Sosiaalisten tilanteiden pelko on oikea sairaus – vaarana syrjäytyminen

Ylenmääräinen jännitys tai jopa kauhu vuorovaikutustilanteissa on merkki sosiaalisten tilanteiden pelosta. Pahimmillaan sairastunut ei kykene liikkumaan kotinsa seinien ulkopuolelle ja syrjäytyy.

– Sosiaalisten tilanteiden pelko on suomalaisessa tautiluokituksessa tunnustettu sairaus. Siitä kärsivä henkilö pelkää tilanteita, joissa hän joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa tai muiden tarkkailun kohteeksi. Pelkona on, että omat ahdistusoireet tulevat ilmi ja johtavat nolostumiseen tai naurunalaiseksi joutumiseen, psykiatrian erikoislääkäri Ville Lumme sanoo.

Lievimmillään pelko rajoittuu yksittäisiin tilanteisiin.

– Tyypillinen esimerkki on esiintymistilanne, jossa huomio kiinnittyy yhteen ihmiseen. Muun muassa esitelmien pitoa vältellään. Lisäksi saatetaan jännittää toisten katseiden alla tapahtuvaa kirjoittamista tai syömistä. Julkisessa vessassakin voi olla vaikea käydä, koska se pelottaa.

Äärimmillään välttelyn kierre johtaa kotiin eristäytymiseen ja vakavaan toimintakyvyn menetykseen.

– Oireet voivat olla niin epämiellyttäviä, että ihminen mieluummin kaventaa elämäänsä ja jättää sosiaalista vuorovaikutusta vaativia asioita tekemättä. Roskien vientikin voi muodostua pelon takia ylitsepääsemättömäksi.

– Usein oireisto ei kuitenkaan välttelemällä parane, vaan kynnys sosiaaliselle altistumiselle ja tarve välttelylle kasvaa, Lumme huomauttaa.

Kaikki kauhu ei näy ulospäin

Sosiaalisten tilanteiden pelko saattaa tulla esiin myös tutussa seurassa, kuten ystävien tai työtovereiden kanssa.

– Joskus pelko on jopa sitä pahempaa, mitä tutumpi ihminen on, sillä tuttujen kanssa saattaa joutua intensiivisempään sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Ulospäin sosiaalinen fobia voi näkyä punastumisena, vapinana tai eräänlaisena välttelevänä käyttäytymisenä.

– Usein sosiaaliset jännittäjät pelkäävät nimenomaan sitä, että muut pystyvät lukemaan heitä ulkoapäin. Läheskään aina näin ei kuitenkaan ole. Useimmiten se, mitä näkyy ulospäin, on vain pieni osa kokonaisuudesta. Se kaikki kauhu, mitä siellä sisällä on, ei välttämättä näy.

– Yleensä ihminen itse ymmärtää, että pelko on liiallista, mutta sitä vaan ei voi kontrolloida.

Mikä erottaa ujoudesta?

Sosiaalisten tilanteiden pelko saatetaan sekoittaa ujouteen tai vaikka estyneeseen persoonallisuuteen.

– On hyvä kysymys, mistä alkaa se hoidettava sairaus, Lumme sanoo.

Tärkeä erottava tekijä on pelon haittaavuus.

– Ujous ei ole sairaus, vaan persoonallisuuden piirre. Usein sen juuret ovat aika syvällä yksilön kehityksessä, ja se alkaa nuoremmalla iällä kuin sosiaalisten tilanteiden pelko. Vaikka ujoudestakin voi olla ihmiselle merkittävää haittaa, siihen ei liity intensiivistä ahdistuneisuutta, selkeää välttämiskäyttäymistä tai toimintakyvyn laskua.

Estyneen persoonallisuuden piirteet ovat niin ikään hyvin pitkälti päällekkäisiä sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa.

– Sen taustalla on nähty varhaislapsuuden itsetuntovaurioita. Estyneeseen persoonallisuuteen liittyy myös korostunutta hyväksymisen ja kiintymyksen tarvetta sekä epävarmuuden ja alemmuuden tunteita.

– Lievät sosiaaliset pelot ovat melko tavallisia. On arvioitu, että ainakin viidesosa aikuisista jännittää esiintymistä.

Muutoksia aivoissa

Sosiaalisen fobian arvellaan johtuvan osittain perinnöllisistä tekijöistä.

– On näyttöä, että sairaudesta kärsivien lähisuvussa on korostunutta ujoutta tai sosiaalista fobiaa enemmän kuin muussa väestössä, Lumme sanoo.

– Tiedetään myös, että sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivillä on muutoksia aivojen hermoverkoston toiminnassa. Esimerkiksi pelkoreaktioon liittyvät radastot näyttäisivät aktivoituvan sosiaalisesta fobiasta kärsivillä muuta väestöä herkemmin. Myös tiettyjen välittäjäaineiden toiminnassa on havaittu muutoksia.

