Tällaista on saattohoitokodin arki: Toteutetaan viimeisiä toiveita

Sairaanhoitaja Eija Tuukkanen, 48, on työskennellyt saattohoitokoti Terhokodissa vuodesta 2004 lähtien. Terhokodissa kuolee vuosittain noin 330 ihmistä, keskimäärin potilas viettää Terhokodissa 12 päivää.

Tuukkanen kertoo, että hänen pisin hoitosuhteensa kesti noin kaksi vuotta ja lyhyimmät vain joitakin minuutteja. Potilaiden keski-ikä on 65-vuotta.

– Moni ajattelee, että meidän potilaamme ovat vanhoja syöpäpotilaita, mutta yhä enemmässä määrin meillä on myös potilaina nuoria aikuisia, joilla on vielä alaikäisiä lapsia, sanoo Tuukkanen.

Tuukkasen mukaan elämä saattohoitokodissa on tavallista, arkista. Arkisista asioista tulee kuitenkin saattohoitokodissa usein jotain hyvin erityistä.

– Vaatimaton saa painavan merkityksen. Arkiset asiat, jotka terveelle ihmiselle ovat itsestäänselvyyksiä, voivat olla sairaalle ihmiselle juhlaa, Tuukkanen kertoo.

– Jos vaikka potilas pääsee pitkästä aikaa kunnon saunaan, ensin löylyihin, ja sitten saa vielä valita itselleen sen sopivan saunajuoman, niin se voi olla potilaalle todella iso juttu. Tai esimerkiksi jos tupakoitseva potilas viedään ulos tupakalle sängyssään, Tuukkanen lisää.

Potilas voi haaveilla myös tietystä ruuasta. Tuukkanen kertoo, että jos potilas haluaa esimerkiksi vielä kerran syödä graavinlohta, niin potilaalle hankitaan jostain tätä lohta.

Tuukkanen kiteyttää pienten asioiden merkityksen seuraavasti:

– Jos ajatellaan, että elämä on kuin sipuli, ja vuosien mukaan siitä sipulista aina lähtee kerroksia, niin se ydin, joka lopulta paljastuu, koostuu kyllä hyvin yksinkertaisista, pienistä asioista.

Saattokodissa kuoleva saa usein rakkaat kunnolla ympärilleen, mikä ei välttämättä ole mahdollista tavallisessa sairaalassa.

– Monet potilaat ovat todella onnellisia, kun he saavat pitkästä aikaa nukkua oman puolisonsa vieressä. Puolisolle laitetaan oma peti siihen potilaan sängyn viereen.

Tuukkasen mukaan hienoa on myös se, että saattohoitkodissa potilas voi usein pitkästä aikaa viettää joulun koko perheen kanssa niin, että myös ala-ikäiset lapset saa jäädä yöksi potilaan kanssa.

Tuukkanen kertoo, että saattokodissa he toteuttavat usein myös haaveen siitä, että sänkypotilas saa vielä kerran matkustaa kotiinsa. 

– Kun potilas on jo ajatellut, ettei enää koskaan pääse käymään kotona, on iso juttu, kun kuoleva pääsee vielä hyvästelemään kotipaikkansa.