Tuen saajat kritisoivat sosiaaliturvaamme: "Hyvää kehitysmaatasoa"

Hyvää kehitysmaatasoa, arvioi nimimerkki Simo suomalaista sosiaaliturvaa Studio55.fi kyselyssä. Keräsimme kokemuksia sosiaaliturvan varassa eläviltä suomalaisilta – tässä heidän terveisensä päättäjille


"Sosiaaliturva on hyvää kehitysmaatasoa Suomessa. Englannissa maksetaan asuminen kokonaan, laskuista en tiedä. Jää enemmän rahaa oikeasti noin 600 euroa elämiseen kuussa, jonka päälle saa tienata noin 500 euroa kuussa ilman, että se vaikuttaa mihinkään tukiin. Suomessa asumistuki on huono vitsi. Sosiaaliturva samoin. Käytännössä se tarkoittaa 519 euroa kuussa Kelalta, 331 euroa asumistukea ja 56 euroa, johon siihenkin kuuluu osuus kotivakuutuksesta sossusta. Näillä päästään noin 900 euroon käytännössä kuussa. Mutta, kun tästä vähennetään vuokramenot 620 euroa, puhelin ja nettimaksut ja loput laskut ja lyhennykset, niin ei jää paljoa käyttöön. Ei yleensä edes 100 euroa kuukaudessa. Tämä on siis Joensuussa.

Jokaisen kaupungin sosiaalilautakunta määrittelee kohtuulliset asumismenot. Joensuussa se on tehty noin kolme kertaa viimeisen 20 vuoden aikana. Vuokrat ovat euron aikana lähes kaksinkertaistuneet, mutta tuet eivät. Täältä ei heidän määrittelemällään 460 eurolla saa enää asuntoa, ellei ole suhteita. Ei tarvitse ihmetellä, miksi ihmiset syrjäytyvät ja liikkuvat vähän ulkosallakin, kun kaikki maksaa ja ei ole rahaa. Sossu ei todellakaan maksa laskuja ja jaa rahaa kuten monet luulevat. Ainakaan itse en tunne yhtään sellaista, se aika loppui kuulemma 1990-luvun alkuun. Vieläkö siitä alle 100 eurosta pitäisi leikata? Opintotuki on vielä huonompi, ei ole varaa opiskella, kun nytkin juuri ja juuri pysyy hengissä. Töitä ei ole."
Simo

"Elämä sosiaaliturvan varassa ei ole oikeaa elämää. Aloitin työelämän 14-vuotiaana, eli työkokemusta on kertynyt jo melko paljon nuoresta iästäni huolimatta. Nyt, kun ensikerran elämässäni tarvitsisin hieman rahallista tukea, koska en ahkerasta työnhausta huolimatta ole työllistynyt, on tukien saaminen tehty yhdeksi isoksi paperisodaksi, jossa ei kaihdeta käyttää kaikkia keinoja, jotta rahaa ei tarvitsisi antaa.

Eniten ihmetyttää, että tuloja voidaan katsoa puolikin vuotta taaksepäin, ja sen perusteella sanoa, että ihminen ei tarvitsisi rahaa, jos on esimerkiksi saanut isomman lopputilin.

Tuntuu todella väärältä, että tietyt tahot saavat sormia napsauttamalla rahaa ja muita hyödykkeitä. Rehellinen Suomen kansalainen joutuu taistelemaan saadakseen edes pienen avustuksen."
Reilukerho


"En haluaisi olla yhteiskunnan elätti"


"Olen elänyt toimeentulotuella ja asumistuella jo useita vuosia. Syynä vaikea paniikkihäiriö ja masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus. Sairaslomaa olen saanut satunnaisesti, mutta olen vasta äskettäin onnistunut luomaan hoitosuhteen, koska se on sosiaalisten tilanteiden pelon takia ollut lähes mahdotonta. Toisaalta, eipä sairauspäiväraha muuttaisi taloudellista tilannetta ollenkaan. En haluaisi olla yhteiskunnan elätti koko loppuikääni, mutta tällä summalla on mahdotonta elää normaalia aktiivista elämää.

Kirjoitin jopa Paula Risikolle ideoistani esimerkiksi liikuntaseteleiden myöntämiseksi toimeentulotuella olevien ja erityisesti syrjäytyneiden nuorten auttamiseksi. Ei paljoa tuntunut kiinnostavan. Itse olen syrjäytynyt nuori, mutta eipä ole mitkään kampanjat vielä ainakaan vaikuttaneet elämääni. Muutama valtion palkkaama eduskuntalainen pois näistä työryhmistä ja syrjäytyneitä tilalle! Me kai parhaiten osaamme ideoida miten elämä paranisi, ja samalla saisi joku onnellinen palkkaakin tästä ideoinnista!"
pansy

"Olin töissä 22-vuotiaana rakentamassa uraa, kunnes jouduin keskeyttämään työt vakavien selkäongelmien takia, jotka oireilivat myös rintarangassa sekä vatsassa. Olen nyt 23-vuotias nuori mies, joka haluaisi päästä takaisin opiskeluihin ja työelämään, mutta kärsin fyysisistä ongelmista ja joudun olemaan toimeentulotuen asiakkaana.
Saan 500 euroa, josta menee vuokraan 100 euroa asumistuen jälkeen, nettilaskuun 20 euroa, harrastuskuluihin, joilla yritän hoitaa itseäni kun ei ole varaa käydä hieronnassa, 40 euroa kuussa. Koirani on kuin lapseni ja sen ruokaan menee 50 euroa kuussa vähintään. Bussikorttiin 30 euroa. Itse elämiseen jää joka kuukausi 250 euroa, josta sitten pitäisi riittää esimerkiksi ruokaan. Olen myös allerginen pähkinälle, mikä vaikeuttaa edullisimpien ruokien ostamista, mutta tämäkään ei sosiaalitoimea kiinnosta. En ole oikein vieläkään työkunnossa. Hyvin vähän olen saanut apuja itseni hoitamiseen ja elän todella pienellä rahalla. Luottotietoni ovat kaikki kunnossa.


Ihmisten, joilla on hyvä syy tilanteeseensa, pitäisi saada enemmän tukea eikä vähemmän. Minullakaan ei ole ollut varaa hoitaa itseäni takaisin työkuntoon ja tilanteeni on vain pitkittynyt. Apua ei tunnu saavan mistään ja kaikkeen saa jonottaa lähemmäksi vuoden, sosiaaliasema hukkaa hakemuksesi ynnä muuta kivaa ja saa syödä puuroa päivällisenä kaksi viikkoa putkeen, kokemusta on. Valituksia tehdessä ei auta mikään ja saat itse vaan haukut, vaikka hoitaisit asiat aina viimeisen päälle niin tarkkaan kun mahdollista.


En minäkään huvikseni toimeentulotuella elä. Rahaa ei ole ikinä mihinkään. Kirpparilta kaikki vaatteet, joita väkisin on joskus hankittava. Ruoka on makaronia ja tonnikalaa. Pistettäisiin vaan päättäjät itse elämään maksimissaan 250 eurolla kuutta, ja siihen päälle vielä samat selkä-, rinta- ja vatsakivut, ja katsotaan, miltä näyttävät näkemykset sen jälkeen."
Unlucky but happy

Hyvinvointivaltio kriisissä? 25:39

Lue myös:

    Uusimmat