Näin Antti Heikkilä vastasi kysymyksiin mielen vaikutuksesta terveyteen

Lääkäri Antti Heikkilä oli Studio55.fin verkkovieraana teemalla mieli ja terveys. Kysymyksiä tuli useita satoja, joten valitettavasti Antti ehti vastata niistä vain osaan. Alla kysymyksiä ja vastauksia.

Jos masentuneella ihmisellä serotoniinin tuotanto on vähäisempää kuin normaalisti, onko sillä vaikutusta paranemisprosessiin ilman lääkkeitä? Vai miksi sen tuotantoa pyritään lääkkeillä lisäämään?

T:Hyvä olo

En ymmärrä lääkkeitä, sillä jos mieli masentuu virheellisen ajatteluprosessin takia, niin varmana tämä ajattelu heijastuu myös aivojen välittäjäaineisiin. Kun ajattelu muuttuu niin kemiakin muuttu aivoissa.

Hyvä Antti Heikkilä. Kiitos kaikista neuvoistasi ja kirjoistasi vuosien aikana. Ne ovat auttaneet minua paljon. Kysymys tämän päivän ohjelmasta johtuen: Eikö ruokavalio kuitenkin vaikuta mielenterveyteen? Sanoit, että kemiallinen tapa ei auta (serotoniini). Eikö ruoka ole kemiallista? terveiset sateisesta Turusta!

T:MarjukkA

Tietysti virheellinen ravinto aiheuttaa vaikka mitä. Otetaan esimerkiksi alkoholi. Mutta jos syö oikein, niin seuraavaksi kanattaa muuttaa ajatteluprosessiaan

Kiitos Antti, kun jaksat puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Olen ollut postituslistallasi, nyt Sinulta ei ole pitkään aikaan tullut s-postia. Syy? Itse olen aikoinani "tapellut" lääkärin kanssa mielialalääkkeiden käytöstä ja niistä luopumisesta. Voitin lääkärin, lääkkeet ja masennuksen juuri niillä ajatuksilla ja tavoilla, joista puhut.

T:Aulikki

Olen muuttamassa koko nettisivustoa, ja toivottavasti saan sen auki vuodenvaihteessa. Voimat menevät sen tekemiseen.

Traumaattiseen kokemukseen liittyvä masennus? Tahdistinasennus, todella huono vointi, kardiologit väittävät ettei johdu tahdistimesta, vaikka oireet heti operaation jälkeen. Kuluu puolitoista vuotta, jolloin myönnetään, että säädöt olleet pielessä. Terveestä, iloisesta ihmisestä tehdään raunio kun ei uskota. Kaikki keinot käytetty.

T:Nöyryytetty

Traumaattinen kokemus pitää työstää. Tuo tahdistin kertoo, etteivät osaa asiaansa valitettavasti

TERVEHDYS, Olen ajatellut asian masennuslääkkeistä näin, että tämä on ihan vaan kovaa bisnestä ja helppoa rahaa lääkeyrityksille, koska markkinointi on onnistunut nappiin. Lääkärit on saatu uskomaan lääkkeiden vaikutuksiin, jonka luulon he ovat antaneet myös potilailleen.

On mainio ajatus syöttää lääkettä, jonka vaikutus alkaa vasta viikkojen käytön jälkeen, eikä lääkettä saisi äkisti lopettaa monien sivuvaikutusten takia. Nyt kun masennuslääkkeiden lääkinnällinen vaikutus on monien taholta ammuttu ankkana alas, niiin eikö olisi kansantaloudellisestikkin ajateltuna vetää nuo lääkkeet pois myynnistä?

T:Rififi

Todellakin. Kela voisi miettiä, että mistä maksaa mitäkin.

Hei, Kiitos Avartavasta Keskustelusta. Olen kanssasi samaa mieltä lääkkeeet , eivät ole ratkaisu Hyvään Mieleen. Kerrotko vielä sen Terapia Säätiön yhteystiedot. Hyvää Syksyä ja Hyvää Mieltä Sinulle Ystävällisin Terveisin Mallu .

T:Mallu

Therapeiasaatio.fi. Kiitos tuesta.

