Mainos
Mainos

Sari sairastui kohdunkaulan syöpään kolmekymppisenä – ”Ei ollut kerrassaan mitään oireita”

Sarilla, 37, oli kolme pientä lasta, kun hän sairastui kohdunkaulan syöpään. Diagnoosin jälkeen hän valvoi öitä sylivauva kainalossa ja suunnitteli omia hautajaisiaan. Ilman näkyviä ennakko-oireita ilmestynyt tauti ei onneksi ollut levinnyt. Nyt Sari ymmärtää entistä paremmin, että elämä voi muuttua silmänräpäyksessä.

”Täällä kohdunkaulalla näkyy jotain omituista.”

Niitä sanoja Sari Pappi ei odottanut, kun hän vuonna 2014 raskaana ollessaan meni ihan tavalliselle neuvolakäynnille. Alatutkimuksen tehnyt lääkäri kuitenkin rauhoitteli heti perään, että ei tässä mitään hätää ole: otetaan papa-koe normaalisti ja odotellaan tuloksia.

– Kun näyte sitten tutkittiin, siitä löytyikin jotain huolestuttavaa. Gynekologi kehotti ottamaan uuden näytteen jälkitarkastuksessa raskauden päätyttyä, koska raskaus itsessäänkin voi tehdä naisen elimistöön ja kohdunkaulalle kaikenlaisia muutoksia, Sari kertoo.

Vauva – Sarin ja aviomiehen kolmas lapsi – syntyi lokakuussa 2014. Muutama viikko jälkitarkastuksen jälkeen Sarille kerrottiin uusien näytteiden tulokset. Papa-kokeessa oli havaittu mahdollisesti syöpää ennakoivia muutoksia, joita alettiin seurata tiiviisti.

Muutokset pahenivat pitkin kevättä ja kesää. Heinäkuussa 2015 Sarille tehtiin niin sanottu LOOP-toimenpide eli sähkösilmukkahoito, jonka tavoitteena on estää kohdunkaulan syövän kehittyminen. Muuntunutta kudosta poistettiin kohdunsuulta ja otettiin talteen tarkempaa tutkimusta varten. Noin kuukausi tämän jälkeen Sarille soitettiin ja pyydettiin tulemaan naistentautien poliklinikalle heti seuraavana päivänä.

– Purskahdin heti itkuun. Arvasin, että nyt on löytynyt syöpä.

Osastonsihteeri ohjasi puhelun hoitavalle lääkärille.

– Lääkäri sanoi, ettei normaalisti anna tällaista tietoa puhelimessa, mutta valitettavasti on niin, että syöpä on löytynyt. Sähkösilmukkahoidossa poistetussa palasessa oli havaittu pahanlaatuinen levyepiteelikarsinooma.

– Se oli aivan hirveää. En muista siitä päivästä oikein muuta kuin että itkin kauheasti. Naapurissa asuva tätini tuli meille ja piti minua sylissä.

Kohtu päätettiin poistaa kokonaan

Seuraavana päivänä Sari meni poliklinikalle aviomiehensä kanssa.

– Lääkäri kertoi, että syöpäni ei ole kovin herkästi leviävää laatua. Hän oli toiveikas, että se kasvaisi vain kohdunkaulalla ja hoituisi leikkauksella. Piti kuitenkin odottaa leikkaukseen asti, että asia selviäisi varmasti.

Ennen leikkausta Sari kävi PET-kuvauksessa, jossa skannataan koko vartalo ja pystytään havaitsemaan hyvinkin pienet alkuvaiheen syövät.

– Se päivä, kun odotin kuvauksen tuloksia, meni kuin jäitä poltellessa. Mietin, onko tauti levinnyt ja jos, niin mitä on tehtävissä.

Uutiset olivat onneksi hyviä: syöpä oli pysynyt paikallisena ja Sari pääsi kiireellisenä leikkauslistalle. Lääkäri suositteli uusimisriskin takia vahvasti, että kohtu poistettaisiin kokonaan.

