Pentti joutui ryöstetyksi ja ammutuksi: Terveyteni ja koko elämäni romahtivat

Pentti Peräkankaalla, 62, oli vielä 12 vuotta sitten monta syytä olla tyytyväinen elämäänsä. Hän oli perustanut turvallisuusalan yrityksen vuonna 1994, ja alkuvuosien kova työ oli tuottanut tulosta. Töitä riitti, ja hänen yrityksensä työllisti hänen itsensä lisäksi noin neljä osa-aikaista vartijaa. Yrittäjä itse oli hyvässä fyysisessä kunnossa, eikä hän tyytynyt johtajan pallilla istumiseen vaan teki töitä kentällä siinä missä muutkin.

Tiistaina, syyskuun seitsemäntenä vuonna 1999, Pentti oli töissä, kuten kaikkina muinakin päivinä siihen aikaan. Hommat sujuivat viiden vuoden kokemuksen tuomalla rutiinilla. Kun kello lähenteli kymmentä, hänen rahankuljetuskierroksensa oli jo loppusuoralla.

Pentti oli juuri hakenut päivän tilityksen Nurmon Minimanista. Hän oli sulkemassa kaupan ovea ja kääntymässä autoaan kohti, kun hän kuuli pimeydestä tiukan komennon: "Laske rahat maahan!".

– Melkein heti huudon jälkeen tunsin, kuinka luoti suhahti pääni ohi ja sitten toinen. Kolmas luoti osui, Pentti Peräkangas kertoo.

Henkiinjääminen pienestä kiinni

Kaikki oli ohi hetkessä. Ryöstäjät veivät Pentin kuljettaman rahalaukun ja pakenivat paikalta. Pentti oli tipahtanut laukauksen voimasta istualleen. Hän odotti kunnes kuuli ryöstäjien auton starttaavan ja soitti sitten itselleen apua.

– Luoti osui minua reiteen, puolentoista sentin päähän valtimosta. Oli pienestä kiinni, että ylipäätään jäin henkiin, Pentti huokaa.

Pian hälytysajoneuvojen valot alkoivat vilkkua haavoittuneen Pentin ympärillä, ja hän pääsi hoitoon. Matkalla sairaalaan mies mietti jo, kuka hänen työnsä hoitaisi.

Koko elämä uusiksi

Kun Pentti seuraavat viikot makasi sairaalassa, ryöstäjät jatkoivat toimiaan. He ehtivät iskeä vielä kolme kertaa ennen kuin jäivät kiinni yli kaksi kuukautta myöhemmin.

Paitsi fyysisiä vammoja, ryöstö aiheutti Pentille myös henkisiä haavoja.

– Yritin kuntoutuksen jälkeen palata töihin, mutta ei siitä tullut mitään. Fysiikkani ei kestänyt, eikä minusta henkisestikään ollut enää vartijaksi.

Pentti ei kuitenkaan luovuttanut heti. Hän toimi vartijana vielä kaksi vuotta myöhemmin heinäkuussa, kun häntä ampunut ryöstäjä karkasi vankilasta.

– Olin töissä, kun tuttu poliisi soitti, että ampujani on karannut. Kyllä siinä tuli katseltua olkansa yli vähän tavallista useammin, hän kertoo.

Pelkonsa kanssa Pentti ehkä olisi pystynytkin elämään, mutta lopulta hän joutui luopumaan yrityksestään, sillä hänen kroppansa ei enää yksinkertaisesti jaksanut. Palkkakulut olisivat puolestaan nousseet liian korkeiksi, jos kaikki työ olisi teetetty palkollisilla.

Uutta toivoa uudesta ammatista

Turvallisuusalasta luopumisen jälkeen Pentti kouluttautui uuteen ammattiin, lähihoitajaksi. Mies viihtyi uudessa työssään hyvin, mutta hänen terveytensä petti jälleen. Pentti sai aivoinfarktin kolmisen vuotta sitten, ja siitä asti hän on ollut milloin sairauslomalla milloin työttömänä. Viimeksi hän on ollut töissä noin vuosi sitten.

– Papereissani lukee tällä hetkellä, että olen vajaakuntoinen työnhakija, mutta en oikein tiedä, kuka tällaisen vajaakuntoisen voisi palkata, Pentti pohtii.

Nyt hän odottaa pääsevänsä työkyvyttömyyseläkkeelle, mikä olisi suuri helpotus hänen tilanteeseensa. Eipähän tarvitsisi käydä enää jatkuvaa paperisotaa Kelan ja vakuutusyhtiön ynnä muiden tahojen kanssa.

Anteeksi on vaikea antaa

Vastausta kysymykseen, oletko katkera ryöstäjille, Pentti pohtii pitkään. Lopulta hän toteaa hiljaa, ettei anteeksiantaminen ainakaan helppoa ole.

Hän kertoo, että ajatukset ryöstäjiä kohtaan vaihtelevat koko ajan. Välillä hän tuntee päässeensä katkeruudesta eroon, välillä päinvastoin.

– Olisin toivonut, että oikeus olisi tapahtunut. Minua ampunutta ryöstäjää syytettiin murhan yrityksestä, mutta lopulta hänet tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä. Ratkaisua perusteltiin sillä, että mies oli kuulemma taitava ampuja, eikä hänen tarkoituksenaan ollut tappaa, Pentti sanoo.

Pentti itse on eri mieltä. Hän nimittäin muistaa, kuinka luodit suhahtivat aivan hänen päänsä vierestä ja uskoo, että oli hyvää tuuria, ettei hänelle käynyt pahemmin.

Studio55/Elina Rantalainen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.