Muotoilukriitikko kritisoi kulutusmässäilyä – "Ilo shoppailusta katoaa nopeasti"

Jokavuotiset Thaimaan-lomat, shoppailu, uuden puhelinmallin ostaminen edellisen "vanhennuttua", pikavippiyritysten menestys… Tuliko huono omatunto? Muotoilukriitikko Kaj Kalinin mielestä pitäisikin tulla. Liiallinen ylellisyydellä ja tavaralla mässäily on nykyihmisen synti. Tulevaisuus ei kuitenkaan ole täysin toivoton.

– Olemme eläneet eurokriisin takia jo kohta seitsemän vuotta erittäin kuluttavassa elämänmuodossa. Vaikka minun mielestäni mikään näin kauan kestävä kriisi ei oikeasti ole kriisi, talous on jo muuttunut niin epävakaaksi, että kuluttaminen tuntuu aiheuttavan epävarmuutta. Siksi hyväksi kuluttamiseksi koetaan terveyteen ja hyvinvointiin sekä turvallisuuteen liittyvät asiat – että edes arkeen voisi luottaa, Kaj Kalin sanoo.

Kalin nostaa esille luomukauppojen ja vartiointiyritysten suosion.

– Luomutuotteita myyvissä liikkeissä huomaa, että ihmiset ovat huolestuneita omasta terveydestään. Kun ei voida luottaa työpaikkaan eikä suhdanteisiin, yritetään ravinnon kautta pitää huoli siitä, mistä voidaan: omasta kehosta ja terveydestä.

– Vartiointiyritysten valtava kysyntä puolestaan kertoo siitä, että ihmiset ovat alkaneet pelätä ihan hirveästi. Katuja pidetään uhkaavina paikkoina, vaikka katuväkivalta ei ole kasvanut samaa vauhtia mielikuvien kanssa. Turvallisuuden tunteeseen halutaan kuluttaa.

"Lähdetäänkö shoppailemaan?"

Kalinin mielestä nykyään on vaikea kuluttaa hyvin.

– Kuluttaminen on jo sanana ja käsitteenä saanut negatiivisen kaiun. Se kuulostaa monista jokseenkin epäilyttävältä, kuluttavalta elämältä.

Sitä se usein onkin.

– Alle kaksikymppisistä osa suhtautuu kuluttamiseen ikään kuin vitsinä, camp-asenteella: annetaan itselle lupa olla tahallisesti kitch ja mauton. Ostoksia tehdään kuin karkkikaupassa rellestäen ja bulimiaa leikkien.

Turhuuksiin menevät vanhemmatkin ihmiset.

– Ihmettelen sitä, kuinka jotkut puhuvat "lähtevänsä shoppailemaan". Se on minusta hyvin erikoinen sosiaalisen käyttäytymisen muoto. Pitääkö ihmisen jatkuvasti haluta niin valtavasti asioita?

Vanha laite hajoaa uuden tieltä

Laajassa mittakaavassa kulutus ei Kalinin mielestä enää edes voi olla viisasta tai hyvää. Tämä johtuu teknologian räjähdyksestä.

– Teknologiatarjonnassa on syvä, moraalinen ongelma. Aikaisemmin kodinkoneet valmistettiin vuosikymmeniä kestäviksi. Niin voitaisiin tehdä vieläkin, mutta sen sijaan laitteiden kestoikää jatkuvasti tahallisesti ja suunnitelmallisesti alennetaan. Parin vuoden takuun jälkeen hajoavat niin pesukoneet, televisiot kuin kännykätkin.

Valtavasta kilpailusta alalla näyttää tulleen itsetarkoitus.

– Tarjolla on vain uutuuksia. Kännykkämalleja tulee ulos sellaisella vauhdilla, etteivät ihmiset pysy perässä. Keinotekoisen vanhanaikaistamisen takia se kännykkä, joka jo on saatavilla, on vanhaa tekniikkaa. Jokainen tietää, että vuoden kuluttua tulee "parempi" malli "paremmilla" ominaisuuksilla.

Kalin uskoo, että toiminnalla ruokitaan ihmisten tyytymättömyyttä.

– Kuluttajahan on onnellisimmillaan sillä hetkellä, kun päättää ostavansa jonkin tuotteen. Heti, kun tavara on itsellä, aletaan haikailla parempia ja hienompia malleja. Ilo omistamisesta ja shoppailusta katoaa siis hyvin nopeasti. Vaikka elämme teknologian ja tietokoneiden varassa, niihin tulisi suhtautua käyttöesineinä, ei ostella uutuuskierron tai statuksen takia.

"Miksi tappaminen on viihdettä?"

Teknologia tuottaa myös teollisia elämyksiä, joilla Kalin viittaa viihtymisen illuusioon. Tapa, jolla viihdytään, on vain usein kyseenalainen.

