Marian tarina: Koulukiusaaminen johti viinaan, viiltelyyn ja väkivaltaan

Mariaa kiusattiin lähes koko peruskoulun ajan. Henkistä pahaa oloa helpottivat alkoholi ja viiltely. Kolkuteltuaan joitakin kertoja kuoleman portteja, Maria päätti muuttaa elämänsä suunnan.

Marian koulunkäynti alkoi mukavasti pienessä koulussa, hyvän opettajan ja kavereiden seurassa. Musiikkiluokalle päästessään Maria joutui muuttamaan isoon kouluun, ja kiusaaminen alkoi heti.

– Pojat haukkuivat läskiksi. Minulla ei ollut varsinaista ylipainoa, sellaista lapsenpyöreyttä, mutta sain käsityksen, että olen valtavan kokoinen, Maria kertoo.

– Kiusaamisen syitä olivat myös kateus, koska olin opettajien suosikki. Menestyin varsinkin taide- ja musiikkiaineissa. Sain niistä paljon kiitosta, ja se ärsytti toisia. En myöskään koskaan sanonut kenellekään vastaan, enkä puolustanut itseäni. Olin ylikiltti.

Yläasteella kiusaaminen paheni. Kerran kamppaamisen myötä Marian jalka vääntyi niin, että hän joutui olemaan pari päivää pois koulusta. Kun kiusaajat vetivät tuolin Marian alta, tämän häntäluu murtui. Mariaa uhkailtiin, ja hänet suljettiin kokonaan ryhmän ulkopuolelle.

Tilannetta yritettiin ratkaista ensin sovittelulla oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa. Kaikki perheet eivät kuitenkaan edes vaivautuneet paikalle.

– Rikosilmoituksen tekemisestä ei ollut myöskään apua. Kiusaajat eivät tunnustaneet tekojaan. Lopulta rehtori ilmoitti vanhemmilleni, että minut siirretään toiseen kouluun suorittamaan yläaste loppuun, Maria sanoo.

Uusi koulu korvessa

Uusi koulu oli 25 kilometrin päässä. Maria ei tuntenut sieltä ketään, ja kiusaamiskokemusten jälkeen häntä pelotti vieras ympäristö. Uudet koulukaverit olivat saaneet vihiä, että Mariaa oli kiusattu edellisessä koulussa ja jatkoivat samaa rataa.

– Kiusaaminen meni pahemmaksi. Kun olin kaupungilla ostoksilla, yksi tyttö tuli uhittelemaan, sylki kasvoilleni ja läimäytti minua. Edellisen koulun kiusaajien kaverit kysyivät, haluanko saada selkääni, kun tein heidän kavereistaan rikosilmoituksen, Maria kuvailee.

Maria alkoi viillellä itseään ja työnsi neuloja kynsiensä alle. Kipu helpotti henkistä pahaa oloa. Ennen kilttinä tyttönä tunnettu Maria ei halunnut enää jäädä syrjään. Hän pääsi mukaan pieneen porukkaan, joka käytti alkoholia.

– Kun maistoin kaljaa ensimmäisen kerran, totesin, että tämä on minun juttuni, Maria muistaa.

Alkoholi auttaa

Peruskoulun jälkeen Maria ajautui kovempaan porukkaan, jossa oli tarjolla huumeitakin.

– Kokeilin huumeita, mutta en kokenut tarvitsevani niitä. Alkoholi antoi kaiken mitä tarvitsin: itseluottamusta ja myös lohtua, Maria toteaa.

Maria alkoi opiskella ammattiopistossa leipuri-kondiittoriksi, mutta loisti jo ensimmäisenä syksynä poissaolollaan. Maria ei tahtonut päästä aamuisin sängystä ylös. Hänellä oli oireita paniikkikohtauksesta ja masennuksesta. Vaikka Maria oli ala-asteella lahjakas koulussa, nyt ei jäänyt mikään oppi päähän.

Maria rupesi seurustelemaan pojan kanssa, jonka kotona käytettiin runsaasti alkoholia. Hän vietti aikaa pojan perheen luona, vaikka tiesi tekevänsä väärin aiheuttaessaan vanhemmilleen huolta. Maria ei kuitenkaan osannut toimia muuten.

– Vihasin maailmaa, koska se oli minulle niin paha ja epäoikeudenmukainen. Alkoholi oli ainoa lohtu, ja kierre oli valmis, Maria kertoo.