On niin ikään mahdollista, että sosiaalinen fobia lähtee liikkeelle jostakin yksittäisestä huonosta kokemuksesta.

– Aina mitään tiettyä laukaisevaa tapahtumaa ei kuitenkaan löydy.

On arveltu, että suomalaisista viitisen prosenttia kärsii jossakin elämänsä vaiheessa sosiaalisten tilanteiden pelosta.

– Naisilla se on puolitoista kertaa yleisempää kuin miehillä, Lumme sanoo.

Voi syrjäyttää yhteiskunnasta

Sairauden intensiteetistä riippuen tavallisten asioiden hoitaminen voi muodostua ihmiselle todella vaikeaksi ja vaikutukset elämään isoiksi.

– Sosiaalinen fobia puhkeaa usein teini-iässä tai varhaisessa aikuisuudessa, jolloin tehdään aika paljon valintoja uran ja opiskelun suhteen. Saattaa käydä niin, että vaikka haluaisi lähteä opiskelemaan, niin jännityksen takia ei pysty. Pelosta johtuva välttämiskäyttäytyminen voi ohjata elämää suurestikin.

– Sosiaalisten tilanteiden pelko voi myös hyvin olla työkyvyttömyyden syy. Jos kotoa ei pysty lähtemään, niin töihinkään ei tietenkään voi mennä. Ja vaikka tekisi töitä kotoa, niin siihen voi edelleen liittyä sellaista sosiaalista jännittämistä, jonka takia järjestely ei onnistu. Nuoren syrjäytyminen voi hyvinkin alkaa sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Sairaus johtaa mahdollisesti muihinkin oheisongelmiin.

– Koska alkoholi voi helpottaa sosiaalista vuorovaikutusta joissain tilanteissa, sen käyttö saattaa riistäytyä käsistä. Ihminen saattaa myös saada paniikkikohtauksia tilanteissa, joissa joutuu alttiiksi esiintymiselle tai huomiolle. Sosiaalisia tilanteita pelkäävillä on ylipäätään enemmän ahdistuneisuushäiriöitä ja masennusta kuin muilla.

Avun hakeminen vaatii sosiaalisuutta

Sosiaalisten tilanteiden pelosta voi yrittää päästä eroon omin avuin laajentamalla ”reviiriä” vähitellen ja altistumalla hallitusti ahdistaville tilanteille.

Jos itsehoito ei riitä, on tarpeen hakea muuta apua. Psykoterapeuttisissa hoidoissa sosiaalisesta fobiasta kärsivä pyritään totuttamaan haastaviin tilanteisiin pikkuhiljaa ammattilaisen avustuksella.

– Jos ihminen esimerkiksi pelkää esiintymistä, niin hän voisi pitää pienen esityksen ensin hyvälle ystävälle ja sitten vähitellen laajentaa yleisöä, Lumme sanoo.

– Näyttöä on etenkin kognitiivisen terapian ja käyttäytymisterapian tehosta. Myös muun tyyppiset terapiat voivat tulla kyseeseen.

Edellytyksenä hoidon saamiselle on avun hakeminen ja tietysti se, että ihminen ylipäätään ymmärtää kärsivänsä sairaudesta.

– Voi olla, että joku vain ajattelee olevansa ujo. Useimmat kyllä ymmärtävät, että he pelkäävät enemmän kuin muut ja tunnistavat pelon liialliseksi. Mutta avun hakeminen voi olla siksikin todella vaikeaa, että se vaatii sosiaalisuutta: ajan varaamista ja vastaanotolle tulemista. Se on joskus iso kynnys.

Paitsi terapialla, sosiaalista fobiaa voi hoitaa lääkkeillä.

– Jotkin säännöllisesti käytettävät masennuslääkkeet rauhoittavat aivojen yliaktiivista pelkoradastoa ja korjaavat muuttunutta välittäjäainetoimintaa tehden sosiaaliset tilanteet siedettävämmiksi. Pelkoa voi helpottaa myös tarvittaessa otettavalla rauhoittavalla lääkkeellä. Beetasalpaajat puolestaan vähentävät fobian fyysisiä oireita, kuten sydämen tykytystä, punastelua ja vapinaa.

– Tarvittavan hoidon laatu ja kesto riippuvat sairauden vaikeusasteesta ja potilaan yksilöllisistä tarpeista. Mutta kunhan oikea hoito saadaan kohdilleen, omien kokemusteni perusteella sosiaalisten tilanteiden pelosta parannutaan, Lumme sanoo.

Kuvat: Colourbox.com, All Over Press

Lue myös:

    Uusimmat