Hei Antti! Ja kiitos hyvästä ja suorasta puheesta :) Olen täysin samaa mieltä ja suosittelen lisäksi vielä meditointia :) Tunnen pari nykyisin noin 50-vuotiasta henkilöä jotka ovat käyneet nuoresta asti psykologilla, psykiatrillakin ja syöneet elämänsä aikana joitakin masennuslääkekuureja. Kumpikaan heistä ei ole vieläkään "jaloillaan".

Monelle masentuneelle on varmaan vaikeaa puhua ongelmistaan mutta nämä ihmiset puhuvat mielellään. He siis joko puhuvat vääriä asioita tai saavat vääränlaista terapiaa. Kysymys kuuluukin: Kuinka oikea hoito tavoittaa oikeat ihmiset? Ja toinen: Mihin hoitotahoon itse hakeva voi luottaa?

T:Zen

Todellakin moni on samassa kierteessä. Analyyttinne lähestymistapa on mielestäni se ainoa oikea tapa.

Mistä itse ammennat positiivista energiaa?

T:Memmi 68

Analyysin läpikäyneenä olen löytänyt energialähteen itsestäni.

Puhuitte psykoterapian käytöstä hyvänä apuna masennuksen hoitoon. Mitä mieltä olette hypnoosin käytöstä "perimmäisen syyn" selvittämiseen esim.regressiossa, ja sitä kautta tuntemaan itsensä ja arvioiman pulmamiansa.

T:ullatu

Ei hypnoosi ole ratkaisu masennuksen hoidossa. Asiat pitää analysoida tietoisella tasolla.

Haluan tässä vain kiittää siitä, että meillä on Antti Heikkilä. Olen itse tutkinut yli 30v mm. ravinto-asioita ihan amatööripohjalta ja osunut monessa kohtaa oikeaan. Omistan Itsensä parantava ihminen -teoksen ja monta muuta teosta, joiden keskeiset ajatukset ovat ihan yhteneväisiä Heikkilän ajatusten kanssa.

Olen oppinut elämään itseni kanssa fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivana, lääkärissäkäyntejä saattaa näiden 62 vuoden aikana olla 5-7. Mutta suuri yleisö ja koko Suomen kansa hyötyisi suuresti, jos Antti Heikkilä olisi johtamassa maan terveydenhuoltoa tms. Toivon jaksamista ja monia uusia vierailuja Studio55 vieraana!

T:Mummeli62v

Kiitos tuesta

Masennukseni iskee aina marraskuussa ja huhtikuussa. Kirkasvalolamppuako hankkimaan?

T:Vuodenaikamasennus

Minulla ei ole kokemusta noista lampuista. Itse piristyn pimeässä ja nautin suunnattomasti Lapin kaamoksen kauneudesta.

Olen syvässä masennuksessa. Tyttäreni, niin rakas, vain 17 vuotta, rattijuoppo tappoi kesällä 09. Sitä tapahtumaa ennen minulta leikattiin rintasyöpä, ja tämän kauhun tapahtuman jälkeen imusolmuke syöpä. En jaksa tätä paska-elämää! Olen kuin vanki täällä maailmassa.

Tekisin itsemurhan, mutta sitäkään en voi tehdä lopuille perheen jäsenille. Jotenkin turvaudun lääkkeisiin, ja jos minulla ei ole tarpeeksi lääkkeitä, niin mukaan tulee viina, jota juon juuri ennen nukkumaan menoa. Miten jaksan? En tiedä, on vain suunnaton ikävä, paha olo.

Vaikka on ihania läheisiä, tunnen vain hirvittävää tuskaa, kun yksi rakkaimmista puuttuu. Toivon ja rukoilen että syöpäni olisi levinnyt niin että saisin kuolla pois tästä tuskasta.

T:yksinäinen

On todella kauhea kohtalo, mutta et ole ainoa, ja kuulen vastaavaa päivittäin. Tarvitset ammattiapua terapian muodossa. Yksin ei pärjää. Niin oudolta kuin kuulostaa, niin tällaisesta ajattelukierteestä voi päästä melko nopeastikin.

