Sukututkimuksen yllättävä lopputulos: Outi sai 60-vuotiaana seitsemän sisarpuolta

Outi Säinö kasvoi rakastavan äidin ainoana lapsena. Suku ei juuri pitänyt yhteyttä, joten äiti ja tytär viettivät paljon aikaa kaksin.

Onnellisesta lapsuudesta huolimatta ilmassa leijui vastaamaton kysymys isästä. Kuka hän oli? Miksi hän ei ollut mukana tyttärensä elämässä?

− En tiennyt isästäni mitään. Äitini ei halunnut puhua hänestä. Luulin olevani sotalapsi, kunnes tajusin, että olen syntynyt paljon sodan jälkeen, Outi kertaa lapsuuttaan.

Pieni tyttö maalasi päässään mielikuvia isästään. Hän katseli sisään ihmisten ikkunoista ja kuvitteli, millainen on oikea perhe.

− Jossain vaiheessa isättömyys oli kova pala. Kaipasin myös sisaruksia. Naapurin kolme tyttöä riitelivät täytekakusta ja mittasivat palat mittanauhalla. Minäkin halusin tehdä samoin.

Totuus isästä

Outi kuvitteli aina saavansa monta lasta. Lopulta hänestä tuli yhden tyttären äiti. Kasvaessaan tytär ehdotti, että äidin pitäisi ottaa isästään selvää. Asia jäi puheeksi.

60 vuoden rajapyykistä muodostui lopulta ratkaiseva etappi Outin elämässä. Sukututkimuksia harrastava lapsuudenystävä halusi tehdä Outille lahjaksi oman selvityksen suvusta.

− Muistin lapsuudestani kummitätini sanoneen, että isäni oli joskus maksanut Keravan kaupalla elatusta minusta. Maija soitti kaupungin lastensuojeluun. Selvisi, että siellä oli papereita tallessa.

Outi lähti Maija tukenaan paikan päälle. Tapahtumaketju oli kuin kohtalon sanelema: kyseiset paperit oli tarkoitus hävittää muutaman kuukauden kuluttua.

Ja siinä hän lopulta oli: tuntematon isä viralliseen dokumenttiin tallennettuna.

− Isä ja äiti tapasivat Lapin sodan aikaan. Äiti toimi tuolloin lottana. Siviilissä isä oli kaupungin työntekijä, normaali duunari, Outi luki papereista.

Outi oli jo saanut alkunsa, kun kävi ilmi, että isällä oli toisaalla perhe. Sosiaaliviranomaiset olivat vaatineet isältä elatusmaksuja. Outin äiti ei kuitenkaan halunnut rahaa petolliselta mieheltä, joka ei halunnut olla lapsensa kanssa tekemisissä.

Yllättävin tieto oli kuitenkin vasta tulossa.

− Sain selville, että minulla on yhteensä seitsemän sisarpuolta: kuusi siskoa, kaksi veljeä ja yksi edesmennyt veli.

"Minut otettiin avosylin vastaan"

Outi sulatteli tietoa muutaman kuukauden, kunnes prosessissa alusta asti mukana ollut Maija kannusti tätä ottamaan sisaruksiin yhteyttä.

Outi kirjoitti kirjeen kahdelle siskolleen ja yhdelle veljelleen. Seuraavana päivänä puhelin soi.

− Langan päässä oli Rovaniemellä asuva vanhin siskoni Anneli. Hän sanoi, että tämä tuli täytenä yllätyksenä. Veli oli ajatellut, että mikä lie huijari on kyseessä, Outi kertaa hämmentävää hetkeä.

Puhelun aikana Outi sai tietää, että hänen isänsä oli kuollut 15 vuotta sitten. Myös sisarpuolten äiti oli kuollut.

Muutaman päivän kuluttua Anneli soitti uudestaan ja ilmoitti tulevansa miehensä kanssa katsomaan, onko Outissa Mikkolan sukua ollenkaan. Myös toinen sisko Loviisasta halusi paikalle.

− Jännitin aivan hirveästi ja pyysin Maijan tuekseni. Laitoimme ruuan ja odottelimme. Kun aukaisin lopulta oven, aloimme kaikki nauraa ja halata. Tuli tunne, että olisimme koko ikämme olleet tuttuja, Outi henkäisee.

Muutaman kuukauden kuluttua Outi sai kutsun Italiassa asuvan siskonsa syntymäpäiväjuhliin, jossa hän tapasi loput sisarkatraasta.

− Juhlapaikalla kaikki tulivat halaamaan. Minut otettiin avosylin vastaan. Se oli niin mahtava tunne, etten olisi voinut kuvitella sellaista.

Osa suurta sukua

Kolme vuotta ensikohtaamisen jälkeen Outi on onnellinen laajennetun suvun jäsen. Sisarukset ovat tuoneet lohtua menettämisen tuskaan: Outin oma tytär kuoli samoihin aikoihin kun hän löysi sukunsa. Myöskään Outin oma äiti ei sukuhistorian avautumisen aikaan enää elänyt.

− Rovaniemen ja Loviisan siskoista on tullut minulle läheisimpiä. Muidenkin kanssa pidämme säännöllisesti yhteyttä ja kyläilemme puolin ja toisin.

Sisaruksilla ei ollut aavistustakaan Outin olemassaolosta. Kaikki ovat halunneet solmia siteet sisarpuoleensa.

− On ihana tunne kun saa laittaa hirveän paljon joulukortteja! Kun joku suvun lapsenlapsi pääsee ripille tai tulee syntymäpäivät, minut kutsutaan mukaan juhliin ja otetaan lahjakeräyksiin mukaan. En ole ikinä ilostunut niin paljon siitä, että joku soittaa ja pyytää rahaa, Outi sanoo nauraen.

Annelin muistolle

Kolme kuukautta haastattelun jälkeen Outilla oli kerrottavana suru-uutinen. Vanhin siskoista, Anneli, menehtyi yllättäen pallolaajennuksen jälkeen.

Anneli oli sisaruksista Outille läheisin. Kaksikko soitteli toisilleen vähintään kaksi kertaa viikossa.

− Olen silti onnellinen, että ehdin tutustua Anneliin. Jos hän ei olisi soittanut minulle ensimmäisenä, ei kukaan sisaruksista olisi tehnyt sitä, Outi kiittää surun keskeltä.

Kuvat: Lehtikuva ja Colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.