"Varusmieskaveri ampui reiän kylkeeni"

Reino Virtanen oli vasta 16-vuotias pojankloppi, kun hän vuonna 1958 päätti pestautua vapaaehtoisena armeijaan. Tuo päätös oli viedä häneltä hengen ennen hänen 18. syntymäpäiväänsä.

Reino Virtanen syntyi kuopukseksi kymmenenlapsiseen perheeseen sotavuonna 1942. Elantonsa perhe sai maa- ja metsätöistä, jotka Reinollekin tulivat tutuksi heti, kun hän 14-vuotiaana sai kansakoulun päätökseen. Hän tienasi elantonsa kesäisin renkinä, ja talvisin hän paiski töitä ropsimetsässä.

– Syksyllä 1958, kun olin 16-vuotias, rupesin ajattelemaan tulevaa talvea. Näin jo mielessäni itseni kirves olalla tarpomassa lumisessa metsässä, eikä ajatus miellyttänyt alkuunkaan. Isoveljeni esimerkin mukaan päätin pyrkiä vapaaehtoisena armeijaan. Kun sitten joulukuussa täytin 17, laitoin paperit menemään, ja jäin odottamaan.

Parin kuukauden odottelun jälkeen Reino sai kirjeen, jossa käskettiin ilmoittautumaan Haminan jääkäripataljoonaan helmikuun 15. päivä 1959.

– Voi sitä riemun määrää, kun sain tiedon, että minut hyväksyttiin, Reino muistelee.

– Vaikka eihän se alokasaika talvisaikaan mitään hääviä ollut, mutta ainakin iltaisin oli taatusti lämmintä ruokaa tarjolla, ja siihen päälle vielä munkkikahvit sotkussa, hän jatkaa.

Sotaharjoituksessa oli mennä henki

Kului kahdeksan kuukautta, ja siviiliin pääsy alkoi häämöttää. Enää oli jäljellä viimeinen harjoitus, jonka oli tarkoitus muistuttaa oikeaa sotatilannetta niin paljon kuin mahdollista.

– Olimme kaverin kanssa vartiossa, ja kuulimme vihollisen lähestyvän. Oli säkkipimeää, eikä syysyössä nähnyt juuri nenäänsä kauemmas. Päätimme yllättää vihollisen ja ottaa muutaman vangin, sillä siitä sai lisäpisteitä.

Suunnitelmaa ei kuitenkaan koskaan toteutettu.

– Kun vihollinen oli ihan vieressä, otin hänen konepistoolistaan kiinni ja suunnittelin ottavani aseen piipun kainalooni. Se ei ihan onnistunut, sillä kun nykäisin piipusta, vihollisen sormi kiristyi liipaisimella. Kaverilla ei ollut varmistin päällä, ja sain sarjan kylkeeni, Reino kertoo.

– Suihku ruutia ja miljoona puutikkua meni suoraan kylkeni läpi. Onneksi, sillä jos ne olisivat osuneet sisuksiini, en olisi enää kertomassa tätä.

Haavoittumisensa jälkeen Reino joutui makaamaan ensiaputeltassa tuntikausia ennen kuin ambulanssi saatiin paikalle.

– Aspiriinin avulla pärjäsin, hän sanoo.

Reino ei tänäkään päivänä tiedä, kuka häntä vahingossa ampui, eikä tapauksesta hänen tietääkseen tehty minkäänlaista arkistoihin jäävää selvitystä.

– Ehkä on parempikin niin, hän toteaa.

Sairaalasta rajavartiostoon

Kun Reinon armeijakaverit lopulta pääsivät siviiliin, Reino matkusti samalla junalla sotilassairaalaan, jossa vietti seuraavan kuukauden parannellen haavaansa. Siellä hänellä oli aikaa miettiä, mitä seuraavaksi. Taas oli talvi tulossa, eivätkä metsähommat edelleenkään kiinnostaneet.

Voisi kuvitella, että saatuaan kerran ampumahaavan kylkeensä, aseisiin liittyvät hommat eivät enää kiinnostaisi, mutta näin ei Reinon kohdalla ollut.

– Keksin hakea rajavartiostoon. Se olikin helpompaa kuin olin osannut kuvitella. Pääsin aloittamaan työt Kuusamossa heti sen jälkeen kun olin saanut vapautuksen sairaalasta, Reino muistelee.

Rajavartijan työt Reino lopetti vuonna 1962, jolloin hän muutti takaisin Etelä-Suomeen. Kaksi vuotta myöhemmin Reino meni naimisiin, ja hänestä tuli isä. Vielä kaksi vuotta lisää, ja koko perhe muutti Australiaan. Mutta se on toinen tarina se.

Studio55/Elina Rantalainen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Lue myös:

    Uusimmat