Luulitko tekeväsi "paskaduunia"? Nämä ovat todellisia outoja ammatteja

Listverse.com sivusto listasi 10 kummaa ammattia, jotka ovat jo – syystäkin – painuneet historian hämärään.

10. Narri

Narri oli ainoa, joka sai loukata kuningasta – kunhan kuningaskin nauroi narrin vitseille. Ammattiin liittyi suuri kunnia mutta myös pelko. Samanlaista tehtävää ei enää nykyään ole: kuinka moneen perheeseen palkataan yksityinen "koomikko"?

Vaikka narreja ei enää vuosisatoihin ole ollutkaan, ammatti saattaa olla tekemässä uutta tulemista: vuonna 1999 Tongan kuningas palkkasi hovinarrin. Omituista ja huvittavaa kyllä, toimen sai hallituksen talousasioiden neuvonantaja, amerikkalainen Jesse Bogdonoff, joka myöhemmin joutui talousskandaalin pyörteisiin.

9. Tonkijat ja mutaharakat

Erityisesti viktoriaanisessa Lontoossa ihmiset elättivät itsensä kaupungin viemäriverkoissa tonkimalla. 1800-luvulla kokonaiset perheetkin saattoivat laskeutua viemäreihin etsimään elantoa. He eivät olleet haluttuja naapureita, sillä viemäri jätti heihin hajunsa.

Mutaharakat puolestaan haravoivat Thames-joen rantapenkkoja aamuun sarastaessa ja vuoroveden salliessa. He kahlasivat jätteiden, viemärin tuotosten ja joskus jopa ihmisten ja eläinten ruumiiden keskellä etsiessään jotain arvokasta. Ironista kyllä, nyt moisesta etsinnästä on tullut joidenkin keskiluokkaisten lontoolaisten suosimaa vapaa-ajanvietettä.

8. Herättäjä

Herättäjän ammattikunta oli voimissaan Englannissa ja Irlannissa teollisen vallankumouksen aikaan, ennen kuin herätyskelloista tuli tarpeeksi edullisia ja luotettavia. Hänen tehtävänsä oli herätellä nukkuvia ihmisiä, jotta nämä ehtisivät ajoissa töihin. Herättäjä käytti työssään usein pitkää, kevyttä keppiä, monesti bambusta valmistettua, jolla hän yletti koputtelemaan korkeimpienkin kerrosten ikkunoihin. Korvaukseksi työstään hän ansaitsi pari penceä viikossa.

Herättäjä ei lähtenyt asiakkaan ikkunalta, ennen kuin tämä oli varmasti hereillä. Mutta kuka herätti herättäjän?

7. Konnatohtori

Rupikonnatohtorit harjoittivat tiettyä kansanlääketieteen perinnettä Länsi-Englannissa aina 1800-luvun lopulle. Heidän päätehtävänsä oli parantaa tuberkuloosin iho-oireita, mutta heidän uskottiin parantavan myös muita sairauksia, jopa noituudesta johtuvia.

Konnatohtori pisti rupikonnan, tai sen jalan, musliinikankaiseen pussiin ja ripusti sen sairastuneen kaulaan roikkumaan. Luonnollisesti konnatohtori kasvatti tarpeisiinsa rupikonnia, joilta sitten tarvittaessa leikkasi jalat potilailleen.

6. Koiranpiiskaaja

Koiranpiiskaaja työskenteli kirkossa, ja hänen vastuullaan oli poistaa kurittomat koirat kirkosta ja sen mailta palvelusten aikaan. Joillain alueilla Euroopassa oli 1500–1800-luvuilla yleistä, että koirat tulivat, tai ainakin seurasivat, isäntiensä mukana jumalanpalveluksiin. Mikäli eläimet eivät osanneet käyttäytyä, oli koiranpiiskaajan tehtävä hankkiutua niistä eroon.

Työvälineenä olivat usein piiska tai suuret puiset pihdit. Koiranpiiskaaja sai palkkaa, ja esimerkiksi Englannin kirkkojen kirjanpidoista selviävät paikallisille koiranpiiskaajille maksetut summat.

5. Haudanryöstäjä

Iso-Britanniassa ruumiin ryöstäminen oli aikanaan vain rikkomus, josta sai pienen sakon. Tämä johti ammattimaiseen ruumiiden ryöstöön Euroopan lääketieteen oppilaitosten anatomian tuntien tarpeiksi.

