Kun akka karkasi: Oman suvun tutkiminen tuo iloa jälkipolville

– Isäni oli tyytyväinen, kun sai tietää asioita isoisästään.

– Isäni isoisä oli varsinaissuomalainen pappismies, ja selvisi että hän oli mennyt 1800-luvun alussa naimisiin vallesmannin lesken kanssa. Sitä ei tiedetä, miten tämä leski oli houkutellut isäni naimisiin, mutta ehkä hänellä oli rahaa. Tämä tapahtui 1820-luvun alussa, eli onhan siitä pitkä aika.

Vallesmannin leski oli kuitenkin ottanut ja häipynyt.

– Se näkyy kirkonkirjoissa, mutta ei tiedetä mistä syystä hän häipyi ja minne häipyi. Isäni löysi vihjeen, että nainen olisi ilmestynyt tyttärensä luokse Ahvenanmaalle.

Yö ja vuosi aikaa

Tuohon aikaan laillisen eron saaminen oli hankalaa mutta mahdollista.

– Tämmöisessä tapauksessa, kun yö ja vuosi on kulunut siitä, kun nainen on hävinnyt, voi saada laillisen eron.

Leikolan isän isoisä sai siis vihdoin eron karanneesta vaimostaan, mutta pappi kun oli, hän joutui vaihtamaan seurakuntaa.

– Luultavasti moni alkoi puhua siitä, että tuolta karkasi akka.

Mies joutui apupapiksi Lohjalle, jossa hän asui kirkon isännän huushollissa.

– Siellä oli sopivan ikäinen tytär, ja eihän siinä sitten muuta tarvittu. Suku jatkui siitä.

– En itse isoisääni tuntenut, hän kuoli neljä vuotta ennen syntymääni. Mutta tuskin hän oli isänsä seikkailuista kovinkaan perillä, naurahtaa Leikola.

Kaikki ominaisuudet eivät periydy

Leikola on törmännyt vain harvoihin asioihin, jotka ovat periytyneet sukupolvelta toiselle.

– Isoisäni oli luonteeltaan hyvin määrätietoinen ja fyysisiltä voimiltaan melkoisen ankara. Tositarina kertoo, että kun pappilan rattaat olivat pudonneet ojaan eikä renki saanut hevosen kanssa niitä liikkeelle, silloin piti hakea rovasti apuun, ja hän nosti ne ylös.

– Mutta tuo ruumiinrakenne ei ole periytynyt sitten eteenpäin, Leikola nauraa.

Leikolan suvusta on tullut useita professoreita, sillä hänen isänsä oli professori ja isänsä sisko oli yliopiston ensimmäinen naisprofessori.

– Se, että minä ja veljeni olemme professoreita, on luontevaa, muttei ollenkaan itsestään selvää. Kyllä töitä sen eteen on tehty.

Leikolan pojasta tuli Leidenius

Anto Leikola tietää tasan tarkkaan, mistä hänen sukunimensä tulee.

– Kun isoisäni isoisä 1700-luvun lopussa lähetettiin Leikola-nimisestä talosta kouluun, lähettäminen johtui siitä, että hän oli kaikkein nuorin lapsista. Vanhempi velipuoli oli jo siinä iässä, että hänestä oli tulossa talonpitäjä.

Pikkuveli opiskeli koulunpenkillä papiksi.

– Hän sai sukunimen koulussa, ja nimeksi annettiin jostain syystä Leidenius kotitalonsa mukaan. Oli hienompaa, että oppineella koulun käyneellä pojalla oli koulun käynyt, latinalainen nimi.

Kuvat: Colourbox.com

Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer

Ala tutkia omaa sukuasi – näillä ohjeilla alkuun

Sukututkija innostuu muutoksesta – sekavat parisuhteet tuovat sutinaa tutkimukseen