Lukijat kertovat ikäerosta parisuhteessa – ”Oltiin molemmat naimisissa silloin”

Kumppanini on minua melkein 10 vuotta vanhempi, mutta ikäero ei tunnu missään, sillä hän on nuorekas ja minä puolestani olen aina ollut ikäistäni vanhemman oloinen. Olen itse 24 ja kumppanini (mies) on 34. Täydennämme sopivasti toisiamme, ja perheenkin perustamisen kannalta ikäerosta ei ole haittaa.

Mieheni on minua 6 vuotta nuorempi. Ei se paljoa minusta ole, mutta muille tuntuu olevan.       

Kolme vuotta sitten tavattiin ja ensisilmäyksen myötä ihastuttiin. Oltiin molemmat naimisissa silloin, mutta se ei pystynyt estämään rakastumista toisiimme. Nyt ollaan erottu entisistä puolisoistamme ja muutettu viime vuonna yhteen. Itse olen 49, puoliso 33. Ei ole tarvinnut selitellä ikäeroa kenellekään, muuten kuin ex-puolisoillemme tietysti, jotka eivät voi käsittää asiaa. Ainut, mistä tuttavat ovat vähän hämmentyneitä ja kyselevät, on lastentekohaaveet. Itsellä on 5 lasta edellisestä liitosta, kaikki jo täysi-ikäisiä, ja puolisollani 4 lasta, jotka vielä alaikäisiä. Mut josko yks vielä, niin saatais täyskäsi, ja kuten arvata saattaa, ollaan molemmat erittäin lapsirakkaita.

Minulla on 16 vuotta nuorempi aviomies (vieläpä ulkomaalainen). Kohtasimme sattumalta, emme ihan ensinäkemältä rakastuneet, mutta aika pian kuitenkin. Olemme kohdanneet ennakkoluuloja monien ulkopuolisten taholta, mutta läheisimmät ovat heti huomanneet, ettei ole mitään syytä epäillä suhdettamme.     

"Isoa ikäeroa ei (valitettavasti) ole! Ikäeromme on, että minä olen 2-vuotta miestäni vanhempi. Ehkä se silloin noin 50 vuotta sitten ei merkinnyt mitään, mutta nyt kyllä hieman toisin... Minä (nyt 71 v.) olen jo liian vanha miehelleni (69 v.). Tämä tilanne tuli esiin/minun tietooni noin 6 vuotta sitten. Naisen/naisseuralaisen pitää olla vähintään 10 vuotta minua nuorempi! Mutta tällaista elämä on..."

Minulla oli ikäeroinen parisuhde. Olin 37 ja mies oli 24. Mulla oli 5- ja 4-vuotiaat lapset, joista mies piti suunnattomasti. Ja lapset miehestä. Tavatessamme en ollut eronnut, mutta olin jo itsekseni valmistellut eroa. Mies oli jotenkin aivan ”mennyttä” – siis rakastunut. Tutustutti minut äitiinsä ja sisaruksiinsa ja asui vielä kotona, mutta jonotti kaupungin vuokra-asuntoa, jonka pian saikin. Kuten minäkin suunnittelemani vuokra-asunnon. 

Viikot asuimme ja kävimme töissä tahoillamme ja kiihkeät viikonloput vietimme neljästään tai silloin kahdestaan, kun lapseni olivat isällään. Hän ei halunnut – vielä – 'lisää' lapsia. Minä olisin halunnut. Pahinta kuitenkin oli, että minä koko ajan pelkäsin, että sitten kun, sitten kun, sitten kun... minä täyttäisin 40, niin hän aivan varmasti hankkisi itselleen kaksikymppisen. Ajatus romahdutti minun normaaliolon, ja siinä noin kahden vuoden kuluessa erosimme kerran ja itkien palasimme yhteen.

Palasimme yhteen, mutta ikäeron takia lopulta erosimme. Jätin hänet sanomalla, että joko jätän pillerit tai eroamme. En missään tapauksessa olisi voinut tehdä hänelle sitä, että olisin jättänyt salaa pillerit. Suhde päättyi neljän ihmisen kyyneliin. Nyt olen 58-vuotias, ja ajattelen häntä vieläkin silloin tällöin. Olisi kiva nähdä hänet ja tietää, että hänellä menee hyvin! Mitenkähän MEILLÄ olisi mennyt. 

Deittipalvelut kukoistavat netissä

Huomenta Suomessa käytiin läpi nettideittisivustoja helmikuussa 2013.