Olen jo pitkään ollut kansassi samaa mieltä kaikista lääketieteen asioista. Tänään oli todella mielenkiintoinen aihe kommentteineen. Nyt tiedustelisin onko sinulla ohjetta tähän pulmaan lapsi 14 v. on heittäytynyt koulussa käyttäytymisen suhteen aivan mahdottomaksi, (vanhemmat eroneet vuosi sitten) ennen oli hyvänlainen oppilas, nyt heittää ihan lekkeriksi ei saada kontaktia hänen käyttäytymiseen. Harrastaa urheilua jossa toimii ihan "normaalisti" kuin enenkin. Onko ehkä psykoanalyysi paikallaan.

T:Huolestunut isoäiti

Lasten ja nuorten kanssa ei kannata aloittaa analyysiä. Usein auttaa, kun löytyy kontakti jonkun aikuisen kanssa. Ongelma on tuo kontaktin luominen. Kaikkien kanssa ei "tanssi" suju.

Jännittää yleisissä paikoissa missä on paljon ihmisiä. Lääkäri on määrännyt Opamox 15 tapletin tarvittaessa. Olisiko tähän vaivaan muuta hoitoa ?

T:Jotain muuta.

Jännitys on oire jostakin, joka pitäisi selvittää. Lääkkeet vievät vain oireet.

Hei! Hyvä että otit esiin poliittisen keskustelun! Tietty negatiivisuus näyttää valtaavan alaa laajalti. Meidän pitäisi tehdä tuo softahomma myös globaalisti tai ainakin kansallisesti - eli kollektiivinen psykoanalyysi. Ihmisellä näyttää olevan nyt jokin iso peikko mielesään joka pitäisi analysoida ja hoitaa.. Sitten yksilötkin selviäisivät omistaan. Kiitos että olet julkisuudessa airuena :)

T:Uusi aamu

Sen sijaan, että osoiteltaisiin sormella muita, niin aletaan miettiä jokainen myös sitä omaa "Väyrystämme".

Terapian onnistuneisuus riippuu todella paljon terapeutista - heitä on laidasta laitaan. Aivan erinomainen oli tuo lausahdus, että tulisi tukea asennetta, että OMAA asennettaan elämäänsä tulisi tukea eikä jäädä jatkuvasti uhriksi. Ja toisaalta se lausahdus , että oman asenteen muuttaminen esim. terapiassa vaatii tiettyä henkistä kapasiteettia. Ilman sitä toivoa ei ole (sanoitte).

Entä silloin, jos sitä kapasiteettia jostakin syystä ei ole? Mitä sitten? Jos ihminen juuttuu uhrin ja asemaan ja vuodesta toiseen syyllistää ympäristön, mitä sitten? Mielestäni silloin lääkkeet ovat paikallaan ja ehkä estävät itsemurhan... Mitä ehdotatte?

T:Koettu on

Vaikea sanoa mitään tuohon kapasiteetin puuttumiseen. Kannatta kuitenkin yrittää, ja jos terapeutti tökkiin niin sitten kokeilla toista

Kiitos Antti kaikista hyvistä neuvoista, olen samaa mieltä lääkkeden liikakäytöstä. Nyt kuitenkin turvauduin tulehduskipulääkkeisiin, kantapääni on olllut kipeä jo pari kuukautta ja en pysty lenkkeilemään. Onko lääkityksestä apua?

T:Terv. Sirkka

Jos syy on tulehdus, niin sitten lääke. Mutta sen olisi pitänyt auttaa jo.

Monet kiitokset aamun ohjelmasta! Usein olen ajatellut mistä saisi voiman tuohon oman mielensä ja ajattelutavan ja niiden juurien käsittelyyn. Psykoanalyysi on varmasti hyvä asia. Työssäni koetun leimaamisen jälkeen sain jonkin aikaa Sepram 20 mg -lääkitystä, ja ehkä se antoi ainakin luvallisen "aikalisän" tuohon oman itsensä liialliseen tuijotteluun ja siihen jumiutumiseen.

