Ballerina Maija Hänninen: Ensimmäinen eläkepäivä oli kuin musta suuri kuoppa

Ballerina Maija Hänninen jäi Suomen Kansallisbaletista eläkkeelle 13 vuotta sitten. Isoja rooleja tehnyt tanssija oli vuonna 1996 täysin kypsä ammattinsa hierarkkisuuteen, mutta ei itse tanssimiseen.

− Viimeiset vuodet ovat usein tanssijoille vaikeita. Kun aikaisemmin on tehnyt isoja rooleja, loppuvuosina on vain sopeuduttava siihen, että työt vähenevät. Suuren balettiryhmän maailma on hyvin hierarkkinen ja aiheuttaa välillä jopa vihaa omaa rakasta taidelajia kohtaan.

Viimeisinä työvuosinaan tanssijat eivät myöskään ole aina enää parhaassa työkunnossa, mikä johtuu erilaisista loukkaantumisista. Silloin eläkkeelle jääminen saattaa olla jopa helpotus. Hänninen onnistui välttämään tapaturmat ja säilyi työkuntoisena uransa loppuun asti. Siksi hän ei kyennyt kuvittelemaankaan, millaista on eläkeläisenä.

− Vaikka olinkin aina tiennyt, milloin tulen jäämään pois ammatistani, niin ensimmäinen eläkepäivä oli kuitenkin kuin musta suuri kuoppa. Silloin sen kunnolla tajusin: nyt urani siis loppui!

Jäähdyttelyä, opiskelua ja äidiksi

Hänninen päätyi jäähdyttelemään pikkuhiljaa. Hän jatkoi vielä uraansa freelancerina sekä toimi opettajana.

− Tein siinä oikein, etten kerralla lopettanut tanssimista enkä suoraa päätä alkanut pelkästään opettaa. Ensimmäisinä opettajavuosinani en todellakaan edes mieltänyt itseäni opettajaksi. Sanoin aina oppilailleni, että enhän minä ole mikään opettaja vaan tanssija.

Eläkkeelle jäätyään Hännisestä tuli kuitenkin heti kiireinen. Sen lisäksi, että hän edelleen jatkoi tanssimista ja opetti, hän opiskeli Teatterikorkeakoulussa tanssinharjoittajaksi. Hän suoritti myös tanssin takia aikoinaan keskeytyneet lukio-opinnot ja kirjoitti ylioppilaaksi 1998. Samaan aikaan, 44-vuotiaana, hän huomasi olevansa raskaana ja toinen lapsi syntyi ylioppilasvuoden joulukuussa. Ensimmäisen lapsensa hän oli saanut uransa puolivälissä.

− Pidin raskautta merkkinä siitä, että tanssimiseni oli tarkoitettu loppuvan eläkeläisvauvan syntymään. Vaan eipä loppunut. Olen esiintynyt tanssijana toisen lapseni syntymän jälkeenkin.

Opiskelukin jatkui. Hänninen suoritti vielä ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot vuonna 2001 sekä tanssitaiteen maisterin tutkinnon vuonna 2003.

− Opiskelu oli minulle jatke tanssivuosieni opettamalle "kilvoittelulle", siihen, että pyrin ammatissani koko ajan vain paremmaksi. Olin aikoinani sitkeimpiä harjoittelijoita ja kunnon ylläpitäjiä. Sain eräältä kollegalta jopa lempinimen "Duracell". Oma mottonikin oli siihen aikaan "joka hetki on jumppahetki".

Ei enää arvosteltavaksi

Nykyään Hänninen ei kaipaa esiintymistä, koska hänestä tuntuu vaikealta laittaa itseään enää arvostelulle alttiiksi. Hän opettaa edelleen, mutta säännöllisiä viikkotunteja on tällä hetkellä vähän.

− Mieluummin vierailen eri tanssioppilaitoksissa ja teen keikkoja erilaisille kohderyhmille.

Kysymykseen, voiko Suomesta lähivuosina löytyä kansainvälinen balettitähti, Hänninen vastaa:

− Olen kuullut monen ulkomaalaisen kehuvan meitä taiteellisesti äärettömän lahjakkaaksi kansaksi. Opetusmetodejamme on kuitenkin koko ajan kehitettävä. Kun ajoissa saa oikeanlaista opetusta, mahdollisuutemme nousta maailman maineeseen ovat aivan samat kuin muuallakin.

Ballerina nauttii elämästään

Tällä hetkellä entinen ballerina sanoo, että hän todella nauttii elämästään. Hän tuntee itsensä etuoikeutetuksi, koska voi päättää omasta ajankäytöstään. Puhelinhaastattelua tehtäessä Maija Hänninen oli matkalla lavatanssin SM-kilpailuihin.

− Innostuin seuratansseista Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta. Siinä niin monet tanssin pariin saatetut kilpailijat puhuivat niin kauniisti tanssista. Halusin kokeilla, nauttisinko itse seuratanssista. No, nyt olen sitten matkalla SM-kisoihin!