Lukijoiden enemmistö tyrmää: Lapsen ei pidä hoitaa iäkkäitä vanhempiaan

”En missään tapauksessa, olisi sairasta vaatia”

Huolehdittavana on omat lapset ja lapsenlapset ja eläkkeellä olosta pitäisi saada nauttiakin. Olen eläkkeeni ansainnut 45 työvuoden jälkeen.

Kyllä lapsille riittää omasta perheestä huolehtiminen. Vanhemmista huolehtiminen tulee olla yhteiskunnan vastuulla. Olen hyvä esimerkki siitä, kuinka ylivoimaista jossakin tilanteessa olisi huolehtia vanhemmistaan. Olin 22 vuotta lasteni omaishoitaja. Lapsemme ovat jo kuolleet, mutta ajatuskin huolehtia toisista aiheuttaa paniikkia. Ei ihminen jaksa määräänsä enempää.

Pitää perustua vapaaehtoisuuteen, lapsilla on oma elämä.

Yleensä lapset hankitaan täysin itsekkäistä syistä. Halutaan olla isiä ja äitejä, joten ei lapsella ole velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan. Kotihoitojärjestelmä kuntoon, niin vanhukset voivat asua huoletta kotonaan ikääntyessään.

En missään tapauksessa hoida. Velvollisuus se ei ole mielestäni, vaan toivon, että ne jotka hoitaa, hoitaa koska aidosti haluavat, eivätkä katkerana kuormita muita valittamalla itse ottamastaan taakasta. Hoidan vain vanhempieni hautajaiset, ja nekin sen hetkisen fiiliksen mukaisesti.

Itselläni useampi lapsi enkä koe, että he olisivat minulle mitään velkaa; itse olen heidät jokaisen halunnut tänne maailmaan, ja ihanaa, että olen heidät saanut. Olisi mielestäni todella sairasta vaatia heitä hoitamaan minua vanhana. Toivon kuitenkin että välimme pysyvät aina hyvinä ja lämpiminä – sitä en ole itse päässyt omien vanhempien kanssa kokemaan koko elämäni aikana.

Kun vanhemmat on aikanaan veronsa maksaneet, heille kuuluu ilman muuta yhteiskunnan puolesta joko riittävä eläke tai hoito.

En ole valmis hoitamaan vanhempiani. Aion kyllä kaikin tavoin auttaa vanhempiani saamaan yhteiskunnalta kaiken mahdollisen avun, johon he vain ovat oikeutettuja, myös valitusten, valitusten ja valitusten kautta. Kuulun 60-luvun kupattuihin ikäluokkiin ja vanhempani taas suuriin ikäluokkiin, joten minulla ei todellakaan ole MINKÄÄNLAISTA vastuuta vanhemmistani, yhteiskunnalla on. Onneksi olen sen verran koulutettu, että minulla riittää tietämystä ja osaamista tehdä hakemuksia ja valituksia.

En hoitaisi omia vanhempia ollenkaan, en, vaikka se kuulostaisi karulta. Sitä lapsuuden ajan koettua pahoinpitelyä ja välinpitämättömyyttä en voi vain antaa anteeksi. Muutenkaan, en ole kummankaan kanssa tekemissä ollut kohta 10 vuoteen.

Lapset eläköön omaa elämäänsä. Vanhemmat kuuluu sitten palvelutaloon, kun eivät pienellä auttamisella kotonaan pärjää.

Lasten ei tarvitse vanhempiaan hoitaa. Mielestäni he voivat kyllä pitää jonkinlaista huolta vanhempiensa asioista, esim. pankki, ja jos on omaisuutta, niin niistä huolehtia.

Ei PIDÄ, ei PITÄISI, mutta näin vain kohdallani on. Äitini on yli 90-vuotias, muistisairas, liikuntarajoitteinen, alaraajakipuinen, sydänsairas vanhus, jolle ei löydy kunnalta hoivapaikkaa, kun RAHA ei riitä. Äitini on kivulias, ei pysty laittamaan ruokaansa, ei huolehtimaan hygieniastaan, ikävöi ja itkee yksin ollessaan, pelkää yksinjättöä. Kunta ei päästä edes jonoon. Tähän on tultu. Emme voi jättää yksin – muuta keinoa ei ole. Äitini ikäluokka on lapsesta saakka joutunut tekemään raskasta työtä, sota-aikana olivat vahva tukijalka Suomen selviämisessä. Tässä sitten palkka. Mielestäni vanhusten hoito on heitteillejättöä tämän kaltaisten vanhusten kohdalla. Kielteisen hoivapäätöksen perusteluina oli mm. kun asiakas ei itse halua!

Ei pidä huolehtia. Omaishoidontuki on niin pieni, jos sitä onnistuu saamaan, että siitä tulee vaan vihaiseksi. Veroja on maksettu tähän yhteiskuntaan, saavat paremmin hoitaa vanhusten asiat. En odota, että omat lapseni minua hoitaa, toivon vaan, että käyvät joskus katsomassa.

