Lukijat kertovat estoistaan: "En ole koskaan nauttinut seksistä"

Studio55.fin lähetyksen aiheena on tänään Lupa nauttia. Kysyimme lukijoiltamme, osaavatko he nauttia seksistä vai varjostavatko estot seksielämää. Vastauksia saimme naisilta, jotka kertoivat esimerkiksi lapsuuden aikana mieleen iskostettujen tabujen vaikuttavan heidän seksielämäänsä edelleen.

"Olen juuri 60 vuotta täyttävä nainen ja olen viime vuosina alkanut ymmärtää, että olen koko ikäni kärsinyt seksuaalisista estoista. Olen hävennyt seksuaalisuuttani. Vaikka nykyään ymmärrän järjellä sen, että seksuaalisuus on täysin luonnollinen asia, en silti tunnetasolla kykene elämään niin. Tunnen surua siitä, että en ole saanut kokea estotonta seksiä. Ja suru siitä, että miestäni ei enää kiinnosta seksi lainkaan, joten en todennäköisesti tule koskaan kokemaankaan estotonta seksiä. On hienoa kuunnella nykynuoria, jotka kokevat seksin täysin estottomasti osaksi elämäänsä.""

"Lapsuudessani seksuaalisuus oli tabu, siitä ei puhuttu. Muistan kuinka äitini kielsi minua "kaivamasta pyllyä", jos illalla nukkumaan mennessä koskettelin alapäätäni. Kauheat traumat sain siitä kun muutaman kerran kävi niin että yöllä herätessäni porukat olivat täydessä työn touhussa, varmaan se oli niin hirveää kun sen oli opetettu olevan kiellettyä puuhaa.

Uskon, että näillä lapsuudenmuistoilla on iso vaikutus siihen, kuinka vaikeaa minulla on luopua nyt aikuisena estoistani. Häpeän vartaloani ja erityisesti alapääni näyttämistä miehelleni. Onneksi mies on kova kehumaan minua, muuten en varmaan päästäisi häntä tuonne alas senkään vertaa mitä nyt! Haluja minulla ei ole juurikaan, mutta saatan innostua kun alamme hommiin. Monesti saan jopa orgasminkin, välillä tosin on ollut pitkiä kausia että en saa. Haluaisin osata heittäytyä ja tuntea HIMOA!"

"Työelämästä ilman omaa syytä poistuminen aiheutti oman arvon puutetta, josta seurasi lievää masennusta. Ajattelin, etten kelpaa enää kumppaniksikaan ja läheiset suhtautuivat ehkä ymmärtämättömästi ennen kuin heille valkeni tilanteeni. Nyt menee paremmin, mutta olen liian kriittinen ja jännittynyt edelleenkin, en pysty kerta kaikkiaan rentoutumaan. Orgasmia en ole saanut mieheni kanssa enää vuosiin. Mies ei tiedä tästä, en avaudu hänelle tästä asiasta sillä en halua loukata häntä, koska hän on hyvä elämänkumppani muuten, huomaavainen ja asiallinen työtä tekevä koulutettu suomalainen mies."

"Estot eivät ole vaikuttaneet, vaan sairaus. Sen vuoksi on todella ikävää, että joka tiedotusvälineessä puhutaan aivan liikaa seksistä. Asia ahdistaa, kun siihen ei ole mahdollisuutta. Ongelma koskee varmasti monia muita ihmisiä ja aiheuttaa myös ongelmia parisuhteessa. Nuorille tämä seksin mainostaminen aiheuttaa myös aivan turhia paineita."

Ilotulituksia, joita ei koskaan tule

"En osaa sanoa mistä johtuu, mutta en ole koskaan nauttinut seksistä kovinkaan paljoa. Äiti aina sanoi, että seksi kuuluu rakastavaan parisuhteeseen. Minä sitten odottelin sellaista, kun muut tekivät kokeilujaan lukioaikoina. Kun se ihana rakastava parisuhde sieltä sitten tuli, olivat paineet aika kovat, samoin odotukset. Pystyin puhumaan sen aikaisen poikaystäväni kanssa näistä asioista avoimesti, mutta se ei vaikuttanut omaan pääkoppaan kun oli aika siirtyä vällyjen väliin.

Ei seksi ole varsinaisesti epämiellyttävää, mutta kun sitä odottaa ja odottaa jotain ilotulituksia, joita ei koskaan tule, keskittyy sitä enemmän siihen että toinen saisi edes jotain nautintoa. Jos kumppanilla kestää kauan, on pakko feikata orgasmi kun alkaa itseään tylsistyttää ja väsyttää."

"Haluaisin, mutta inho on niin kova"

"Löysin jo todella pienenä seksuaalisuuteni. Harrastin todella monesti itseni tutkailua ja pidin siitä. Osasin siis tyydyttää itseni ja aika pian löysin siihen toimivan tavan. Perheessäni isäni piti kaikkea alastomuutta ja seksuaalisuutta likaisena ja rumana. Tästä seurasi pikkuhiljaa se, että tulin todella monesti nolatuksi kun vaikka jäin kiinni näistä puuhista tai sisko kieli isälle, siitä sai aika kovan torun tai huudon aikaan. Joskus sain jopa piiskaa sen takia. Opin jo pienestä pitäen pitämään sitä likaisena, sopimattomana ja rumana asiana.

Myöhemmin nuorena rupesin seurustelemaan, ongelmaa ei ollut vielä silloin ja koin seksin houkuttelevana. Myöhemmin kun yhdyntä alkoi, minua rupesi ahdistamaan seksi ja oma kehoni sekä sukupuolielimeni. En ole koskaan voinut antaa miehen mennä napaa alemmas saatikka nähdä alapäätäni. Minua on kaiken kokemani jälkeen ahdistanut ja oksettanut oma sukuelimeni. En haluaisi olla nainen koska koen sen niin iljettävänä. Seksielämämme on ollut mieheni kanssa aina aika onnetonta, tällä hetkellä olematonta koska olen aika haluton. En saa mitään seksistä, orgasmia, joka on myös osa ongelmaani. En ikinä voisi kuvitella neuvovani miestä siinä, miten hän voisi tyydyttää minua. Se tuntuu todella iljettävälle ajatukselle, näin ollen en myöskään voi siitä nauttia mieheni kanssa yhdessä. Haluaisin, mutta inho on niin kova.

Kuten kirjoituksestani huomaa, en pysty puhumaan kunnolla niistä myöskään oikeilla nimillä, naisen sukupuolielimen nimikin jo oksettaa. En ole koskaan myöskään lapsilleni kertonut, mikä naisella on jos miehellä ja pojilla on penis, vaikka kovasti ovat kyselleet. Olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut tästä selviämään ja halu ”normalisoitua” on kova. Mieheni tukee minua ja on ollut ihana keskustellessa huomata, että en ole ollut hullu tai epänormaali lapsena. Ehkä joskus voin kokea olevani kaunis nainen kaikkine ruumiinosineen ja seksuaalisuuksineen. Ehkä myös osaan joskus nauttia seksistäkin."

Studio55.fi

Kuvat Colourbox.com

Lue myös:

    Uusimmat