Tässäkö Suomen vanhusystävällisin kunta? Näin iäkkäisiin panostaminen palkitsi

Kun Ristijärvi päätti ryhtyä vanhusten ihannekyläksi, se ei jäänyt pelkäksi sanahelinäksi: kuntaan on noussut taloja, liikuntapaikkoja ja teitä, jotka on suunniteltu nimenomaan vanhoja ihmisiä ajatellen. Yllättäen muutoksen jälkeen paikkakunta on alkanut vetää puoleensa myös nuoria.

Kun Reijo Fredriksson toimi Ristijärven kunnanjohtajana ennen eläkkeelle jäämistään, pitäjään syntyi eräänä vuonna vain kaksi lasta.

– Ymmärsimme, ettemme millään pärjää kilpailussa kovilla elinkeinoaloilla. Vanhusvoittoinen ikärakenne koitui aina heikkoudeksi, Fredriksson sanoo.

1 500 asukkaan Ristijärvi on edelleen yksi Suomen vanhusvoittoisimpia kuntia. Surkuttelun ja näivettymisen sijaan siellä tartuttiin toimeen.

– Mietimme, eikö asiasta muka löydy mitään hyvää? Pitäjähän pyöri pitkälti ikäihmisten toimeliaisuuden ja rahankäytön varassa. Oivalsimme, että vanhukset ovat voimavaramme.

Vuonna 2000 valtuuston seminaarissa päätettiin tehdä Ristijärvestä "ikäihmisten ihannekylä".

Suunnitelmia pilkattiin

Jotta mitään konkreettista saataisiin aikaan, kunnan piti ensin hankkia rahoitusta.

– Olimme Kainuussa aikamoisen ivan, pilkan ja jopa vihan kohteena. Ihmiset ajattelivat, että tällaisen hankkeen myötä ikärakenne vain korostuu ja luo ikävää ilmettä maakunnalle.

Ymmärrystä löytyi lopulta korkeakoulumaailmasta, kun Oulun ja Lapin yliopistot lähtivät projektiin mukaan. Ensimmäiseksi haluttiin parantaa iäkkäiden asumista.

– Rakensimme Ristijärvelle rivi- ja paritaloalueen puhtaasti senioriasunnoiksi, vuokralle ja omistukseen. Rivitaloasuntoja oli 15 ja paritaloja 12. Tavoitteena oli, että ne voitaisiin hyvin helposti pienillä toimenpiteillä muuttaa paljonkin hoitoa vaativien vanhusten kodeiksi.

Talot iäkkäitä ajatellen

Asunnot rakennettiin vastaamaan iäkkäiden tarpeita.

– Oviaukot ovat leveitä ja tilat muutenkin väljät. Lattiapinnoilla on turvallista kulkea liukastelematta. Kynnyksiä ei ole. Tasot ovat arkiaskareita helpottavalla korkeudella, esimerkiksi uuneihin ei tarvitse kumarrella. Terassit on lasitettu, joten ulkona voi käydä kylmälläkin, Fredriksson kuvailee asuntojen suunnittelua.

– Lisäksi rakensimme autopaikat jokaisen oven eteen, ettei kauppakasseja tarvitse kantaa kaukaa parkkipaikalta asunnolle.

Pikkuhiljaa huomattiin, että asunnot eivät houkuttele pelkästään vanhuksia.

– Alueelle on muuttanut myös lapsiperheitä. On hienoa, että eri-ikäiset ihmiset voivat olla tekemisissä keskenään. Suurin osa vanhoista ihmisistä nauttii siitä, että ympärillä on lapsia. Ja lapsillekin on tärkeää, että heidän elämässään on mukana vanhuksia. Eivät nämä ole mitään seniorireservaatteja.

Senioriliikuntatalo hyvinvointia edistämään

Oman kodin lisäksi vanhukset arvostavat liikuntaa, kulttuuria ja taidetta. Niitä edistämään rakennettiin senioriliikuntatalo.

