Tämän takia miehet tarvitsevat omaa äijäjoogaa

– Lyhyesti sanottuna kevyttä, helppoa, yksinkertaista, ei-mystistä ja ei-akrobaattista joogaa, jossa rentoutetaan kehoa ja sitä kautta mieltä. Hengityksen opettelemista. Joku voi pitää minua mainosmiehenä, mutta itsessäni olen huomannut, että jooga toimii. Se on parhaimmillaan helppoa ja tehokasta. Kaikille tämä ei sovi, jotkut kaipaavat voimakkaampaa harjoittelua.

Tavallisessa joogassa ei miehiä näy

Äijäjoogan synty voidaan ajoittaa 1990-luvun alkuun. Tarvainen oli kolmekymppinen ja yleensä ainut mies joogaryhmässä, jossa oli 20–30 naista. Jos ryhmään tuli joskus muita miehiä, he lopettivat parin kerran jälkeen.

– Siinä tuli sitten mieleen miksi miehet lopettavat tai eivät tule ollenkaan. Tulisivatko he kenties silloin, kun ryhmässä on vain miehiä? Alku oli hankala, mutta sen jälkeen tämä on onnistunut tosi hyvin.

– Osa miehistä häpeää, kun ovat jäykempiä kuin naiset, mutta se ei ole ainut syy. Olen itsekin ihmetellyt, mikseivät sekaryhmät toimi. Harva lähtee äijäjoogaryhmästä sekaryhmään. Parastahan se olisi, jos sekaryhmät toimisivat, mutta kun ne eivät sovi kaikille, niin on hyvä, että miehille on omat ryhmät.

– Kilpailemattomuus miesten kesken vaikuttaisi toimivan vain silloin, kun naisia ei ole ympärillä. Se on mielenkiintoinen ilmiö.

Tarvainen muistuttaa, että jooga oli alun perin vain miesten laji. Sen harjoittaminen oli naisilta tyystin kielletty.

– Joogaa on niin monenlaista. Siinä on myös oma mystinen traditionsa. Moni ajattelee, että mitä ihmeen hörhöjuttua tämä on, vaikka nimi on äijäjooga. Eräs 40-vuotias mies sanoi miettineensä vuoden ajan, uskaltaako tulla kokeilemaan, jos se kuitenkin on jotain hörhöilyä. Tuli kuitenkin ja innostui.

Jotkut kuitenkin pettyvät, sillä äijäjoogassa hauis ei kasva.

– On tietynlainen paradoksi, että ihmiselle ei riitä hyvä olo, vaan täytyy nähdä hauiksen kasvavan ja vyötärön pienenevän.

Suosio kasvaa kohisten

Tarvainen muistelee joogaharrastuksensa alkua.

– Olin saanut stipendin ja opiskelin Sorbonnessa. Tarkoituksena oli tulla toimittajaksi, kiertää maailmaa. Kun tulin takaisin Suomeen, äitini sairastui pahasti. Päätin huolehtia hänestä kuolemaan asti. Kuvittelin, että siihen menee korkeintaan vuosi, mutta menikin 23 vuotta. Väsyin ja hermot olivat kireällä. Jostain luin, että jooga rauhoittaa, joten päätin kokeilla.

– Vasta kun menin joogaan, tajusin kuinka jännittynyt ja jäykkä kehoni oli.

Tarvaisen mukaan äijäjooga on auttanut monia pääsemään eroon selkävaivoista. Lisäksi psyyke rauhoittuu lähes jokaisella lajia harrastavalla, sillä kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu.

– Äijäjooga on löytöretki omaan itseensä. Mikään ihmepoppakonsti se ei kuitenkaan ole. Olen kuitenkin nähnyt niin monia, joille yksinkertaiset venytykset ovat tuoneet suuren avun, että tiedän harjoitteiden toimivan. Eläimillä on tallella viisauksia, jotka me olemme kadottaneet. Ne venyttelevät useita kertoja päivässä.

Joogasta on tullut Tarvaiselle ammatti vähän kuin vahingossa, sillä hän ei koskaan uskonut äijäjoogan kasvavan näin suureksi ilmiöksi.

– Alun perin ajattelin, että jos yhden ryhmän saan pysymään kasassa, niin hyvä.

Nyt ryhmiä on Helsingistä Kuusamon kautta Ylikiiminkiin.

– Helsingissä aloitti 5–10 ihmistä, nyt äijäjoogaa harrastavia on yli 500, ehkä jopa tuhat. Ylikiimingissä on myös noin 10 hengen porukka. Harrastajien määrä on kasvanut koko ajan ja uskon, että kasvaa entisestään.

Hiljattain julkaistu Äijäjooga-DVD on myös myynyt hyvin.

– Jos äijäjooga kiinnostaa yhtään, kannustan kokeilemaan. Silloin vasta tietää, sopiiko laji vai ei. Pikkupojan seikkailumielellä mukaan!

Studio55.fi/Pekka Torvinen

Kuvat Timo Junttila