"Minua luullaan kolmevuotiaan lapsenlapseni äidiksi" – Nämä naiset eivät käyttäydy kuin eläkeläiset

Selja jäi eläkkeelle jo 38-vuotiaana, kun jalat menivät alta ja puhe puuroutui.

– En ole alistunut vaan ajatellut itseäni koko ajan kävelevänä ja puhuvana ihmisenä. Päätin elää terveellä puolellani.

Nyt lähes 20 vuotta myöhemmin Selja on valloittanut itselleen uuden elämän kirjailijana ja esiintyjänä.

– Tunnen olevani taas nuori aikuinen ja viihdyn ja teen yhteistyötä kolmikymppisten kanssa. Mitä enemmän kirjoitan, sen paremmin voin. Kun toteuttaa omaa intohimoaan, koko elimistö suostuu yhteistyöhön.

Myös Marialla on positiivisia kokemuksia nuorten kanssa työskentelystä.

– Ystäväpiiriini kuuluu melko paljon nuoria, enkä oikeastaan jaksakaan kuunnella ikäisteni, usein turhautuneiden ihmisten valituksia, Maria toteaa.

"Suomen talvi ei ole minun juttuni"

Anu oli aina sanonut, ettei aio enää asua Suomessa ollessaan eläkkeellä. Nainen ehti kokeilla pariakin eri etelän kohdetta, ennen kuin oikea alue osui kohdalle. Anu myi asuntonsa Helsingistä, maksoi mökkivelkansa pois ja varasi kuukaudeksi asunnon Fuengirolasta. Hetken ajan hän oli kokopäiväinen kodinmetsästäjä.

– Löysin ihanan asunnon ylhäältä rinteestä ja tunsin sen heti kodikseni. En tänne muuttaessani tuntenut ketään. Mainittakoon, että reilun 100 neliömetrin tasokkaan, seitsemän vuotta vanhan asunnon hinnalla Helsingin Punavuoresta olisi saanut 35 neliön yksiön!

Anu painottaa, että elämän varrella kohdatut haasteet vievät eteenpäin.

– Totta ihmeessä muutot yksin ulkomaille ovat rankkoja, mutta nautin haasteista ja uusista tuntemattomista tilanteista. Saan visioita, mietin hetken miten voin ne toteuttaa ja lähden heti toimimaan. Uskon että elämällä on vielä paljon tarjottavaa. Olen onnellinen nainen, Anu iloitsee.

Äiti vai mummo?

Milla pitää itsensä nuorena iloitsemalla lasten seurasta.

– Haluan hyppiä, nauraa ja laulaa toisten mielestä iälleni sopimattomasti. Olen iloinen ja pidän lasten kanssa hauskaa heidän tavallaan, koska minusta se on kivaa, Milla kertoo.

– Vieraat ihmiset tulkitsevat minut usein kolmevuotiaan lapsenlapseni äidiksi. Tilanne on kiusallinen, mutta ymmärrän sen varsin hyvin. Äkkiä katsottuna ulkoinen habitukseni ei paljon poikkea tuonikäisen lapsen äidin pukeutumisesta tai kampauksesta, tuumaa Tuukki.

Maria kiteyttää monen naisen asenteen.

– En oikein istu eläkeläisen asuun, vaikka kaikki me taidamme sanoa, että sielu on nelikymppisen ja peilistä katsoo kuusikymppisen kasvot, hän tuumaa.

"En kulje massan mukana"

– Elämä on melko lyhyt, siitä pitää nauttia loppuun asti. En suostu vanhenemaan ennenaikaisesti. Elän niin täysipainoisesti kuin kroppani ja järkeni sallivat. En ole riippuvainen, en valita enkä panettele. Jos minut luokitellaan siksi epäsovinnaiseksi, olen sitä mielelläni, linjaa nimimerkki Periksi ei anneta.

Naisystäviä hänellä ei juurikaan ole. Nainen ei kulje massan mukana, eikä kaipaa makutuomaria ostoksilleen tai esiliinaa tilaisuuksiin.

– Elämänmyönteisyys, nuorekkuus, nättiys, itsestään huolehtiminen, henkisesti pärjääminen, ennakkoluulottomuus, reippaus ja rohkeus ovat adjektiiveja, jotka herättävät kateutta. Tämä ei ole luulottelua vaan totta.

Elämä on tässä ja nyt

Tuulille, Meiramille ja Seljalle yhteiskunnallisissa asioissa ja nykypäivän menossa mukana pysyminen, ovat tärkeitä asioita.

– Elän tässä päivässä ja odotan innolla tulevaa, eilinen on pala ihmiskunnan historiaa, ei haikeudella muisteltavaa, kertoo Tuuli.

– Kiroilen välillä kuin pahainen jätkä, kun poliitikot ja muu yhteiskunta yrittävät vaikeuttaa elämäämme. Olen rohkea valittamaan ja tarttumaan härkää sarvista kiinni, tuumaa Meirami.

– Tiedostan hyvin ikäni mutta sielultani olen yhä uusia asioita ahnehtiva murkku, toteaa Tuuli.

– Ajattelen kulkevani kohti tervettä vanhuutta ja kuolevani joskus onnellisena, elämästä kylläisenä, tiivistää Selja.