Eräs haudanryöstäjien metodi oli kaivaa arkku esiin tuoreen haudan pään puolelta puisella lapiolla. He mursivat arkun auki, pujottivat köyden ruumiin ympäri ja kiskoivat sen esiin. Ryöstäjät varoivat ottamasta mukaan esimerkiksi koruja tai vaatteita, sillä niistä olisi voinut seurata rikossyytteitä.

Vuosien 1827–28 välillä Edinburgissa esimerkiksi Burke & Hare muuttivat taktiikkaansa haudanryöstöstä murhiksi, sillä tuoreista ruumiista maksettiin paremmin. Heidän ja heitä matkineen lontoolaisfirma London Burkersin toimien vuoksi lakia muutettiin, ja hylättyjä ja omaisten lääketieteelle lahjoittamia ruumiita saatiin alkaa käyttää anatomian opetuksessa. Tämä teki lopun haudanryöstöbisneksestä.

4. Huovuttaja

Huovuttamiseen kuului villan pesua ja puhdistamista rasvasta ja liasta, ja entisaikoina huovuttajat olivat usein orjia. Rooman aikaan huovuttajat tekivät työtään virtsalla ja villalla täytetyissä altaissa seisten, sillä virtsan ammonium auttoi puhdistamisessa ja kankaan valkaisussa. Tuolloin virtsa oli niin arvokasta, että sitä verotettiin. Toisenlaiset menetelmät otettiin käyttöön vasta keskiajalla.

3. Piiskapoika

1500–1600-luvuilla piiskapoika oli nuoren prinssin palveluksessa ollut nuori poika, jota rangaistiin prinssin ollessa kuriton tai luistaessa koulutyöstä.

Käytäntö luotiin Englannin hovissa, ja se perustui ajatukseen kuninkaan jumalaisesta oikeudesta: kuningas oli jumala maan päällä, joten kukaan muu kuin kuningas ei olisi kelvollinen hänen poikaansa rankaisemaan. Koska kuningas kuitenkaan ei ollut saatavilla aina poikansa kaivatessa kuritusta, nuoren prinssin opettajilla oli vaikeuksia opettaa ja pitää kuria.

Piiskapojat olivat ylhäistä syntyperää, ja he kasvoivat syntymästä asti yhdessä prinssin kanssa. Tämän takia heidän välilleen uskottiin muodostuvan vahvan tunnesiteen, jolloin piiskapojan kärsiminen prinssin kolttosista toimisi tehokkaana rangaistuksena myös prinssille itselleen. Toverin kärsimyksen todistamisen ajateltiin opettavan, ettei samaa virhettä kannata toistaa.

2. Kuninkaallinen pyllynpyyhkijä

Käymälän kamariherra oli Englannin monarkin miespalvelija, joka muiden tehtäviensä ohella huolehti "kuninkaallisesta kuonanerityksestä" – eli pyyhki kuninkaan perän ulostamisen jälkeen.

Henrik VIII:n valtakauden alkuvuosina tehtävään valittiin kuninkaan suosikkeja, hoviherroja, jotka viettivät aikaa hänen kanssaan yksityisissä kamareissa. Ajan myötä heistä tuli kuninkaan henkilökohtaisia sihteereitä, jotka huolehtivat monista yksityistilojen tehtävistä.

Tämä paikka oli erityisen arvostettu, sillä sen kautta pääsi kuninkaan huomioon. Kuninkaan virallisella takamuksen pyyhkijällä oli siis erittäin korkea sosiaalinen status.

1. Lannanluoja

"Lantafarmarien", eli lannanluojien tehtävä Tudorien Englannissa oli kuljettaa ihmisjätöksiä käymälöistä ja huusseista. He saivat työskennellä vain öisin, jolloin he keräsivät tätä "yön kuraa" ja kuljettivat lastinsa ulos kylistä ja kaupungeista. Ammattikunta katosi vedettävien vessojen yleistymisen myötä.

Lantafarmareiden työaika oli iltayhdeksän ja aamuviiden välillä, ja he saivat asua vain tietyillä alueilla. On olemassa kuolinsyyntutkijoiden raportteja, joiden mukaan monet heistä kuolivat tukehtumalla ihmisjätösten erittämien haitallisten kaasujen takia. Tämä oli todellinen "paskaduuni".

Lähde Listverse

Kuvat: Colourbox.com