Marketan isä joutui psykiatriseen vankisairaalaan: Karmea syy paljastui vasta aikuisiällä

Marketta otettiin huostaan ja siirrettiin lastenkotiin asumaan noin kolmevuotiaana. Äiti oli sairastunut psyykkisesti, ja isä joutunut psykiatriseen vankisairaalaan. Marketta tiesi, että jotain pahaa oli tapahtunut, mutta äiti ei koskaan kertonut, mistä oli kyse.

– Lastenkoti oli kulmakunnan upein rakennus, ja monet lapset koulusta ihailivat sitä. Työntekijöitä oli vähän, eikä henkilökunta vaihtunut sinä aikana, kun siellä asuin. Se oli sekä hyvä että huono asia.

Marketan kanssa samassa lastenkodissa asui myös hänen isosiskonsa. Ikäeron takia lapset olivat kuitenkin eri osastoilla.

Marketta ei halunnut adoptoitavaksi

Vuosien varrella Marketta sijoitettiin useisiin perheisiin, mutta adoptoiduksi hän ei koskaan tullut.

– Minut olisi haluttu adoptoida, mutta halusin itse aina palata lastenkotiin. Olin sen verran pieni lapsi, etten ymmärtänyt, että elämä olisi ehkä ollut turvallisempaa ja helpompaa, jos olisin asunut yhdessä perheessä. En kuitenkaan halunnut toista perhettä äitini tilalle. Tapasin äitiäni säännöllisesti.

Lapset innostivat sukujuurien selvittämiseen

Aikuistuttuaan Marketta avioitui ja sai lapsia.

Kun lapset saivat koulussa tehtäväksi sukupuun laatimisen, alkoi Marketta pohtia omia sukujuuriaan. Hän päätti olevansa viimeinkin tarpeeksi vahva selvittääkseen isänsä menneisyyden. Sekä äiti että sisko olivat jo kuolleet, joten tietoja oli hankittava muuta kautta.

Marketta tilasi isänsä potilaskertomukset ja sai selville, että isä oli tuomittu insestistä.

– Siihen asti olin mielessäni kuvitellut, että koska isäni oli ollut kirvesmies, hän oli varmasti halkaissut jonkun pään kotimme kellarissa.

Tieto isän tuomion syystä tuli Marketalle järkytyksenä. Hän ei kuitenkaan usko itse olleensa uhri.

– Olen käynyt insestiä kokeneiden ryhmässä, mutta mitään ei ole palannut mieleen, enkä usko, että olen joutunut uhriksi.

Tapasi isän sukulaisia

Kun isän kohtalo oli selvillä, Marketta alkoi etsiä käsiinsä isänsä sukulaisia. Netin kautta hän törmäsi sattumalta tuttuun nimeen.

– Kyseinen mies oli korkeassa asemassa, ja päätin kirjoittaa hänelle kysyäkseni olemmeko sukulaisia. Hän vastasi innostuneena, että kyllä olemme ja kertoi kuinka hyvin elämä oli hänellä ja perheellään sujunut. Kerroin vastauskirjeessä oman tarinani lastenkodista, ja kirjoittelu loppui siihen.

Netistä löytyneen sukulaisen lisäksi Marketta löysi ja tapasi myös kaksi isänsä serkkua.

– He olivat mukavia, ja tunnistin verisukulaisuutta. Harmi, etteivät he vain olleet pitäneet huolta yhteydenpidosta silloin kun olin lapsi. Lastensuojeluvirasto olisi voinut myös olla aktiivinen ja järjestää yhteydenpidon. Aika oli silloin sellainen, että lapsien olemassaolot haluttiin unohtaa. Onneksi nykyään ollaan avoimempia.

*) Nimi muutettu

Studio55.fi/Tuuli Lindgren

Kuvat: Colourbox.com

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.