Lasten ei tarvitse huolehtia vanhemmistaan, vaikka asuisivat lähellä. Lapsilla on omat perheet ja elämä. Olemme olleet aktiivisesti kuuden lapsenlapsemme kanssa ja olleet aina valmiita hoitamaan heitä tarvittaessa. Nuorempi lapsemme on ilmoittanut jo vuosia sitten, ettei koskaan aio huolehtia meistä, jos apua tulemme tarvitsemaan. Kun se aika mahdollisesti koittaa, että tarvitsisimme apua, silloin ostamme palveluita, tai hankkiudumme johonkin palvelukotiin.

Pitääkö vanhusten elättää aikuisia työssäkäyviä lapsiaan?

Omalta osaltani olen tehnyt selväksi, että terveydentilani heikennyttyä sellaiseksi, että en selviydy yksin, hoivakoti on seuraava askel. Ketään ei pidä velvoittaa 24/ 7hoitovelvollisuuteen.

Ei pidä. Jos on mahdollisuus, taitoa ja halua, se on hyvä vaihtoehto, mutta koskaan kenenkään ei pidä väkisin ja pelkästä velvollisuudesta vanhuksiaan hoitaa.

Jokaisella on oikeus omaan elämään. Enkä minäkään halua olla lasteni taakkana. Meillä kaikilla on vain yksi elämä.

Ei tarvitse. Itse hoidin äitiäni ja todella raskasta hommaa…

”Totta kai pitää!”

Ilman muuta lasten tulee huolehtia iäkkäiden vanhempien asioista. Sehän on velvollisuus. Pitää miettiä voimavarat ja onko muita sisaruksia, joiden kanssa voisi vuorotella hoitovastuusta.

Tietysti lasten pitää huolehtia iäkkäistä, apua tarvitsevista vanhemmistaan! Samoin vanhempien kuuluu huolehtia alaikäisistä lapsistaan! Itse olen puolisoni kanssa näin tehnyt ja teemme edelleen, on ilo maksaa takaisin lapsena saamaansa huolenpitoa!

Totta kai pitää! Muualla Euroopassa on ihan luonnollista, että perhe pitää huolta toisistaan. Olisi opettavaista kaikkia sukupolvia kohtaan, jos näin olisi nykyäänkin. Menneinä aikoina näin on ollutkin. Tänä päivänä lapsenvahdeiksi kyllä kelpaavat ja perinnön kiilto silmissä odotellaan, että josko pääsisi jo jaolle… Muuten saavat olla jossain poissa silmistä ja mielestä. Kehdataan vielä valittaa hoitajille, jos vanhukset ovat laitoshoidossa, vaikka ei itse viitsitä käydä edes katsomassa...

Työskentelen alalla ja yhä vähemmän löytyy lapsia, jotka haluavat olla iäkkäille vanhemmilleen avuksi. On tavanomaista, että joku/jotkut lapsista asuvat kulman takana, mutta eivät esim. halua käydä lähikaupasta ostamassa omalla rahallaan vanhemmilleen maitotölkkiä, puhumattakaan muusta. Yleinen näkökanta tuntuu olevan, että yhteiskunta saa ja kuuluukin hoitaa. Kaiken.

Päivittäin käydään keskustelua siitä, että iäkäs henkilö haluaa asua omassa kodissaan, mutta lapset tahtovat vanhempansa laitokseen. Lapset ovat tällaisissa tapauksissa hyvin ponnekkaita, tekevät kanteluita, käyvät rähisemässä ja uhkailevat hoitovastuussa olevaa tahoa. Valitettavan useissa tapauksissa saavat sosiaalipuolen toimijat puolelleen.

On hirveä tilanne katsoa, kuinka iäkkäältä ihmiseltä viedään kaikki päätösvalta elämänsä suhteen. Iäkkäät tarvitsevat kiireesti henkilöitä, jotka huolehtivat heidän edustaan ja tahdostaan sekä äänen kuulumisesta. Minusta tämä on räikeä ihmisoikeusrikkomus tässä maassa.

Omat vanhempani asuvat noin 300 kilometrin päässä. On selvää, että sisarusteni kanssa heitä hoidetaan heidän oman tahtonsa mukaan, omaan kotiin kun he alkavat apua arjessa tarvitsemaan. Jo nyt me sisarukset maksamme heidän elämisensä kulut. Käyttävät pienen eläkkeensä sitten siihen, mihin tahtovat. He hoisivat meidät aikoinaan hyvin ja katsomme, että nyt on tilaisuus maksaa takaisin. Suvussamme on mummot ja papat hoidettu kotiin.

Vielä lopuksi otan esiin nykyisen taloudellisen tilanteen tässä maassa. Ei ole varaa hyvinvointipalveluihin. Joissakin maissa lapset on lailla velvoitettu huolehtimaan vanhemmistaan, ja niin minusta saisi olla tässäkin maassa.

Kuvat: Colourbox.com