Raakaa perheväkivaltaa ja neljä avioeroa: Virpi uskoo yhä rakkauteen

Vasta 50-vuotias Virpi on ehtinyt olla naimisissa neljä kertaa. Liitot, eivätkä varsinkaan niiden lopettamiset, ole olleet kivuttomia. Sisulla Virpi on kuitenkin jatkanut aina eteenpäin, uskoen parempaan elämään ja suhteeseen.

Nuori mies jallitti Virpiä* aikansa, kunnes sai 17-vuotiaan neitosen rakastumaan itseensä. Virpi alkoi odottaa lasta, ja nuoripari astui avioon tammikuussa 1981. Pian häiden jälkeen Virpi sai huomata, että mies petti häntä.

– Ajattelin, että hän muuttaisi tapansa, mutta mukaan tuli alkoholi ja väkivalta, Virpi sanoo.

Seuraavan vuoden syksyllä Virpi haki eroa. Pari kävi sovittelijalla, mutta se ei saanut Virpiä pyörtämään päätöstään erosta. Harkinta-ajalla mies meni kihloihin toisen naisen kanssa, joten eroa ei tarvinnut enää harkita.

– Yhtenä päivänä mies käski minun pistää nimeni paperiin, jonka mukaan luovutan lapsen isälle. Minun oli pakko allekirjoittaa, sillä mies nosti minut kurkusta seinälle. Hän vei lapsemme. En uskaltanut ilmoittaa poliisille, koska pelkäsin miehen tulevan uudestaan uhkailemaan. Olin puoli vuotta yksin asian kanssa, Virpi tunnustaa.

Vuonna -84 Virpi näki taas lapsensa. Hän otti yhteyttä asianajajaan ja sai tapaamisoikeudet. Lapsi kasvoi ja meni kouluun. Virpi kertoo, että kun koulu alkoi mennä huonosti, mies sysäsi lapsen Virpin luokse. Lopulta lapsi asui isällään lähes aikuiseksi asti.

– Lapsilisä loppui 17-vuotiaana, ja lapsi vietti yhden vuoden lastenkodissa. Silloin meillä oli vielä ihan hyvät välit, mutta nykyään meillä ei ole minkäänlaisia välejä, Virpi suree.

Raiskauksesta raskaaksi – aviossa ei saanut aborttia


Virpi tutustui 80-luvun puolessavälissä uuteen mieheen ja sai tämän kanssa tytön. Suhde kariutui miehen päihdeongelmiin ja Virpi jäi tytön kanssa kahden. Parin vuoden päästä Virpi rupesi seurustelemaan mukavantuntuisen miehen kanssa, joka tuli hyvin toimeen myös Virpin tyttären kanssa.

– Aloin odottaa lasta, ja menimme naimisiin vuoden -88 alussa. Hääyöstä ehti kulua vain kaksi viikkoa, kun mies pieksi minua. Ajattelin, että hänestä on päästävä eroon, Virpi muistaa.

Miehellä oli kontollaan rattijuopumussyytteitä, ja hän joutui vankilaan puoleksi vuodeksi. Parille syntyi keväällä poika, ja seuraavan vuoden syksynä perhe sai muuttaa isompaan asuntoon. Mies tosin asusteli toisen, hyvin nuoren naisen kanssa.

Mies oli kuitenkin mustasukkainen Virpistä ja kävi aina välillä tarkastamassa, onko tämä yksin kotona. Virpi sanoi haluavansa eron, mutta mies ei suostunut. 

– Miehelle tuli toisen naisen kanssa jokin ongelma, ja mies tuli kotiin pariksi kuukaudeksi. En lämmennyt hänelle, joten hän raiskasi minut. Aloin taas odottaa lasta. Yritin saada keskeytystä, mutta se ei onnistunut, koska olimme naimisissa. Seuraavaksi yritin aiheuttaa keskenmenon, esimerkiksi putoamalla portaissa, mutta se ei auttanut, Virpi kertoo.

Virpi kertoo käyneensä oikeusaputoimistossa panemassa avioeropaperit kuntoon ja maksaneensa siitä 300 000 euroa. Asianajaja kertoi erohakemuksesta Virpin anopille ja tämä edelleen pojalleen.
 
– Kotona sain puukon kurkulleni. Mies kysyi, olenko hakenut hänestä eroa ja uhkasi vetää kurkkuni auki. Jouduin hädissäni sanomaan, että en ole. Seuraavana päivänä kävin perumassa avioerohakemuksen, enkä saanut rahojani takaisin. Päätin antaa asian olla. En halunnut ottaa mitään riskejä, sillä minulla oli pieni poika ja odotin lasta, Virpi perustelee.

Seuraavana keväänä Virpi sai paikan ensi- ja turvakodista. Yhtenä perjantaina Virpi saapui töistä kotiin, pakkasi tavaransa ja lähti.

– Tämä on ollut kamalin erokokemukseni. Soitin töistä äidilleni, joka kertoi tapauksestani tutulle asianajajalle. Tämä tarjoutui panemaan paperit kuntoon jo ennen turvakotiin lähtöäni. En kuitenkaan halunnut, että aiempi uhkailu toistuu. Vasta kun olin päässyt turvakotiin, soitin asianajajalle. Hän laittoi paperit valmiiksi ja luki ne minulle puhelimessa. Näin sain avioeron käyntiin, ja olin helpottunut, Virpi huokaa.