– Länsimainen viihdekulttuuri on täysin perverssi ja väkivaltaan pohjautuva. Suomessakin viihde tuntuu perustuvan ampuma-aseiden jokailtaiseen esittelyyn. Miksi esimerkiksi Yle esittää parhaaseen katseluaikaan lauantaina ihmeellisiä englantilaisia kyliä, joissa ihmiset vuosikymmenestä toiseen murhaavat toisiaan? Miksi tappaminen ja surmaaminen ovat viihdettä?

– Tärkeitä asioita, kuten vanhuutta, sen sijaan piilotellaan. Kun ihminen tulee vanhaksi, hän ei ole enää mitään. Emme näe vanhoja ihmisiä kauniina tai viisaina, eikä kukaan näe tai pysty ajattelemaan itseään vanhana. Vanhuus on vieras elämänmuoto, joka ei kuulu meille, vaikka jokainen tarpeeksi kauan elävä tulee sen kokemaan, Kalin sanoo.

Ylenpalttista makkarakulttuuria ja orjuutusta

Kuluttaminen tuottaa Kalinin mielestä myös liiallista ylellisyyttä.

– Lentolippujen hinnat on poljettu liian alas. Nykyään jokainen, joka haluaa, voi lentää toiselle puolelle maapalloa. Moni viisikymppinen matkustaa hyvin rutiininomaisesti monta kertaa vuodessa vaikka Thaimaahan. Muita maita ja kulttuureja on totta kai kiva nähdä, mutta siitä maksetaan kallis hinta. Itselläni on syyllinen olo joka kerta, kun olen lentokoneessa – mietin, että mitähän kaasua tästäkin jää ilmakehään.

– Yksityisautoilu ja lihalla mässäily ovat niin ikään nykypäivän kuluttajien syntejä. Toki terveyden takia lihaa on hyvä syödä ja teen niin itsekin, mutta harvoin ja nauttien. Ylenpalttista makkarakulttuuria en ymmärrä.

Vaikka kuluttajilla on syntinsä, kyllä heitäkin sumutetaan.

– Koronkiskonta on kasvanut. Esimerkiksi pikavippibisnes hyötyy ihmisten hädästä. Puhelinoperaattorit puolestaan harrastavat orjuuttavia palveluita: ihmisiä kytketään orjuuttavilla sopimuksilla "palveluihin", jotka ovat kuitenkin vain rahastusta.

"Totta kai kulutuksella on haamurajat"

Kalinin mielestä koko kulutusyhteiskunta perustuu melko lapselliseen ilmapiiriin.

– Ei ole sellaista puoluetta tai kansanedustajaa, joka ei julkisesti olisi sitä mieltä, että kulutuksen kasvu on ainoa realistinen tapa suhtautua elämään. Minun mielestäni se on todella hölmöä: totta kai kulutuksellakin on haamurajat, joita ei esimerkiksi pankkitilin saldon kaltaisen pisteen jälkeen voida ylittää. On naurettavaa pyrkiä jatkuvasti lisäämään kansalaisten rahankäyttöä.

Kalin huomauttaa, että Suomi kuuluu elintasoltaan maailman hyvinvointivaltioiden kärkeen.

– Tietyn elintason saavuttamisen jälkeen poliitikkojen tulisi paneutua sen vaalimiseen, toimivammaksi tekemiseen sekä arjen sujuvoittamiseen. Nyt Suomen talous perustuu liikaa tuontiin. Kaupoista pitäisi voida ostaa myös hyvin tehtyjä suomalaisia tuotteita. Markettien rinnalle tarvitaan erikoistuneita kivijalkaliikkeitä.

Ei varaa asfaltoida koko maapalloa

Vaikka kulutus tuo mukanaan paljon pahaa, Kalin on optimistinen tulevaisuuden suhteen.

– Ei meillä ole varaa asfaltoida koko maapalloa. Luonto panee meidät kyllä aisoihin. Rajat tulevat vastaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen kautta.

– Hyvää kuluttamista on syödä niin, että lähtee nälkä, muttei tule ähky. Se on omavaraista ja yhteisöllisyyttä rakentavaa. Uskon kaupunkiviljelyyn, kattopuutarhoihin sekä mehiläispesiin parvekkeilla.

Ihmisiä ei pidä Kalinin mielestä myöskään syyllistää liikaa.

– On tärkeämpää, käyttäytyykö hyvin toisia ihmisiä kohtaan kuin ostaako neonvärisen muovikannun. Olemme menossa hyvään suuntaan: lapset osaavat jo huomauttaa vanhemmilleen, jos nämä eivät lajittele jätteitä. Huonon kuluttamisen huippu on toivottavasti jo saavutettu.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com

Lue myös:

    Uusimmat