Professori: Tällaista on korruptio Suomessa

– Korruptio on julkisen aseman väärinkäyttöä henkilökohtaisen edun tavoittelemiseksi. Pahimmassa ääripäässä korruptiolla tarkoitetaan lahjontaa, petoksia ja muuta rikoslaissa tuomittavaa toimintaa. Hallintolaissa säädetään myös esteellisyydestä eli jääviydestä. Lainsäädäntö ei kuitenkaan tarkkaan sano, missä rajat vaikka taloudellisten etujen vastaanottamisen suhteen kulkevat. Joskus tilannetta voidaan moittia epäeettiseksi, vaikka olisi toimittu lain mukaan, professori Ari Salminen Vaasan yliopistosta kertoo.

Niin sanottu pieni korruptio ilmenee esimerkiksi yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden välisinä suosintoina ja sidonnaisuuksina.

– Käsitys oikeasta ja väärästä hämärtyy ja tavat turmeltuvat, Salminen selittää.

– Raskaan luokan korruptio on Suomessa vähäistä. Toisaalta se on myös vaikeimmin tunnistettavissa. Tuomiot vaativat paljon selvitystyötä ja todistusaineistoa, niitä ei voida langettaa vain huhujen ja eettisen arvion perusteella.

Colourbox.com/Micha Klootwijk Fotografie

"Kun minä hoidan tämän, sinä hoidat tuon"

Eräänlaista korruption muotoa edustavat myös niin sanotut hyvä veli -verkostot.

– Erilaiset yhteistoimintamallit, joita Suomikin on täynnä, ovat toki ihan terveitä ja kannatettavia. Verkottumista tarvitaan purkamaan hierarkkisia ja jäykkiä rakenteita. Hyvä veli -verkostossa toiminta kuitenkin muuttuu selvästi epäeettiseksi ja joskus tuomittavaksi.

Hyvä veli -verkostot eivät ole näkyviä organisaatioita vaan voivat syntyä mihin tahansa. Yleensä ne muodostuvat jotakin yhteistä tavoitetta varten.

– Tyypillisesti hyvä veli -verkostoissa jaetaan varoja ja valta-asemia. Esimerkiksi säätiöt ovat jakaneet suosikeilleen vaalirahoitusta.

– Verkostoissa syntyy epätervettä vastavuoroisuutta ja kiitollisuudenvelkaa. Olemalla lojaaleja verkostossa toimiville saadaan etuja, joita muut eivät saa. Samalla tiedetään, kuka edun on järjestänyt ja syntyy odotuksia: "kun minä hoidan tämän asian, niin sinä hoidat tuon".

Koska hyvä veli -verkosto pystyy sulkemaan muut ulkopuolelle, se tavallaan suojelee jäseniään.

– Pyrkimyksenä on, ettei kukaan saisi tietää. Kun asiat sitten tulevat julki, joudutaan selittelemään.

"Maan tapa" selittää korruptiota

Korruptio voi liittyä myös poliittisiin virkanimityksiin.

– Suomalaiset poliitikot eivät mielestäni ole korruptoituneita. Suomi pärjää hyvin poliittista avoimuutta ja reiluutta tarkastelevissa kansainvälisissä vertailuissa.

Salminen kuitenkin myöntää, että vaalirahoituskohut ovat säröttäneet tätä kuvaa.

– Kaikki tapaukset, joissa horjutetaan kansalaisten luottamusta poliittisiin päätöksentekijöihin ja virkamiehiin, ovat seurauksiltaan vaikeita. Paitsi politiikassa, eri kaupunkien paikallishallinnoissakin on tapahtunut epäselvyyksiä, joissa johtavissa asemissa olleet ihmiset ovat hankkineet etuja itselleen. Vaikka itse edut eivät välttämättä olisi kovin ihmeellisiä tai arvokkaita, kansalaisille tällaiset tapahtumat avaavat ankean näkymän – "noinhan ne tekevät heti, kun on mahdollisuus".

– Yksi suuri selitys korruptioon on niin sanottu maan tapa. Kunnissa keskeiset henkilöt saattavat hyvääkin tarkoittaen hoitaa asioita vähän ohi demokraattisten menettelytapojen. Paikallishallinnossa ollaan tuplarooleissa, toisaalta suunnittelemassa jotakin hanketta ja toisaalta päättämässä siitä. Epäterveeseen verkottumiseen voidaan ikään kuin ajautua kenenkään huomaamatta asiaa ennen sen paljastumista esimerkiksi median toimesta.

Korruptiivisia piirteitä ilmenee myös yritysmaailmassa.

– Suurissa yhtiöissä samat henkilöt istuvat jäseninä toistensa hallituksissa sopimassa erilaisista eduista. Tärkeitä asiantuntijoita pitää toki olla, mutta ristiinhallinto voi synnyttää epäterveitä toimintamalleja.

Korruptiosta on annettu Suomessa lähinnä ehdollisia tuomioita.

– Suuret korruptiotapaukset linkittyvät tilanteisiin, joissa lahjontaan liitetään suuria taloudellisia arvoja – esimerkiksi Patrian lahjontavyyhti, jota vielä selvitetään.

Avoimuutta, valvontaa ja rekisterejä

Salmisen ja Mäntysalon raportissa mietittiin, miten hyvä veli -verkostoista voitaisiin päästä eroon.

– Heti, kun alkaa näyttää siltä, että jotain tehdään piilossa tai suojeltuna, on parasta julkistaa asioita. Lainsäädännöllä päästään avoimuudessa jonkin verran eteenpäin. Viranomaisten pitäisi esimerkiksi voida pyytää käyttöönsä kaikki se materiaali, mitä saatavissa on, Salminen sanoo.

– Ihan sen varaan asioita ei kuitenkaan voi jättää, että huomenna ihmiset ja organisaatiot olisivat entistä avoimempia. Täytyy siis olla valvontajärjestelmiä, kuten eduskunnan oikeusasiamies, oikeuskansleri ja valtiontalouden tarkastusvirasto. Tutkiva journalismikin on korostunut monissa tähän asti esille tulleissa tilanteissa: lehdistö nostaa jonkin asian esille, pitää sitä siellä ja selvittää lisää.

Salminen pallottelee myös ideaa rekistereistä, joista tavalliset kansalaiset voisivat saada nykyistä enemmän tietoa julkisten organisaatioiden ja yritysten toiminnasta.

– Voisiko kansalaisaktiivisuudella ja organisaatioiden henkilöstöllä ylipäätään olla jokin erityinen merkitys korruption torjunnassa tai tapahtuneiden rikkeiden raportoinnissa? Olen tekemässä tällaisesta "pilliin puhaltamisesta" raportin vuodenvaihteessa.

– Julkisiin organisaatioihin, kuntiin, virastoihin, poliittiseen järjestelmään ja yrityksiin voisi myös luoda enemmän eettisiä käyttäytymiskoodeja ja hyviä käytäntöjä, Salminen sanoo.

Kuvat: Colourbox.com