Vanhat kauneuskäsitykset huvittavat – näin neuvottiin ”vanhoja ja rumia”

Kauneudenhoitoa saatettiin pitää ennen vanhaan turhamaisena. Lue, millaisia raameja 1920- ja 1930-luvulla julkaistut kirjat antavat itsensä ehostamiselle.

Oletko samaa mieltä siitä, että kauneudenhoidon salojen paljastuminen miehelle tuhoaa naisen viehätysvoiman? Entä miltä kuulostaa ajatus siitä, että tanssiin tulisi ritarillisesti hakea myös "vanhempia ja rumempia naisia", mutta 50 vuotta täyttäneiden pitäisi ymmärtää tuosta kutsusta armeliaasti kieltäytyä?

”Ole salaperäinen, tai miehen rakkaus lakastuu”

Kaikkien niiden tuhansien pikkuseikkojen suhteen, jotka kuuluvat ruumiin hoitoon, tulee naisen olla yhtä tarkka ja salaperäinen kuin kihlausaikanakin. Hänen tulee vetää taikapiiri ympärilleen ja olla siinä aivan yksin. Jos hän päästää miehen sen piirin sisäpuolelle, alkaa miehen rakkaus lakastua, vaikkakin hän ehkä voi salata sitä jonkin aikaa. Hän saattaa siitä huolimatta olla kiintynyt vaimoonsa, sillä sehän on maailman luonnollisin asia. Mutta tuota ihmeellistä viehätystä, joka saa miehen koko olennon väräjämään, ei hän tunne enää. Eikä vaimo liioin.

(Miten saavutan ja säilytän miehen rakkauden, 1931)

”Älä turvaudu ihomaaliin, ellei ulkonäkö todella vaadi sitä”

Ihomaalin ja huulipuikon vaikutuksesta moraaliin ei ole syytä ryhtyä väittelemään. Niiden käyttö on etupäässä makuasia. Missään tapauksessa ei niihin pidä turvautua, ellei ulkonäkö todella vaadi sitä. Jos kasvoilla on hivenenkin verran luonnollista punaa, tekee se pukevamman vaikutuksen kuin huolellisestikin suoritettu maalaus. Mutta joskushan voi kelle tahansa sattua päiviä, jolloin iho joko sairauden tai valvomisen johdosta on kelmeä ja väritön ja huulet verettömät, ja silloin ei vähäinen aavistus punaväriä poskilla ja huulissa ole suinkaan haitaksi.

(Elna Kankaan Kauneudenhoito-opas, 1931)

”Suorastaan ruma nainen voi tehdä itsestään viehättävän”

Suorastaan ruma nainen voi, käyttämällä hyväkseen nykyaikaisen kauneudenhoidon tarjoamaa apua, tehdä itsestään viehättävän ja miellyttävän, sillä hyvin hoidettu ja terve ihminen on nykyisten käsitysten mukaan omalla vaikuttavalla tavallaan kaunis, vaikkei hänelle olisi piirteiden kauneutta suotukaan. Jokaisen naisen, niin nuoren kuin vanhan, niin ruman kuin kauniinkin, on siis hoidettava ulkoasunsa siten, ettei ainoakaan yksityiskohta pilaa kokonaisuutta, vaan että hänen koko ulkoinen minänsä muodostaa moitteettoman kehyksen, joka sallii hänen sisäisten mahdollisuuksiensa päästä täysiin oikeuksiinsa.

Kauneudenhoito ei tässä mielessä käsitettynä ole suinkaan tarpeetonta turhamaisuutta, joka on merkkinä vakavuuden- ja syvyyden puutteesta, mikä ikävä kyllä on sangen yleinen harhakäsitys. Terveys ja puhtaus ovat kauneuden kulmakiviä. Jos nämä kulmakivet pettävät, tai jos jommastakummasta jotakin puuttuu, ei täydellisyyttä voida saavuttaa millään muilla keinoilla. Puuterit, ihomaalit, huulipuikot, ihovoiteet ja senkin seitsemät kauneusvedet voivat ehkä peittää ihon kauneusvirheet, mutta ne yksin eivät kykene tekemään niitä olemattomiksi.

Tie kauneuteen kulkee vain terveyden kautta ja terveyteen taasen päästään vain luonnollisia elämäntapoja noudattamalla. Oikea ruokajärjestys, voimistelu ja liikunto, raitis ilma, riittävä uni ja puhtaus - kas siinä kauneusresepti, jonka tehoa ei voita mikään muu.

(Elna Kankaan Kauneudenhoito-opas, 1931)

”On velvollisuus tanssia myös vanhempien ja rumempien kanssa”

Tanssiaisissa on jokaisen kavaljeerin velvollisuus tanssia myöskin vanhempien ja rumempien naisten kera. Sellainen todistaa hyvää kasvatusta ja ritarillisuutta. Kun nainen on täyttänyt 50, tulee hänen kuitenkin olla armelias ja vastata kieltävästi kaikkiin tarjouksiin, vaikkakin jalkojen tekisi mieli vastata myöntävästi.

(Hieno mies, 1926)

Lue myös:

    Uusimmat