"Aivohalvaus vei minulta kyvyn kokea tunteita"

Oton kymmenen vuotta sitten saaman aivohalvauksen jälkiä paranneltiin pitkään. Mies toipui sinnikkään kuntoutuksen ja lääkityksen avulla fyysisesti lähes ennalleen, mutta hänen aivoihinsa jäi vika, jota lääkärit eivät pystyneet korjaamaan.

– Vasta sitten, kun olin toipunut fyysisesti ja palannut puolen vuoden sairasloman jälkeen töihin, tajusin että kaikki ei ollut kohdallaan. Asiat olivat päässäni aivan sekaisin eikä lähimuistini ei enää toiminut, Otto kertoo.

– Ennen halvausta harrastin taistelulajeja ja olin haka tietokonepeleissä. Shakin pelaaminen tietokonetta vastaan oli tylsää, koska voitin koneen vakeimmalla tasolla leikiten, mutta halvauksen jälkeen en pärjännyt edes aloittelijatasolla. Töissä tiesin kyllä, miten työkaluja käytetään, mutta en enää osannut yhdistää sanaa "jakoavain" oikeaan esineeseen. Taistelulajitkin jäivät, sillä en enää osannut yhdistää tekniikoita niiden nimiin, hän selittää.

Pahinta oli kuitenkin, että Otto ei enää osannut tuntea mitään. Niin viha ja rakkaus kuin suru, onnellisuus, katkeruus ja kaipauskin, ovat miehelle nykyisin täysin vieraita käsitteitä. Tai kyllä hän teoriassa tietää, mitä ne tarkoittavat ja että ne ovat tunteita, mutta tuntea hän ei enää osaa.

Muistoja ilman ikävää

Kun Otto kertoo elämästään, tuntuu kuin hän puhuisi jonkun muun ihmisen elämästä. Muistellessaan hääpäiväänsä, lapsiensa syntymää tai veljensä kuolemaa, hän ei osoita minkäänlaisia liikuttumisen merkkejä. Ihan kuin hän olisi täysin ulkopuolinen oman elämänsä tapahtumissa. Ja niin hän tavallaan onkin.

– Muistoni ovat kuin valokuvia jonkun tuntemattoman ihmisen elämän tapahtumista. Muistan kyllä tarkasti "entisen" elämäni tärkeät hetket ja ymmärrän, että kun muistelen esimerkiksi lapsiani, joita en ole tavannut pitkään aikaan, minun kuuluisi tuntea ikävää, mutta en osaa, Otto selittää.

– Kun veljeni kuoli, poltin kyllä kynttilän kunnioittaakseni hänen muistoaan, mutta uutinen hänen kuolemastaan merkitsi minulle yhtä paljon kuin lukeminen kenen tahansa miehen kuolemasta, hän jatkaa.

Omaiset eivät ymmärrä

Tunne-elämänsä sammumisen myötä Otto on pikkuhiljaa etääntynyt kaikista hänelle aikaisemmin tärkeistä ihmisistä. Pian sen jälkeen, kun hän oli toipunut halvauksesta, hän otti eron lastensa äidistä ja meni uusiin naimisiin.

– Ajattelin, että tein hyvän "kaupan", kun vaihdoin vaimoni nuorempaan. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että tunteeni ensimmäistä vaimoani kohtaan katosivat halvauksen takia.

Myös uusi liitto päättyi pian eroon, ja nykyisin Otto elää yksin. Lastensa lisäksi hän pitää yhteyttä vain yhteen vanhaan ystäväänsä. Muut ihmissuhteet ovat katkenneet.

– Ehkä tarinani voisi auttaa muiden aivohalvauspotilaiden omaisia ymmärtämään heitä paremmin. Ehkä myös omat lapseni ymmärtävät minua joskus, Otto pohtii

"Elämäni on tarpeiden täyttämistä"

Otto kertoo tarinaansa sähköpostin välityksellä Filippiineiltä käsin. Hänen elämänsä on nyt siellä, sillä pienellä sairauseläkkeellään hän ei tulisi toimeen Suomessa. Filippiineilläkin Otto joutuu elämään hyvin vaatimattomasti.

– Rahat riittävät juuri ja juuri vuokraan, ruokaan ja vaatteisiin. Sähköpostia pääsen lukemaan kerran viikossa internetkahvilassa, hän kirjoittaa.

Ensi vuonna tilanne saattaa olla ihan toisenlainen, sillä Otolle on myönnetty väliaikainen sairauseläke, ja saadakseen eläkepäätökselleen jatkoa, Oton olisi matkustettava takaisin Suomeen neurologia tapaamaan, mutta siihen hänellä ei ole varaa.

– Minulla ei ole rahaa lentolippuun, mutta en osaa siitä huolehtia, kuten en osaa mistään muustakaan. Elän päivän kerrallaan, Otto kertoo.

– Syön, kun on nälkä, juon, kun janottaa, nukun, kun nukuttaa. Elämäni on pelkkää tarpeiden täyttämistä, hän kiteyttää.

*Haastateltavan nimi on muutettu

Studio55/Elina Rantalainen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Lue tästä kaikki aiemmat Tositarinat!

Osallistu keskusteluun!