Lukijat kertoivat koskettavimmat joulumuistonsa – lue ja liikutu!

Studio55.fin lukijat kertoivat omia koskettavia joulumuistojaan. Lue tästä lyhyet ja pidemmät tosielämän tarinat.

Joulun kaunein lahja

"Sinä jouluna meillä ei tuoksunut kinkku eikä imelletty laatikko, ei savukala eivätkä piparkakut. Joulukuusi oli kutistettu pieneen oksaan, joka jökötti maljakossa koristeinaan vain tähti ja pätkä hopeanauhaa. Kun aattoiltana seisoin ikkunan edessä katsellen naapuruston jouluvalojen loiston kajastavan valkeilta hangilta, tunsin olevani maailman onnellisin ihminen.

Sinä jouluna palasi lapsenuskoni enkeleihin, keijuihin ja jopa saunatonttuun. Sylissäni oli kaunein lahja, mikä olla saattaa. Sylissäni oli uusi elämä, vain parin viikon ikäinen esikoispoikani, jota olin yhdeksän kuukauden sijaan odottanut jo liki kymmenen vuotta. Se joulu ei unohdu ikinä – se palaa mieleeni yhä uudelleen ja uudelleen, sillä silloin ymmärsin mitä merkitsee jouluntaika." Lilli-mamma

Jouluyön mysteeri

"Saan olla jouluyönä töissä. Siinä yössä on joka kerta jotain herkkää, se tunne ei koskaan ole poissa. Noin 20 vuotta sitten joulukuusessa paloivat sähkökynttilät. Jossain vaiheessa huomasin kynttilöiden sammuneen. Tarkistin lamput ja sain ne palamaan, mutta jonkin ajan kuluttua ne olivat taas sammuneet.

Tätä jatkui pitkälle aamuyöhön. Mietin, että mikä ihme niitä sammuttaa? Lopulta sain mysteerin ratkaistua. Yksi pappa kävi useita kertoja wc:ssä ja sammutti joka kerta kynttilät, koska sähköä piti säästää. Hyvä, kun jouluyön kummittelu selvisi." Kerttu

Joulu voi olla täynnä surua

"Elettiin vuotta 2002, ja naapureista kuului iloisia riemunkiljahduksia lasten availlessa pakettejaan. Lunta leijaili hiljakseen, kun kävelin poikani haudalle viemään tervehdystä. Mieli oli surkea, sillä hänet oli siunattu marraskuun lopulla. Saapuessani haudalle ymmärsin, että on paljon ihmisiä jotka ovat kokeneet saman. Kuitenkaan vuoden 2002 jälkeen joulut eivät ole olleet kuin ennen." Marja

Studio55/Tuuli Lindgren

Lue myös:

    Uusimmat