Sankarikoira pelasti metsään tuupertuneen isäntänsä

Esko Rintala sairastaa sokeritautia. Oli joulupäivän ilta, ja hän oli juuri nauttinut tavallista tukevamman päivällisen. Niinpä ruoan jälkeen oli otettava insuliiniakin normaalia enemmän. Kun ateria oli syöty loppuun, seitsemän kuukauden ikäisen Ella-koiran piti päästä ulkoilemaan. Rintala pakkasi Ellan autoon ja hurautti lenkkipolun varrelle.

Heikko olo yllätti pururadalla

Rintala oli kiertämässä Ellan kanssa viiden kilometrin mittaista valaistua lenkkipolkua, kun hän tunsi, että hänen verensokerinsa laskee.

− Minulla on aina taskussa mukana jotakin syötävää siltä varalta, että verensokerini heilahtelee. Sillä kertaa minulla ei ollut muuta kuin yksi karkki, jolla ei tilannetta korjattu. Lähdimme pimeää oikoreittiä pitkin takaisin autolle päin, koska siellä minulla oli lisää sokeria, Rintala kertoo.

Hän ei kuitenkaan koskaan ehtinyt autolle asti, vaan menetti tajuntansa metsässä, vain 500 metrin päässä parkkipaikasta.

Ella haki apua

Kun lenkki oli kestänyt jo tunnin eikä Rintalaa kuulunut kotiin, hänen vaimonsa alkoi huolestua. Hän yritti soittaa miehensä kännykkään saamatta kuitenkaan yhteyttä, sillä siinä vaiheessa Rintala makasi jo ojanpenkalla.Kännykkä piippasi tajuttoman miehen taskussa. Tämän jälkeen vaimo soitti hätäkeskukseen, mutta sieltä ei tuosta noin vaan lähetetä ambulanssia metsänlaidalle päivystämään, kun ei varmasti edes tiedetä, mitä on tapahtunut, vai onko tapahtunut mitään.

Tuona jouluna maa oli musta, mutta ulkoilualueelle oli tehty tekolumesta lyhyt latu, jotta hiihtäjät pääsisivät sivakoimaan edes vähän. Latua oli kiertämässä kaksi miestä, jotka vähän pelästyivät isoa koiraa, joka yhtäkkiä ilmestyi haukkuen metsästä. Koira ei kuitenkaan tehnyt muuta kuin juoksi ja haukkui, joten miehet jatkoivat eteenpäin. Seuraavalla kierroksella koira tuli taas haukkumaan heille, eikä se ollut kadonnut mihinkään vielä kolmannellakaan kerralla, kun miehet ohittivat paikan. Silloin he huomasivat, että koiralla on remmi kaulassaan ja tajusivat, että sillä on ehkä jotain asiaa.

Miehet lähtivät seuraamaan koiraa ja löysivät tajuttoman Rintalan makaamasta ojanpenkalta.

− Ella puolusti minua ja piti huolta, etteivät miehet päässeet viittä metriä lähemmäs minua, Rintala kertoo kuulleensa jälkeenpäin.

Miehillä ei tietenkään ollut puhelimia mukanaan, joten he lähtivät poliisiasemalle hakemaan apua. Asemalle oli hälytyskeskuksesta tullut tieto Rintalan vaimon puhelusta, ja asiat osattiin yhdistää. Paikalle lähetettiin apua välittömästi.

Henkiinjääminen pienestä kiinni

Siinä vaiheessa, kun ambulanssimiehet kurvasivat ulkoilualueen parkkipaikalle, myös Rintalan vaimo oli tullut etsimään miestään. Se oli hyvä, sillä Ella ei olisi päästänyt ensihoitajiakaan isäntänsä lähelle ilman vaimon komennusta.

Rintala palasi tajuihinsa vasta, kun häntä oltiin nostamassa ambulanssiin. Kävi ilmi, että Rintalan ruumiinlämpö oli vain 30 astetta ja verensokeriarvo oli ollut 1,8, kun sen normaalisti tulisi olla neljän ja viiden välillä.

− Jos Ella ei olisi johdattanut hiihtäjiä luokseni, minua ei olisi ikinä löydetty ajoissa. Lääkäritkin sanoivat, että puoli tuntia olisi ollut kohtalokasta. On Ellan ansiota, että olen hengissä, Rintala sanoo.

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.