Olympiapomo paljastaa: Näin kisaisännyyttä hakevia kiristetään

Olympia-aate on muuttunut paljon kuluneina vuosikymmeninä. Merkittävin muutosvoima on ollut raha. Vielä 1970-luvulla olympialaisten haluttiin olevan vain amatööriurheilijoiden tapahtuma.

– Amerikkalainen pääsihteeri Avery Brundage halusi pitää vielä olympialaiset amatöörikisoina, mutta televisiolähetysten myötä olympiakomitea ja urheiluliitot alkoivat saada mainosrahoja, Suomen Olympiakomitean pääsihteerinä vuosina 1977–1996 toiminut Kosti Rasinperä kertoo.

Rahan virtaaminen olympialaisiin puolestaan alkoi kiinnostaa myös ammattilaisurheilijoita.

Rasinperän mukaan rahalla on ollut hyviä ja huonoja vaikutuksia. Hyviin kuuluu se, että kansainvälinen olympiakomitea voi avustaa rahallisesti kansallisia liittoja, mikä mahdollistaa muun muassa valmentajien palkkaamista ja harjoitustilojen lisäämistä. Nykypäivänä tukea saavat erityisesti köyhät maat.

Kiristys kääntöpuolena

Valitettavasti urheiluherrat ovat Rasinperän mukaan myös syyllistyneet kisaisännyyttä hakevien kiristykseen tyyliin, jos kustannat lapseni opinnot huippuyliostossa, kaupunkinne saa ehkä kisaisännyyden.

Kansainvälisissä kokouksissa, joissa on edustettuna kaikki yli 200 jäsenmaata tulee esille myös kulttuurisia eroja.

– Kerran eräs kaukoidän edustaja ehdotti, että urheilijoiden harjoitusmäärille pitäisi asettaa jokin yläraja, koska kaikissa maissa ei ole samanlaisia harjoitusmahdollisuuksia, Rasinperä kertoo.

Studio55.fi/Piritta Palokangas

Lue myös:

    Uusimmat