– Siellä on liikuntahalli, kuntosali, näyttämöt teatteritoimintaa varten ja kahvio. Suomen parhaaksikin väitetyssä terapia-altaassa on vedenalaisia ääniä ja valoja, säädeltävä veden lämpötila ja pinta sekä tasainen pohja, joka on tärkeää ikääntyvien vesijumpassa, Fredriksson kertoo.

Liikuntataloa seurasi lähiliikuntapaikka, josta löytyy muun muassa kuntoiluratoja ja -laitteita.

– Sen lähistöllä kiertää niin sanottu Onnellisten rinki eli kävely- ja elämyspuisto, jolla on helppo liikkua jopa rollaattorilla. Kuvanveistokurssilaiset hakkasivat reitin varteen kymmenkunta hauskaa patsasta.

Penkkejä ympäri kylää

Liikkumisympäristöä paranneltiin muutenkin.

– Uusia kävelyteitä ja risteysalueita on rakennettu. Kylän toiselta laidalta voi kulkea turvallisesti toiselle ajoneuvojen täyttämien väylien ulkopuolella. Penkkejä on sijoitettu runsaasti ympäri kylää, Fredriksson kertoo.

Myös yli kymmenen vuotta sitten kehitetty Sijaisomaiset-palvelu pyörii kunnassa edelleen.

– Omaiset voivat korvata puuttuvaa läsnäoloaan maksamalla palkatulle työntekijälle siitä, että hän käy pitämässä vanhukselle seuraa. Toki vanhus voi ostaa palvelun myös itse.

Eläkeläiskulttuuri muuttuu

Toimisiko Ristijärven malli muuallakin Suomessa?

– Jos ilmapiiri on sellainen, että ikäihmisiä arvostetaan, niin miksipäs ei. Mutta vaikeaa tällaista toimintaa on sellaiseen paikkaan tunkea, jossa sille ei löydy yhtään ymmärrystä, Fredriksson sanoo.

– Ikäihmiset on tapana nähdä rasitteena, vaikka he tuovat vielä parikymmentä vuotta eläkkeelle jäännin jälkeenkin kunnalle sellaista katetta, jolla voidaan maksaa viimeisten vuosien kalliit kustannukset – joita suurin osa ei muuten edes päädy tarvitsemaan. Monet lähtevät saappaat jalassa.

Punaisena lankana ikäihmisten ihannekylän kehittämisessä on koko ajan ollut se, että myös vanhuksilla on oltava vapaus elää itsenäistä elämää.

– Ainakin vielä kymmenen vuotta sitten ajateltiin, että ei vanhusten sovi tehdä sitä eikä tätä. Mutta kyllähän kaikki, mikä hyvältä tuntuu, on luvallista.

– Kun suuret ikäluokat lopettavat työt, he luovat ihan omannäköisensä eläkeläiskulttuurin. Heillä on myös käytettävissään enemmän rahaa, jolla he voivat panostaa omaan itseen ja hyvinvointiinsa enemmän kuin aikaisemmat sukupolvet, Fredriksson sanoo.

Houkuttelee nyt myös nuoria

Ristijärvellä iäkkäät ihmiset ottivat kunnan toimet alusta alkaen ilolla vastaan.

– Muutaman vuoden jälkeen nuorempi väkikin alkoi ymmärtää, että tätä tehdään myös heidän hyväkseen – liikuntahalli taisi lyödä siihen viimeisin niitin.

Jopa asuntokauppa on muuttanut paikkakunnalla luonnettaan.

– Ristijärvelle muuttaa aika paljon eläkkeelle jääviä pariskuntia. Myös yllättävän moni aikoinaan Ristijärveltä lähtenyt nuoripari on palannut takaisin, mikä on valtavan arvokas asia, Fredriksson sanoo.

Ja ne kaksi vauvaa vuodessa – sitä pohjanoteerausta ei ole enää nähty.

– Nykyisin uusia ristijärveläisiä syntyy 12–15 vuodessa. Usko paikkakuntaan on herännyt, Fredriksson sanoo.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Reijo Fredriksson, Colourbox.com ja Lehtikuva

Lue myös:

    Uusimmat