Voi kunpa esim. sinä jaksaisit pitää näitä asioita esillä jatkossakin, sillä meille suomalaisille tästä olisi paljon apua kun seuraamme esim. monien nuorienkin ihmisten syrjäytymistä. Väsyneet ja huonosti voivat vanhemmat - me emme aina jaksa antaa hyviä elämänhallintataitoja lastemme ja nuortemme tulevaisuuden rakennusaineiksi. Tutkimusten mukaan Suomen 16-21-vuotiaiden nuorten osuus, jotka ovat syrjäytyneet opiskelusta tai työelämästä on paljon suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Työtä ajattelun "tervehdyttämiseen " olisi. Hyvää jatkoa sinulle ja kiitos vielä!

T:ex-sepram

Kiitos. Muutos ei ole helppo, mutta olet jo tehnyt suuren osan muutoksesta, sillä olet oivaltanut oman osuuden tässä maailmankaikkeuden rattaista.

Odotan aikaa psykiatrille B-lausunnon antamista varten. Haluan todellakin psykoterapiaan, enkä suostu syömään masennuslääkkeitä. Haluaisin tietää, miten paljon terapia voi kelan korvaamana maksaa? Entä ilman korvausta? haluan tietää myös, voiko psykiatri antaa lausunnon myös analyysiin ja korvaako kela sitäkin?

T:taivaan lintu

Minulla ei ole käsitystä tämän hetken kustannuksista.

Hyvä Antti Heikkilä! Ohessa kommentti, ei kysymystä! Olen kanssanne samaa mieltä psykoanalyysistä itse sen kokeneena. V. 1999-2002 kävin ryhmäpsykoterapiaa, minkä avulla ymmärrän, miksi olen tälläinen. Ketään ( esim. vanhempiani ) syyttämättä toisia kuunnellen ja itse puhuen asiat pikku hiljaa loksahtivat. Tarvitsin kuitenkin psykiatrin mielestä ensin lääkityksen ennen kuin terapia saattoi alkaa. Olin v. 1999 n. 3 kk sairaslomalla, muuten töissä. V. 2004 unet katosivat uudelleen ( ahdistus ja riittämättömyyden tunne töissä eli päivähoidossa ).

Vuoden 2005 olin vuorotteluvapaalla : hakeuduin lääkäriin päästäkseni pos lääkkeestä (Remeron ). Lääkäri ehdotti toista valmistetta, mutta koska niin kovasti halusin lääkkeestä pois hän sanoi: "Teen eettisesti väärin , mutta ehkä teidän pitää itse kokeilla!" Lääkettä purettiin .

Pääsiäisen aikaan luin Da Vinci koodia ja ihmettelin, että kylläpäs tämä on jäännittävä. Kirjan lopetettuani jännitystila jatkui!! Ajattelin: jukra, lääkäri tiesi. Uudella vastaanotolla kiitin lääkäriä luottamuksesta, että sain itse tuntea kropassani tilani. Ymmärsin, että minä olen se henkilö, joka kuitenkin tarvitsee lääkityksen. Hyväksyn kohdallani lääkityksen, joka on nykyisin 5 mgvrk Sepramia.

So what, jätin työni lastentarhanopettajana, opiskelin työkokeilun jälkeen lähihoitajaksi ja työskentelen nyt vanhustyössä lyhytaikais- ( intervalli- ) yksikössä. Arvostan hyvää ja kannustavaa työilmapiiriä. Työn ilo palasi elämääni, koen työni tärkeäksi! Antoisaa syksyn jatkoa!

T:rapu -56

Olet hyvä esimerkki ammattitaitoisesta mielen hoidosta. Lääkkeet ovat ihan ok, kun tiedetään, mihin niillä pyritään, mutta terapia on se, missä asiat ratkeavat.

Kiitos tämän aamun 'Väyrysestä'!! Anoit taas enemmän kuin säkillinenkään pillereitä. Niin asiat voivat olla yksinkertaisiakin. Pitkää ikää ja kaikkea hyvää! Jotta saamme kuulla Sinua jatkossakin.

T:T.'Väyryskä'

Kiitos palautteesta. Tämän päivän verkkovierailu on taas lopuillaan. Tavataan kuukauden päästä!

Lue myös:

    Uusimmat