Lukijoiden tarinat uskottomuudesta – Tällainen kumppani pettää useimmin

Studio55.fin seksikyselyn vastauksista ilmenee, että joka kolmannessa suhteessa on esiintynyt uskottomuutta: useimmiten vielä huomattavasti useammin kuin kerran. Toisaalta ylivoimaisesti suurin osa kertoo myös selvinneensä uskottomuudesta. Näin pettämisestä on päästy yli – vai onko sittenkään?

Enemmistö Studio55.fin seksikyselyyn vastanneista, 54 prosenttia, ilmoitti, ettei heidän parisuhteessaan ole kolmansia osapuolia. Uskollisimpia suhteissaan olivat ne, jotka harrastivat seksiä vähintään kerran viikossa ja ne, joiden suhde oli alle 10 vuotta vanha.

Sen sijaan pettäjiksi tunnustautuvia vastauksia tuli miehiltä, jotka ovat olleet saman kumppanin kanssa yli 30 vuotta ja jotka harrastivat seksiä kerran kuussa tai harvemmin.

Suhteissa, joissa uskottomuutta esiintyi, se oli harvemmin jäänyt yhteen kertaan. Näistä vastauksista yli 70 prosentissa uskottomuutta oli esiintynyt muutamia tai jopa lukuisia kertoja.

Pettäminen ei kuitenkaan tarkoita suhteen päättymistä. Ylivoimainen enemmistö vastaajista, 84 prosenttia, kertoi suhteen selvinneen uskottomuudesta, hyvällä tai huonommalla menestyksellä.

Puhu ja anna anteeksi

Rehellisyys maan perii: uskottomuudesta kertominen ei useinkaan koitunut suhteen kohtaloksi. Pettämisen yli pääsee puhumalla, ja joissain tapauksissa syrjähyppy oli lopulta jopa vahvistanut suhdetta.

– Mieheni kertoi työmatkalla sattuneista asioista, jotka hänen mielestään oli järjestetty etukäteen isäntien toimesta. Hän kertoi asiasta niin vilpittömästi, että en voinut olla antamatta anteeksi.

– Selvisimme uskottomuudesta puhumalla ja hyväksymällä silloisen elämäntilanteen tuoman turvattomuuden, joka johtui mieheni alkoholin käytöstä. Olin 25-vuotias kahden lapsen äiti, ja todellisuudessa hyvä ulkopuolinen suhde pelasti koko avioliittomme. Ystävinä ja jopa perhetuttavina pysyimme aina "syrjähyppyni" kuolemaan asti. Vieläkin kaipaan häntä, vaikka mieheni on ollut ilman alkoholia jo yli 35 vuotta.

– Otin ison riskin ja kerroin puolisolleni kaiken. Hän halusi, että elämämme jatkuu yhdessä ja antoi minulle anteeksi. Hän otti uskottomuuteni omaan piikkiinsä sanoen, että hän on laiminlyönyt minua niin paljon, että siksi olen hakenut suhdetta kodin ulkopuolelta.

– Selvisin ajattelemalla, että toista ei voi omistaa ja tuudittautumalla siihen, että jos ei meitä ole tarkoitettu yhteen, niin sitten tämä on suhteen loppu. Näin ei ollut.

Aika parantaa?

Pettäminen on kuitenkin kova koetus parisuhteelle. Monissa suhteissa luottamus ei ollut täysin palautunut, vaikka yhteiselo olisikin jatkunut. Toipuminen vaati usein paljon aikaa, ja joissain tapauksissa myös ulkopuolista apua.

– Kun kumppani rehellisesti tunnusti asian, olen vuosien myötä pystynyt antamaan asian anteeksi. Luottamus ei tietenkään palautunut aivan sataprosenttiseksi.

– Viimeisestä tapauksesta on kulunut jo vuosia. Asia oli aluksi usein esillä keskusteluissa, ja se on sittemmin vähentynyt. Nykyisinkin se vielä, tosin jo erittäin harvoin, ehkä 1–2 kertaa vuodessa putkahtelee esiin. Aika on tehnyt parantavaa työtä.

– Vaati kyllä pitkän ajan, koska tunsin itseni niin mitättömäksi. Sitten ajattelin, että anteeksianto on elämässä niitä tärkeimpiä asioita. Uskon voimalla selvisin, ja loppujen lopuksi miehenikin tuli uskoon.

