Antti Heikkilä: Itsemurhapillerin puolesta puhujat ovat narsistisia

– Lääkärit vannovat lievittävänsä kärsimystä, eivät lopettavansa elämää. Tässä ovat ajatukset menneet sekaisin. Ne jotka kannattavat itsemurhapilleriä, ovat narsistisia ihmisiä, jotka hallitsevat elämää viehkeydellä. He haluavat täältä pois, kun he huomaavat vanhentuvansa ja turhautuvat sen vuoksi.

Heikkilä muistuttaa, että lähes jokainen ihminen jossain elämänsä vaiheessa miettii, että haluaisi kuolla. Jos itsemurhapilleri olisi olemassa, siihen voitaisiin Heikkilän mukaan sortua aika helposti.

– Kärsivälle ihmiselle on olemassa saattohoitoa, joka on hyvää, siitä on kokemuksia.

Heikkilä korostaa, että olisi vaarallista, jos joku olisi valtuutettu sanomaan, milloin kenenkin elämä lopetettaisiin. Ei ole, eikä voikaan olla valmista mallia siihen, että kun potilaalla on tietynlaisia kärsimyksiä, hänelle annettaisiin itsemurhapilleri.

– Se on aika fasistinen ajatus. 20-luvulla ajateltiin samalla tavalla arvokkaasta elämästä. On vaarallista, että olisi joku joka sanoisi milloin kunkin olisi aika lähteä täältä. On tärkeää, että lääkärit ovat tässä asiassa jarruna.

"Ei ole helppoa ja kivutonta vaihtoehtoa"

Heikkilälle tulee aika ajoin yhteydenottoja itsemurhapilleri-asiaan liittyen. Viime aikoina niitä on tullut aiempaa enemmän.

– He ovat narsistisia ihmisiä ja vaikeita potilaita. Ei ole vaihtoehtoa, joka olisi helppo ja kivuton. Ihmisillä on sellainen illuusio, että minulla olisi joku pilleri taskussa. Luovutan lisenssini, jos tähän mennään.

Heikkilän mielestä ihmisten pitäisi miettiä elämää yleensä ja sen merkityksiä. Jokainen ihminen käy samat vaiheet läpi: nuoruuden, keski-iän, vanhuuden ja kuoleman. Ihmisillä ei ole nykyään Heikkilän mukaan kanttia kohdata elämän todellisuutta.

– Ei ole rohkeutta katsoa kuolemaa silmiin, Heikkilä toteaa.

Omaisten riidat vaikeuttavat lääkärien työtä

Heikkilä painottaa, että Suomessa on erittäin hyvä vanhustenhoito. Hänen mukaansa keskustelun ytimessä on kyse siitä, miten kukakin näkee hoidon. Esimerkiksi vaikeasta dementiasta kärsivä iäkäs potilas ei itse tajua tilannettaan, mutta omaiselle sairaus voi olla rankka paikka. Silloin omainen saattaa ihmetellä, miten dementiapotilasta pidetään hengissä, vaikka potilasta vain ravittaisiin normaalisti.

– Se että keinotekoisesti pidennettäisiin elämää, ei pidä paikkansa. Jos potilaalle tulee infektio, kysymys on siitä, annetaanko hänelle hoitoa vai annetaanko nukkua pois. Potilaita pitäisi hoitaa niin, että asiat menevät luonnollisesti eteenpäin.

Jotkut omaiset vaativat hoitoa sellaisissa tilanteissa, joissa lääkäri kokee, että potilaan pitäisi antaa nukkua pois. Joskus taas omaiset toivovat, ettei potilasta enää hoidettaisi eikä elämää pitkitettäisi, vaikka lääkäri olisi tehnyt hoitopäätöksen. Tilanteet pitäisi Heikkilän mukaan katsoa yksilökohtaisesti.

– Ikääntyvän pitäisi puhua avoimesti omaistensa kanssa. Jos välit ovat riitaisat, viha, syyllisyys ja ahdistus häiritsevät lähdön hetkellä hoitohenkilökunnan työtä. Omaiset ryhtyvät siinä vaiheessa usein vaatimaan lääkäriltä mahdottomia. Silloin kyse on ennemmin omaisten hoidosta kuin potilaan hoidosta. Jos taas välit ovat kunnossa, ei ongelmia asian kanssa yleensä tule, Heikkilä tietää.

Sukulaiset nostivat sairaalassa olevan mummun eläkkeet

Heikkilä on nähnyt, että ihmiset voivat olla hyvin häikäilemättömiä, kun kyse on kuolemaa tekevistä sukulaisista. Hän tietää muun muassa tapauksen, jossa mummu tuotiin sairaalaan hoitoon ja omaiset menivät hänen asuntoonsa asumaan ja nostivat mummun eläkkeen omaan käyttöönsä.

– Nykyään systeemi on kuitenkin muuttunut niin, että se ei ole enää mahdollista, Heikkilä tietää.

Materialistinen kulttuurimme ihannoi nuoruutta ja ulkoista kauneutta, eikä oman elämän syvyyttä ja todellista kauneutta nähdä. Heikkilä muistuttaa, että keski-iän korvilla voi ajatella, että loppuelämä on vain itseä varten. Hän suosittelee aktiivista elämää ennen kaikkea henkisellä puolella. Heikkilä itse pitää aivonsa vireänä nuorten keskustelukumppanien avulla.

– He ovat ikkuna nykymaailmaan, ja heiltä saan älyllistä haastetta. Toisaalta voin jakaa kokemustani nuoremmille, joten hyöty on molemminpuolinen.