Kahdesti naimisissa

Maria ajautui kahteen otteeseen väkivaltaiseen ja alkoholin täyteiseen avioliittoon. Hänen ulkonäköään tai tapaansa syödä arvosteltiin. Häntä kuristettiin, uhattiin aseella, petettiin, iskettiin tuolilla ja jopa raiskattiin.

– Kävin kyllä terapiassa, mutta en koskaan puhunut näistä asioista. Ja koska kouluaikaisia asioita ei oltu ikinä selvitetty, minulle oli jäänyt tunne, että ei ole väliä, mitä minulle tapahtuu, Maria miettii.

Maria yritti myös itsemurhaa useaan otteeseen.

– Pahin yritys oli – ja lähes jo onnistuin – kun otin mahtavan yliannostuksen unilääkkeitä ja viinaa sekaisin. Vedin myös ranteen auki varmuudeksi. Heräsin muutaman päivän jälkeen sairaalassa. Sen jälkeen jouduin pakkohoitoon suljetulle ties monettako kertaa. Mutta tämä oli viimeinen kerta, Maria kertoo.

Väkivaltaisten viikonloppujen lisäksi Maria sai kuulla, että mies on pettänyt häntä. Maria veti kännit ja riehui yksin pihalla. Naapuri soitti paikalle poliisin.

– Kun heräsin putkassa, ajattelin, että tämä on elämäni pohjakosketus. Päätin silloin, että minua ei enää kohdella huonosti, ja tein eropäätöksen, Maria muistelee.

– Kaksi huonoa avioliittoa väkivaltaisten narsistien kanssa on asia, jota kadun varmasti loppuikäni. Näen vieläkin painajaisia väkivallasta ja raiskauksesta. Harmittaa sanoinkuvaamattoman paljon, että piti silloin yksinäisyydessä tarrautua tuollaisiin miehiin.

Tulevaisuuden haaveet

Maria on ollut hoitosuhteessa psykiatriseen klinikkaan yläasteelta lähtien. Hänellä on ollut 15-vuotiaasta asti maanisdepressio ja myöhemmin todettiin paniikkihäiriö. Aikuisiästä alkaen hän on syönyt lääkkeitä ja käynyt terapiassa. Nyt Maria on työkyvyttömyyseläkkeellä.

– Kiusaamisesta alkanut elämäni alamäki on aiheuttanut minulle syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja köyhyyttä. Myös se on masentavaa, kun nuoruus ei ole ollut samanlainen kuin toisilla. Nytkään ei ole kavereita, joille voisi soittaa. Itsestä on vaikea oppia pitämään, kun on aina haukuttu ja lyöty, Maria pohtii.

Maria päätti parantaa elämänsä. Hän on ollut jo monta vuotta absolutisti ja lopettanut myös tupakanpolton. Marian vanhemmat ovat olleet tukena ja auttaneet tytärtään eteenpäin. Maria on saanut kannustusta myös seurakunnan toiminnasta sekä hyvästä aviomiehestä ja omasta tyttärestä.

– On hienoa nähdä itsensä omassa tyttäressä ja huomata, kuinka täydellinen hän on. Olen aina nähnyt itseni rumana, mutta nyt pystyn näkemään itsessäni kauneutta. Suurin toiveeni on, että tytölläni olisi onnellinen elämä. Tekihän hän äidistäänsäkin onnellisen, Maria sanoo.

– Harrastan nykyään öljyvärimaalausta, pianonsoittoa ja laulamista. Ne ovat antaneet voimia myös vaikeina aikoina. Usko on kuitenkin elämäni kantava asia, ja seurakunnassa minut on hyväksytty täysin omana itsenäni. Olen toiminut seurakunnassani myös kanttorina.

Mariaa vihastuttaa edelleen se, että hänen kiusaajansa eivät saaneet ikinä minkäänlaista rangaistusta.

– Olen älykäs ihminen. Oppiminen oli minulle lastenleikkiä, kunnes kiusaaminen pilasi kaiken. Psykiatrinikin totesi että lahjani eivät ole päässeet koskaan esiin. Ties missä ammatissa olisin, jos kouluaika olisi sujunut paremmin, Maria miettii.

Marian haavena on kuntoutua niin, että hän voisi opiskella psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Silloin hän voisi auttaa muita koulukiusattuja.

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Colourbox.com

Tutustu MTV3.fi:n uuteen Lifestyle-sivustoon, josta löydät kaikki uusimmat Lifestyle-artikkelit.


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Lue myös:

    Uusimmat