuluttua hän lähti pois. Tämä kokemus ei ole enää toistunut, mutta uskon vahvasti, että sisar kävi tervehtimässä minua.

-SONO

"Tunsin äidin läsnäolon"

Olin äidin haudalla ja vaikka oli pakkasta, tuli äkkiä tunne että olisin äidin lämpimässä syleilyssä. Tätä kesti vain hetki – tunsin äidin läsnäolon.  

-Varpunen    

Sähköistä vastetta ja pistelyä

Pyysin vaimoni kuoleman jälkeen häntä tulemaan unessa, niin hän tuli, ja oli nuoren näköinen – hän kuoli 70-vuotiaana. Hän kosketti kaulavaltimoitani ja katosi. Sitten kun olen pyytänyt häntä lähelleni, havaitsen hänet kun tukkapohjaan ja kämmenselän karvoihin tulee sähköinen vaste ja pistelyä. Ja jos on jotain asiaa, vaikka kahvinkeitin unohtunut päälle tai lasku on maksamatta, niin hän nipistelee tukkapohjaani ja korvaa. Nytkin tätä kirjoittaessa hän on tässä. Vastaavaa en tuntenut vaimoni eläissä.

-ei nimimerkkiä

"Ei ole lupa viipyä kauan"

Muutamia kuukausia isäni kuoleman jälkeen äitini heräsi yöllä ”tuttuun lämmön tunteeseen”, kuin isä olisi tullut viereen. Kohtaaminen kesti vain hetken, sitten isä oli sanonut: ”Täytyy taas lähteä, minulla ei ole lupaa viipyä kauan”.

-Tupukka