– Olimme kyllä ajatelleet, että lapsilukumme oli kolmannen lapsen myötä täynnä, mutta tavallaan se asia oli vielä auki. Siinä mielessä tuntui pahalta, että asia ikään kuin päätettiin meidän puolesta eikä mitään takaporttia jäänyt.

– Mutta siitä olen tosi onnellinen, että meillä oli jo kolme lasta. Tiedän ihmisiä, joilla on samanlainen tilanne ja lapset jääneet hankkimatta. Se on tosi kurjaa.

”Elossa ja onnellinen”

Sari leikattiin syyskuussa 2015.

– Kun sain heräämössä silmäni auki, kysyin hoitajalta heti, miten meni. Hoitaja sanoi, että hyvin – lepää ihan rauhassa, sinulla ei ole mitään hätää.

Kipupumpun voimin Sari pääsi jo samana iltana vuodeosastolle toipumaan. Piuhoja – kestokatetri, kipuepiduraali, tippa ja happi – roikkui joka puolella. Pissaamaankin piti opetella uudelleen, koska leikkauksessa oli mennyt hermoja poikki.

– Mutta olin elossa ja onnellinen, Sari sanoo.

Leikkauksessa poistettiin kaikki lantion imusolmukkeet sekä paikallistettiin vartijaimusolmuke, johon kasvaimesta lähtevät syöpäsolut ensimmäiseksi menevät, jos ovat mennäkseen.

– Vartijaimusolmuke oli täysin puhdas, joten en tarvinnut leikkauksen lisäksi mitään muita syöpähoitoja.

Kontrolleissa Sari kävi aluksi kolmen–neljän kuukauden välein, nyt enää puolivuosittain.

– Sitten kun diagnoosista on kolme vuotta, papa-kokeita otetaan edelleen tiuhasti, mutta sairaalakontrolleja tehdään enää oireiden perusteella. Nyt olen siis tavallaan tautivapaa, mutta terveeksi minut julistetaan vasta sitten, kun kontrollit ovat päättyneet.

”Suunnittelin moneen kertaan omat hautajaiset”

Kun Sari sai syöpädiagnoosin, nuorimmainen oli vielä alle vuoden ikäinen.

– Pelkäsin tosi paljon. Yöllä valvoessa suunnittelin moneen kertaan omat hautajaiset. Että jos tässä nyt käykin sillä tavalla, että isi jää lasten kanssa yksin.

– Sitä oli ihan kauheaa miettiä. En toivoisi sellaista kokemusta kenellekään. Mielessä käy niin monenlaisia asioita, että sitä on vaikea kuvailla.

Kun äidin sairastumisesta kerrottiin perheen nyt 9- ja 7-vuotiaille isommille lapsille, syöpä-sanaa ei käytetty.

– Lähipiirissämme on ollut ihmisiä, joiden lapset tietävät kuolleen syöpään. Heille se merkitsee automaattisesti kuolemaa. Kerroimme vain, että äiti on tosi sairas ja äiti pitää leikata ja sitten äiti paranee. Totta kai se aiheutti itkua ja hätäännystä, mutta meni kuitenkin yllättävän hyvin.

Aviomies on ollut suurena tukena.

– Mieheni oli koko ajan sitä mieltä, että tästähän muuten selvitään. Sitä uskoa hän valoi minuunkin.

Myös laaja sukulais- ja ystäväverkosto on auttanut.

– Meillä on lähettyvillä paljon ihania läheisiä, jotka ovat oikeasti pitäneet huolta: käyneet tekemässä ruokaa lapsille, siivonneet ja auttaneet. Tuntuu, että tällainen yhteisöllisyys ja toisista huolta pitäminen puuttuu monilta nykyään.

