Ovatko lasten liikuntaharrastukset liian totisia? Näin uutisankkuri kommentoi

Keijo Leppäsen murrosikäiset pojat harrastavat urheilua ainakin viisi kertaa viikossa. Leppäsen mielestä on hyvä, että lapset jaetaan jo nuorena eri tasoisiin ryhmiin liikunnallisuutensa perusteella.

Keijo Leppäsen lapset harrastavat kaikki liikuntaa – yksi jääkiekkoa ja kaksi jalkapalloa.

– Jokaisella pojalla on viikossa yhteensä viidestä seitsemään harjoitusta ja peliä. Viikossa noita menoja kertyy siis perheessämme 15–18, Leppänen kertoo.

Jotkut vanhemmat ovat sitä mieltä, että lasten ja nuorten liikuntaharrastukset otetaan liian vakavasti – tärkeintä olisi, että harrastetaan ja kaikki pääsevät pelaamaan.

– Itse en kuulu tuohon joukkoon. Hyväksyn sen, että kilpaurheilutoimintaan lähdetään jo aika nuorena. Siinä ei ole mitään väärää, että asetetaan tasoja, jonne lapset valikoidaan pitkälti liikunnallisuuden perusteella. Ja aina voi edetä entistä kilpailullisempiin ryhmiin.

"Ei kannettu vesi kaivossa pysy"

Leppäsen mielestä erityisesti pääkaupunkiseudulla on mahdollisuudet rakentaa kaiken tasoisille nuorille omat joukkueet.

– Täällä on suuri väestön tihentymä ja paljon seuroja. Urheiluseurojen yksittäisillä vastuupaikoilla on toki vanhempia, jotka tekevät 12-vuotiaista lapsistaan NHL-tähtiä, mutta se ei heijastu sinänsä joukkueisiin. Ei kannettu vesi ole koskaan kaivossa pysynyt, Leppänen sanoo.

Leppäsen perheessä ajatellaan, että katsotaan nyt, kuinka pitkälle tässä päästään.

– Toki jokaisella pojalla varmaan on urheiluidoli, oli se sitten vaikka Joel Pohjanpalo tai Teemu Selänne. Kun itse heitin pajukeppiä nuorena 1970-luvulla, Pauli Nevala ja Jorma Kinnunen olivat kovia nimiä. Jossain vaiheessa ennen parikymppisiä kuitenkin huomasin, etten saa keihästä lentämään edes puoliväliin.

Studio55.fi/Piia Simola

Lue myös:

    Uusimmat