Lentoemäntä muistelee: Säännöllisiä punnituksia ja samppanjaa matkustajien kanssa

Tuore Miss Suomi Ritva Wächter ei olisi vuonna 1961 uskonut, että hänen elämänuransa aukeaisi lentoemäntänä. Ilmailuala astui kaksi vuotta myöhemmin kauniin nuoren naisen elämään sattuman kautta.

− Silloinen vuokraemäntäni luki lehdestä, että Aero haki lentoemäntiä. Asia ei ollut käynyt mielessänikään, mutta hain pestiä hänen mielikseen. Vasta kun pääsin kurssille, ala alkoi kiinnostaa, Wächter muistelee.

Vastavalmistunut lentoemäntä ehti nipin napin täyttää 22 vuotta töiden alkaessa. Wächterin ensimmäinen vuosi kului muiden tulokkaiden tavoin kotimaanlennoilla.

− Sahasimme DC-3 -koneilla länsirannikon kaupunkeja ylös alas ja yövyimme Rovaniemellä. Se oli hyvä harjoitusvuosi, jonka jälkeen pääsi Pohjoismaihin.

Menneen ajan glamouria

1960-luvulla lentomatkailu oli vielä uutta Suomessa. Lentämiseen liittyi tietynlaista glamouria.

− Silloin koneeseen tultiin puku päällä. Naisilla oli hatut, käsineet ja käsilaukut. Ykkösluokassa matkustettaessa oli pitkään sääntönä, ettei farkkuja suvaittu, Wächter kuvailee.

Jos matkustajat pukeutuivat parhaimpiinsa, olivat myös lentoemännät tarkan syynin kohteena. Huoliteltu ulkonäkö hiuksia ja painoa myöten oli tärkeää.

− Meiltä tarkastettiin kerran vuodessa hemoglobiini ja paino. Jossain vaiheessa ammattiyhdistys puuttui punnituksiin, ja ne poistettiin.

Wächteriä käytäntö ei häirinnyt, olihan hän missitaustastaan johtuen tottunut arvosteluun.

− Kun koneet olivat pieniä, myös lentoemäntien toivottiin olevan pieniä. Muistan erään todella pienen lentoemännän, jolle rakennettiin oikein porras, että hän yletti kaappeihin.

"Matkustajien kanssa ehti seurustella"

Vuosi 1969 lienee painunut jokaisen kyseisenä ajankohtana ilmailualalla toimineen mieleen. Tuolloin Finnair aloitti lennot suureen maailmaan Atlantin yli. Ensimmäisiksi kaukokohteiksi valikoituivat New York ja Bangkok.

Wächter muistaa, että tunnelma DC-8 -koneessa oli varsin erilainen kuin nykyään.

− Ykkösluokassa oli nahalla verhoiltu baari. Silloin lentoemännillä oli aikaa matkustajille. Heidän kanssaan sai seurustella ja ottaa vaikka lasillisen kesken lennon.

− Me olimme kilttejä ja siveitä. Ei minua koskaan tytötelty tai häiritty, Wächter toteaa.

Nykyään tahti on sekä lentoemännillä että esimerkiksi bisnesmatkustajilla toinen.

− Bisnesmiehet tekevät usein töitä koko matkan, ottavat korkeintaan pienet unet välissä. Perillä heitä odottaa pitkän lentomatkan ja aikaeron jälkeen täysi työpäivä, kun taas lentohenkilöstö siirtyy hotelliin lepäämään. Se vähän säälittää minua.

Studio55/Jenni Kokkonen