Toki Sarinkin tutuissa oli niitä, joilla menivät pasmat sekaisin. Pienellä kylällä ihmisten katseet tunsi kaupan hyllyväleissä: tuolla se menee, sillä on syöpä, onkohan sillä tukkaa pipon alla.

– Jotkut jatkoivat kadulla nopeasti tervehdittyään saman tien matkaa eivätkä uskaltaneet jäädä juttelemaan. Varmaan siinä on vaikeaa juuri se kohtaaminen – ei tiedetä, mitä sanoa tosi sairaalle ihmiselle. Vaikka ei siinä tarvitsisi sen kummempaa kuin vaikka kysyä, voinko minä auttaa sinua jotenkin, Sari toteaa.

Vertaistuki on ollut Sarille tärkeää.

– Löysin Facebookista kaksi ryhmää, joista erityisesti gynekologisiin syöpiin sairastuneiden ryhmä on tullut minulle elintärkeäksi. Siellä on ihania ihmisiä, jotka koen rakkaiksi ystäviksi, vaikken ole kaikkia heistä edes tavannut. Joidenkin kanssa olemme nähneet, ja lähitulevaisuudessa pyrin näkemään mahdollisimman monta muutakin. Se porukka on tosi tärkeä ja rakas – kutsumme itseämme G-voimiksi.

– Valitettavasti olemme myös menettäneet väkeä näistä meidän G-voimista. Tuntuu, että säännöllisin väliajoin joku tippuu pois ja tulee suruviesti. Se tulee ihon alle ja on vaikea kestää.

”Kaikki voidaan ottaa pois silmänräpäyksessä”

Sari toivoo, että kaikki naiset kävisivät säännöllisesti papa-kokeissa sekä tutkituttamassa rintansa.

– Kannattaa myös pyytää ultrauttamaan munasarjat, koska syöpä voi olla sielläkin.

Sarilla itsellään ei ollut mitään fyysisiä ennakko-oireita.

– Ei kerrassaan mitään. Tunsin itseni kaikin puolin terveeksi. Ei ollut mitään vuotoja, ja raskausaikakin oli kaikista kokemistani helpoin. Viimeisilläni rymysin vielä kaksi tuntia metsässä sienessä.

– Se, että vointini oli todella hyvä, on erinomainen esimerkki siitä, että syöpä on salakavala. Usein se löydetään vasta, kun on liian myöhäistä.

Sairastuminen ei juuri muuttanut Sarin elämänarvoja, sillä hän kokee aina nauttineensa pienistä asioista sekä arvostaneensa elämää.

– Jos se nyt jotakin on tehnyt, niin vain lisännyt sitä arvostusta. Ymmärrän entistä paremmin, että kaikki voidaan ottaa pois ihan pienessä silmänräpäyksessä. Pyrin olemaan valittamatta pienistä asioista, koska sitten, kun tulee tuollainen iso asia ja sitä valitettavaa oikeasti löytyy, pienet nuhat eivät paljon paina.

– Haluan opettaa myös lapsilleni, että elämä on ainutkertaista. Sitä pitää elää positiivisen kautta. Tehdä niitä asioita, joista nauttii.

Sari teki näin jo puolitoista vuotta ennen syöpädiagnoosia, kun hän 15 lähihoitajavuoden jälkeen uusia tuulia kaivattuaan valmistui personal traineriksi.

–  Olen aina uskonut terveellisiin elämäntapoihin ja noudattanut niitä. Jos sinulla ei ole terveyttä, sinulla ei ole mitään. Kun terveys viedään, viedään pohja pois kaikelta. Terveyden päälle ihminen rakentaa loput elämänpalaset, ja siksi sitä pitäisi osata arvostaa, Sari sanoo.

Milloin on tarvetta epäillä syöpää?

HYKS:n syöpäkeskuksen ylilääkäri Johanna Mattson kertoi maaliskuussa 2016, miten eri syövät oireilevat.

Uusimmat: Studio55.fi