– Pariterapiaa, paljon kahdenkeskistä työstämistä ja halu selviytyä kriisistä. Keskinäistä rakkautta oli edelleen jäljellä.

Jatkoimme lasten takia

Monelle pitkä yhteinen taival ja lapset olivat syitä jatkaa suhdetta uskottomuudesta huolimatta.

– Kyllä se kirpaisi, mutta lasten takia annoin asia olla. Silti suhteeseen tuli särö ja luottamus meni. 45 vuotta ollaan oltu yhdessä, ja monet vuodet jo kaveripohjalta.

– Alkujärkytyksen ja vihatunteiden jälkeen, varsinkin kun pettäminen tapahtui siskoni kanssa, päätin, että alaikäiset lapsemme eivät koskaan saisi tietää tapahtuneesta. Siskoni kanssa välit menivät välittömästi poikki. Mieheni kanssa asumme ja matkustelemme lastemme kanssa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lasten ei tarvitse kärsiä "yliaktiivisen" mieheni takia.

– Ajattelin yhteistä vanhuuttaan ja toinen toista tukemassa, yhteisiä lastenlapsia. Asiahan ei unohdu, anteeksiantokin vaikeaa. Elämme yhdessä ilman suuria tunteita, ainakin omalta puoleltani.

– En halunnut hajottaa pitkään elettyä elämää ja jakaa kotia kahtia, eli sisulla on menty.

– Yksi painava syy on se, ettemme halua rikkoa lapsenlapsilta mummolakokemuksia. Suosittelen, että jokainen jaksaisi punnita syitä ja seurauksia riittävän pitkään, ennen kuin tekee päätöksiä.

Näinkin uskottomuudesta on selvitty

Aina uskottomuus ja siitä kertominen ei johtanut asian käsittelemiseen ja syvempään pohtimiseen. Moni luotti ajan tekevän tehtävänsä suhteen korjaantumiseksi, ja toiset taas suhtautuivat asiaan olankohautuksella.

– Asiaa puitiin, mutta en myöntänyt koko totuutta. Elämä jatkui, ja asia jäi uusien vaiheiden alle.

– En kokenut sitä koskaan minkäänlaiseksi ongelmaksi, joten ei siitä ole tarvinnut erikseen "selvitäkään".

– Asiasta ei puhuttu. Aika parantaa, eli unohdus tapahtuu jollain tasolla.

– Minä ajattelen, että jos hän on jossain muualla, niin hänen on parempi olla siellä, muuten hän olisi täällä.

– Jätin kohteeni kaikessa yhteisymmärryksessä.

Selviytymiskeinoja on kuitenkin monenlaisia, toiset hieman tervehenkisempiä kuin toiset. Vaikka uskottomuus olisi johtanut välirikkoon, ero ei välttämättä ollut lopullinen.

– Suremalla. Pohtimalla. Hyväksymällä. Lukemalla. Ulkoilulla. Puutarhan ja omakotitalon töillä. Omaisten auttamisella.

– Viinalla.

– Otimme pika-avioeron puolen vuoden sisällä. Olimme erossa ja avioiduimme uudelleen. Välissä oli 17 vuotta.

Kun yksi ei riitä

Kaikille uskottomuus ei ollut mikään ongelma. Vastausten joukosta löytyi niin avoimia suhteita kuin rentoakin suhtautumista hairahduksiin.

– Suhde ei tule koskaan vakiintumaan, näin olemme sopineet.

– Kyse ei varsinaisesti ollut uskottomuudesta, vaan elin kahden naisen kanssa useita vuosia. He tiesivät molemmat asiasta ja asuivat eri maissa.

– Suhteemme ei ole niin sitova, joten ei ongelmaa.

– Ei nipoteta turhista enää tässä iässä.

Studio55.fi/Milja Atu

Kuvat: Colourbox.com

Kyselyyn osallistui Studio55.fi-sivustolla 15.–20.3.2012 yhteensä lähes 800 yli 50-vuotiasta vastaajaa.

64 prosenttia heistä oli naisia ja 36 prosenttia miehiä. 51 prosenttia vastaajista oli 55−64-vuotiaita, 25 prosenttia alle 55-vuotiaita, 22 prosenttia 65−74-vuotiaita ja 2 prosenttia yli 75-vuotiaita.

Lue myös:

    Uusimmat