Erkki Palmu käveli 800 kilometriä 73-vuotiaana

Vuonna 1997 Erkki Palmun vaimo oli juuri kuollut, kun mies luki espanjalaisen sanomalehden viikkoliitteestä jutun Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitistä. Kauniit maisemat kiehtoivat Palmua siinä määrin, että hän päätti lähteä kyseiselle matkalle.

– Minulla oli silloin voimakas tarve tehdä jotain, etten jäisi paikoilleni istumaan ja suremaan. Matkasta oli hirveästi apua: kun palasin, olin kuin uudelleensyntynyt. Tapasin matkalla myös muita, jotka kävelivät surun takia. Eräs pariskunta oli esimerkiksi menettänyt poikansa, Palmu kertoo.

Kun Palmu oli tehnyt päätöksen matkaan lähtemisestä, hän marssi kirpputorille ostamaan rinkan, makuupussin ja makuualustan. Kapsäkkiinsä hän pakkasi alusvaatteita, saippuan, pyyhkeen ja linkkuveitsen, jossa oli korkkiruuvi ja säilykepurkin avaaja. Matkalla kuitenkin selvisi, että makuupussia ja -alustaa Palmu ei tarvinnut lainkaan.

– Sen sijaan pari metriä narua ja pyykkipoikia olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana.

Minkäänlaista harjoittelua Palmu ei tehnyt ennen matkaansa, vaan mies lähti reissuun kylmiltään. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä missään vaiheessa matkaa Palmu ei kokenut voimiensa ehtyvän. Monesti hän oli väsynyt, muttei ajanut itseään piippuun kertaakaan. Palmu epäilee, että syy jaksamiseen piilee hänen luonteessaan.

– Minulla on hyvä itseluottamus, mutta en ole koskaan harrastanut urheilua, ja ehkä juuri sen vuoksi olen edelleen niin hyvässä kunnossa, 85-vuotias Palmu heittää.

Vaihtelevia maisemia vuoristosta erämaahan

Matkalla Palmu käveli keskimäärin muutaman kymmenen kilometriä päivässä. Etapit määräytyivät pitkälti majapaikkojen mukaan, mutta välillä Palmu saattoi jatkaa matkaansa vielä seuraavaan yösijaan, mikäli voimia riitti. Pisin kävelymatka päivässä oli 42 kilometriä ja lyhyin 17 kilometriä. Maisemat vaihtelivat matkalla hurjasti.

– Ensimmäinen väli oli 28 kilometriä, ja se oli kovaa kiipeämistä. Välillä ei ollut mitään, ja oli kylmää ja märkää. Ensimmäinen yöpymispaikkani oli luostarissa.

Toisesta majapaikastaan Palmu nappasi mukaan kävelykepin, sillä kaltevilla poluilla se oli välttämätön. Madridin pohjoispuolella taas aukeni valtava erämaa-alue, jossa Palmu näki yllätyksekseen varpusparven ja nokivariksia.

– Erämaa-alueella oli myös taulu. Tulkitsin, että joku oli otettu sisällissodassa vangiksi ja hänet oli telotettu. Se oli jollain tavalla hyvin surullista

Hyvät kengät mukaan matkalle

Palmun mielestä pyhiinvaellusreitin tarpominen soveltuu kenelle hyvänsä, mutta hyvä peruskunto ja päättäväisyyttä pitäisi löytyä. Koko matkaa ei suinkaan tarvitse kävellä. Monet espanjalaiset perheet viettävät lomaansa niin, että he kävelevät lyhyen pätkän reitistä. Mikäli matkaan mielii, varusteiden pitää olla kunnossa.

– Tarvitaan hyvät kengät, mutta ne eivät saa missään nimessä olla uudet, koska silloin ne yleensä hiertävät. Lisäksi sadeviitta on käytännöllinen. Minulla sitä ei ollut, joten vedin jätesäkin päähäni.

Palmu suosittelee ottamaan myös täytettävän vesipullon sekä pienen rasiallisen suolaa, sillä pitkien kävelymatkojen jälkeen suolaa tekee suorastaan mieli.

Reissun jälkeen Palmu tuli varusteiden suhteen viisaammaksi, muta nykyään kävelymatka ei enää houkuta Palmua. Mies on kuitenkin sitä mieltä, että 80-vuotiaalle matka ei ole mahdoton, mikäli jalat ja nivelet ovat hyvässä kunnossa.

– Olen iloinen, että olen kävellyt reitin. Se merkitsee minulle hyvin paljon.