Mies kohteli huonosti myös Virpin vanhempaa tyttöä, joten Virpi joutui viemään tytön lastenkotiin. Vaikka sosiaalitoimiston kanssa oli puhetta, että Virpi saa tytön luokseen eron jälkeen, tyttö sijoitettiin perheeseen. Virpi tapasi tyttärensä muutama vuosi sitten ja sai puhuttua asiat läpi tämän kanssa.  


Lasten kanssa kodittomana


Kaupunki kustansi Virpin ja pojan turvakodissa olemisen kevääseen asti, jolloin tyttö syntyi. Sen jälkeen perhe eli äitiyspäivärahalla. Virpi kertoo joutuneensa lähtemään turvakodista uhattuaan kertoa henkilökunnalle siellä juopotelleista äideistä. Uusi koti löytyi lopulta sosiaalitoimen kautta.

– Sanoin virkailijalle, että jos kämppää ei löydy, tulen hänelle asumaan. Johtaja kuuli tämän, ja tuli ihmettelemään, mistä on kyse. Hän antoi minulle muutaman asunnon avaimet, ja pyysi valitsemaan niistä sopivan, Virpi kertoo.

Sosiaalitoimistosta määrättiin, että poika pitää viedä isälle ja tyttö isänäidille, Virpi muistelee. Virpi teki pätkätöitä ja kävi koulutuksissa. Virpi tapasi 90-luvun lopussa miehen, jonka kanssa hän muutti yhteen ja sai lapsen. Mies osoittautui mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi, joten naimisiinmenoa Virpi ei harkinnutkaan.

– Asuimme miehen omistamassa omakotitalossa. Kun en suostunut miehen ehtoihin, mies ajoi minut ulos ja otti avaimet pois. En saanut edes hakea itse omia tavaroitani, vaan mies toimitti ne minulle. Minulla ei ollut tuloja, joten jouduin ottamaan lainaa saadakseni katon pääni päälle, Virpi kertoo.


Muutto työn perässä


Virpi oli muuttanut uudelle seudulle, jossa hänellä ei ollut tuttuja. Entisen avomiehen kaveri kävi metsällä ja toi lihaa myös Virpille. Heidän välinsä lämpenivät hiljalleen ja he alkoivat seurustella. Vuonna 2003 tanssittiin parin häitä ja seuraavana vuonna syntyi lapsi.

– Kävin kouluja ja työskentelin jonkin aikaa kirjastoautossa. Aloitettuani sisustuskoulun mies huusi, miksi käyn moista hömppäkoulua, enkä tienaa rahaa, Virpi sanoo.

Virpille ei löytynyt paikkakunnalta hommia, mutta toisesta kaupungista tarjottiin vakituista työtä. Mies ilmoitti, ettei hän aio lähteä kotoaan, mutta Virpi muutti vakipaikan perässä lapsen kanssa.

Virpi kertoo miehen myöhemmin hakeneen lapsen luokseen ja ettei hän antanut Virpin tavata lastaan. Virpi haki avioeroa. Virpin mukaan lapsi määrättiin asumaan vuoroin kaksi viikkoa isällään ja äidillään, mutta kouluikään mennessä asuminen siirtyi täysin isälle.

– Joka kolmas viikko ja lomilla lapsi tulee minun luokseni. Isällään on nyt uusi naisystävä, eikä lapsi tule oikein toimeen tämän kanssa. Hän soittelee usein minulle, Virpi kertoilee.

Toivo elää


Neljännen kerran Virpi meni naimisiin vuonna 2008. Tämäkin mies osoittautui mustasukkaiseksi, ja Virpi muutti seuraavana vuonna pois. Virpi kertoo soittaneensa poliisit, kun mies alkoi nakella Virpin tavaroita pihalle. He veivät miehen siksi aikaa pois, että Virpi sai kaverinsa kanssa haettua tavaransa.

Seuraavana vuonna pari päätti riidoistaan huolimatta jatkaa avioliittoa. Virpi kertoo miehen kuitenkin raivostuneen, kun Virpi ei suostunut enää muuttamaan kirjoille tämän luokse. Virpi haki jälleen eroa.

Virpi tapasi uuden miehen, ja jouluna 2011 he muuttivat yhteen. Mies oli uskotellut, ettei juo, mutta ryyppäsi kuitenkin kaikki viikonloput ja lomat, Virpi huokaa.

– Hän yrittää vieläkin, että palaisin hänen kanssaan yhteen. Minun on kuulemma pakko olla hänen kanssaan, koska olen niin ruma ja vanha, ettei kukaan muu huoli minua, Virpi siteeraa.

Virpi ei hätkähtänyt näistä sanoista, vaan pani kontakti-ilmoituksen Internetiin. Yhteydenottoja tuli useitakin, mutta yksi mies osoittautui erityisen miellyttäväksi. Virpi on tavannut miehen vain muutaman kerran, sillä heillä on 500 kilometriä välimatkaa.

– Puhelimessa riittää kuitenkin juttua joka ikinen päivä. Meitä yhdistää esimerkiksi se, että teemme kumpikin vapaaehtoistyötä, Virpi iloitsee.

Mies on alkanut rakentaa taloa ja luvannut, että Virpi pääsee uuteen taloon emännäksi. Virpi on vaikeista ja vaarallisista suhteistaan huolimatta jaksanut aina uskoa, että parempaa on tulossa. Kenties nyt on sen aika.

*) Nimi muutettu 

Kuvat: Colourbox.com

Lue myös:

    Uusimmat