Osaavatko lääkärit kohdata syöpäsairaan? Psykiatri arvioi tukea

– Syöpälääkärien koulutuksessa korostetaan, että potilaalle pitäisi kertoa syöpädiagnoosista kasvokkain. Eihän se aina niin kuitenkaan mene, sillä suosituksesta huolimatta elämä, ihmiset ja tilanteet ovat monimuotoisia, psykiatrian erikoislääkäri Irja Idman sanoo.

Esimerkiksi tilanteessa, jossa lääkäri jo ennalta ultraäänitutkimuksen perusteella vahvasti epäilee syöpää ja kertoo siitä potilaalle kasvotusten, on vielä odotettava diagnoosin lopullisesti vahvistavaa solunäytettä.

– Jos on erikseen sovittu, että tuon solunäytteen tulos voidaan ilmoittaa puhelimitse, niin silloin se on OK. Se voi liittyä myös siihen, että asia saadaan nopeasti tietoon, kun potilas on vaikka matkoilla. Mutta kyllä asia pitäisi käsitellä kasvotusten ennen kuin se sovitusti ilmoitetaan puhelimessa.

– Ja jos asia ilmoitetaan puhelimitse, pitää tietysti varmistaa, mikä potilaan tilanne on – ettei hän ole vaikka auton ratissa.

Sokkivaiheessa olennaista on, että lääkäriltä ei tule liikaa sanoja.

– Ja että se, mitä tulee, annetaan rauhallisessa ja selkeässä vuorovaikutuksessa. Lääkärin olemuksen tulee viestittää, että ei ole hätää.

Idman kertoo, että vuorovaikutustaitoja opetetaan sekä lääkärin peruskoulutuksessa että syöpälääkäreiden erikoiskoulutuksessa.

– Tuntumani on, että nuori syöpälääkäripolvi on hyvin kiinnostunut näistä asioista. He pitävät niitä tärkeinä, koska voimakkaiden tunnetilojen kohtaaminen on työn jokapäiväistä ja keskeistä sisältöä. Taustalla on myös se, että hoitokulttuuri on kauttaaltaan muuttunut potilaslähtöisemmäksi.

– Nykyään järjestetään aika paljon ihan lääkärien omasta innostuksesta lähteneitä vuorovaikutuskoulutuksia. Siellä näyttelijät esittävät potilaita, ja tilanteita analysoidaan yhdessä.

”Syöpää on vaikeampi sairastaa yksinäisenä”

Aina syöpälääkärin tuki ei riitä, vaan tarvittaisiin psykiatrista osaamista.

– Eri puolilla Suomea on isoja eroja siinä, millaista apua syöpään sairastuneille ihmisille on tarjolla trauman käsittelyyn, Idman sanoo.

Osana syövän kokonaishoitoa psyykkistä tukea on ollut pitkään tarjolla vain HYKSin Syöpäkeskuksessa, jolle on myönnetty kansainvälisen laatusertifioinnin mukainen, kattavan ja kokonaisvaltaisen syöpähoitokeskuksen asema. Sertifikaatin edellytyksenä on, että keskuksella on myös riittävät psykososiaaliset palvelut. HYKSin Syöpäkeskuksen psykososiaalinen yksikkö on Suomessa ainoa laatuaan.

– Toisaalta syöpää hoidetaan pääasiassa yliopistosairaaloissa, joissa on kaikissa yleissairaalapsykiatrian konsultaatiopoliklinikat, joista voidaan pyytää konsultaatioapua. Nyt myös Tampereelle on tullut yksi syöpäsairaille tarkoitettu psykologi. Selkeästi tämä on käynnistymässä kaikkialla.

– Toki tukea voi saada myös syöpäjärjestöistä. Ja kyllä omaiset ovat hyvin tärkeitä. Syöpää on vaikeampi sairastaa yksinäisenä kuin niin, että on perhe tukena.

Diagnoosia edeltävä aika epävarmaa

Idman muistuttaa, että potilas on aina otettava huomioon ajattelevana ja tuntevana yksilönä.

– Niin lääkärien kuin hoitajien on oman vastuunsa ja roolinsa mukaisesti selitettävä asioita ja oltava ystävällisiä. Minun kokemukseni mukaan tämä pääsääntöisesti toteutuu.

Silti Idman myöntää, että hoitoprosessin ”saumakohdissa” on hankaluuksia.

– Esimerkiksi diagnoosin etsimisen käynnistyminen on sirottunut hyvin laajalti ympäri terveydenhuollon kenttää terveyskeskuksiin, aluesairaaloihin ja yksityisklinikoille. Se on vaihe, jolloin sekä potilaan epävarmuus että toimivien tahojen määrä on suurimmillaan. Voi olla epäselvää, kuka sen kaiken kokoaa yhteen.

– Yleensä hoitosuunnitelma selkiytyy syöpähoitoyksikössä, josta se siirtyy sähköisten sairaskertomusten kautta kaikille hoitotahoille. Sitten eri tahojen on mahdollista kootusti informoida potilasta oman roolinsa ja hoidon vaiheen mukaisesti.