"Olin vuosien ajan narsististen miesten alistama"

Väkivaltaisen narsisti-isän tyttärenä tunnekylmässä kodissa varttunut Meeri*, 58, oppi pienestä pitäen toimimaan kynnysmattona muille ihmisille. Kiltistä ja hiljaisesta tytöstä kasvoi kiltti nuori nainen, joka ei tiennyt, mitä rakkaus ja välittäminen tarkoittavat.

– Isä oli kylällä arvostettu sotaveteraani, joka piti taitavasti onnellisen perheen kulissit pystyssä, Meeri kertoo.

Todellisuudessa perheen elämä oli kaikkea muuta kuin onnellista.

– Isä joi paljon ja muuttui juodessaan väkivaltaiseksi ja arvaamattomaksi. Muistan monet kerrat, kun olemme äidin kanssa menneet nukkumaan vaatteet päällä, koska tiesimme, että isää pitäisi jossakin vaiheessa lähteä ulos karkuun, Meeri muistelee.

– Ajattelin alle kouluikäisenä kuolemaa jatkuvasti. Minulla oli sellainen oma leikki, jota leikin yksin pöydän alla, kun isä ja äiti riitelivät; seurasin sormellani pöytäliinan kuvioita ja ajattelin, että jos sormeni eksyy reitiltä, kuolen. Vasta monta monta vuotta myöhemmin tajusin, että se ei ollut normaalia, hän jatkaa.

Kun edes joku välittäisi

Siinä iässä, kun tytöt alkoivat kiinnostua pojista ja päinvastoin, Meeri sai ensi kertaa pieniä maistiaisia siitä, miltä tuntuu, kun joku välittää. Aidosta välittämisestä tuskin kuitenkaan oli kyse, vaikka Meerillä teini-iässä paljon vientiä olikin.

– Olin aina hirveän iloinen, kun joku tahtoi minut, mutta ihmettelin, miksi minut aina lopulta jätettiin. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että minua käytettiin hyväksi, koska antauduin seksuaalisesti niin helposti.

Ollessaan 20-vuotias Meeri meni naimisiin.

– Alitajuisesti kyllä taisin tietää, ettei mies minua oikeasti rakastanut, mutta tuntui kuitenkin hyvältä, kun joku tahtoi minut, ja suhde oli virallinen, Meeri sanoo.

Hänen aavistuksensa osuivat oikeaan, sillä mies petti tuoretta vaimoaan alusta asti.

– Aluksi mieheni vei minut aina kotiini vanhempieni luokse siksi aikaa kun hän rillutti kaupungilla liehittelemässä muita naisia, mutta myöhemmin hän petti minua aivan avoimesti.

– Kerran kun olimme olleet yhdessä kaupungilla, hän otti toisen naisen mukaan kotiimme ja harrasti tämän kanssa seksiä silmieni edessä, Meeri tilittää.

Alistettu maalaistyttö

Meerin ensimmäinen avioliitto päättyi pian eroon, ja tilalle löytyi uusi mies, joka ei ollut yhtään sen parempi kuin edellinenkään. Uusi mies oli hyvin samantyyppinen kuin Meerin isä; muiden silmissä kunnollinen ja pidetty, mutta kotona alistava tyranni.

– Uusi mieheni komenteli minua koko ajan, mutta minä kilttinä maalaistyttönä kuvittelin, että hän vain opetti minulle käytöstapoja. Hän muun muassa kontrolloi sitä, miten pureskelen ruokani ja miten juon maitoni. Miten suljen oven perässäni ja niin edelleen. Tosiasia oli, että se oli vain hänen tapansa alistaa minua.

Uusi mieskin petti, mutta Meeri ei välittänyt siitä. Hän oli muuttanut miehensä kanssa suurempaan kaupunkiin, missä Meerillä ei ollut mitään turvaverkkoja. Hänellä oli nyt myös pieni poika, eikä hän uskaltanut erota miehestään.

– Kun kuulin, että miehelläni oli toinen nainen, itkin ja rukoilin, ettei hän jättäisi minua. Ja kai hän sen verran minua sääli, että jäi.

Irti kynnysmaton roolista

Meeri siivosi työkseen paikallista kirjastoa. Hän kertoo, ettei ollut koskaan juuri kirjoista välittänyt, mutta eräänä päivänä, kun hän oli pyyhkimässä pölyjä kirjahyllyistä, hänen silmiinsä osui eräs psykologian kirja.

– En enää muista, mikä kirjan nimi oli, mutta jotenkin se nimi kutsui minua. Päätin lukea kirjan, ja se päätös muutti elämäni.

Tuo ensimmäinen kirja käsitteli narsismia ja sen uhreja – alistamista ja alistumista, ja Meeri ymmärsi, että hän itse oli elänyt koko elämänsä narsististen miesten alistamana. Hän luki aiheesta lisää, ja oppimansa avulla hän alkoi pikkuhiljaa rakentaa itselleen itsetuntoa.

– Lopulta päätin, että kunhan poikani vähän kasvaa, otan eron miehestäni enkä enää ikinä suostu alistumaan, Meeri kertoo.

"Minä rakastan sinua"

Meeri pysyi päätöksessään ja jätti miehensä, mutta siihen kului vuosia. Viimeiset vuodet hän ja hänen miehensä elivät kyllä saman katon alla, mutta eivät yhdessä. Molemmilla oli omat menonsa, ja myös Meerillä oli joitakin liiton ulkopuolisia suhteita.

Nykyisin Meeri elää onnellista elämää kolmannen aviomiehensä kanssa.

– Tämä nykyinen ei ainakaan neuvo minulle, miten syödään, Meeri naurahtaa.

– Tosin en enää sellaiseen alistuisikaan, hän lisää.

Meeri tuntee nyt olevansa sinut menneisyytensä kanssa, eikä hän tarvitse enää kirjojen tukea arvostaakseen itseään. Silti hän palaa niihin silloin tällöin, sillä hän saa niistä voimaa. Kirjojen avulla Meeri onnistui myös katkaisemaan hänen perheessään sukupolvelta toiselle siirtyneen kylmyyden kierteen. Koska hän ei omassa lapsuudessaan kuullut yhtään hellää sanaa, ei hän osannut niitä omaa lastaa hoitaessakaan käyttää.

– Yhdessä kirjassa neuvottiin, että lapselle pitää sanoa, että rakastaa. Muistan hyvin sen hetken, kun päätin sanoa pojalleni rakastavani häntä. Hikoilin, vapisin ja meinasin pyörtyä, kun minua jännitti niin paljon, mutta sain kuin sainkin asiani sanottua, ja niin katkaisin tunteettomuuden ketjun, Meeri selittää.

*Haastateltavan nimi on muutettu

Studio55/Elina Rantalainen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Lue myös:

    Uusimmat