Lukijat: Ikä muutti läpinäkyväksi – ”Miehet eivät enää jää katsomaan perääni”

”En halua kunnioitusta harmaiden hapsien tai koukkuselän perusteella”

On kurjaa, kun kaupoissa nykyään minua teititellään, tai – voi kauhistus –, sanotaan: rouva. En haluaisi mitään ylimääräistä kunnioitusta pelkästään harmaiden hapsien tai koukkuselän perusteella, vaan ihan tavallista ystävällistä kohtelua. Olen sama Ulla kuin neljäkymmentä vuotta sitten, kunpa kohdeltaisiin vain lähimmäisenä (eikä vanhuksena).

Se joskus surettaa, että miehet eivät enää jää katsomaan perääni. Olen muuttunut läpinäkyväksi. Kuitenkin olen sielultani nuori, ja katselen mielikseni hyväkroppaisia miehiä uimahallissa ja rannalla. Nuoruus oli kivaa aikaa, kun oli silmäpeliä ja flirttiä! Nyt joudun tyytymään romanttisten elokuvien katseluun.

”Tunnen olevani koko ajan kaikkien tiellä”

Ikä on tehnyt minusta entistäkin näkymättömämmän, jopa niin että ihmiset kävelevät suurin piirtein päin. Jos en minä väistä, niin tulee yhteentörmäys. Tämä on yksi ilmiö. Toinen on se, että tunnen olevani koko ajan kaikkien tiellä. Kaupassa katson ympärilleni eikä ketään ole lähettyvilläni. Kumarrun ottamaan maitoa hyllystä, niin johan sieltä oikealta puoleltani käsi työntyy ottamaan samaa maitopurkkia. Taas on joku syöksähtänyt siihen viereeni ja taas olen hänen, tärkeän ihmisen, tiellä.

Tällaisia vastaavia tapauksia voisin kertoa lukemattomia. En oikein pysty sanomaan missä vaiheessa rupesin jäämään ihmisten jalkoihin, vai ehtikö jossain välissä kasvaa uusi öykkärisukupolvi huomaamattani. Olen vasta vajaa kuusikymppinen, liikun omin jaloin ja olen hyvässä lihassa. Loppuelämä ei näytä ruusuiselle.

”Satunnainen teitittely tuntuu mukavalta”

Olen ollut viisi vuotta eläkkeellä, mutten ole kokenut, että minua kohdeltaisiin eri lailla kuin nuorempana. Joskus joku nuori teitittelee, mutta vaikken pane sinuttelua pahakseni, niin satunnainen teitittely tuntuu mukavalta!

Mielestäni kohtelu riippuu hyvin paljon siitä, miten itse suhtautuu ihmisiin ihan iästä riippumatta. Olen ulospäin suuntautunut ja rupattelen mielelläni ventovieraidenkin kanssa ja yleensä ihmiset juttelevat mielellään. Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan saanut epäkohteliasta palvelua missään ja siihen pätee vanhan kansan viisaus ”niin metsä vastaa kuin sinne huutaa”.

”Olen pysynyt teini-iän mitoissa, ulkonäköä kehutaan”

Nyt 61- vuotiaana olen huomannut ihmettelyä siitä, että miten voin olla tämän ikäinen? Minua luullaan 45-vuotiaaksi, ja nuoret miehet yrittävät iskeä minua! Pukeudun nahkahousuihin ja toppiin, olen pysynyt teini-iän mitoissa ja ollut aina täysin raitis. Meikkaan ja laitan hiuksiani joka päivä.

Ikäni ei ole vaikuttanut negatiivisesti mihinkään, saan katseita kadulla ja ulkonäköäni kehutaan. Tunnen itseni hyväksytyksi iästäni huolimatta, olen kahden lapsen mummu, ja he pitävät minua mummutyttönä.

”En värjää hiuksiani, olen täydellinen tällaisena”

Ihmiset ovat mielestäni liian ikätietoisia. Jotkut ovat jo 20 vuotta sitten huomautelleet minulle, että et ole enää niin nuori. Mielestäni jokainen on yksilö, eikä ikä ole niin ratkaiseva tekijä. Ainakin minä osaan ja olen aina osannut nauttia elämästäni niin, että en ajattele minkä ikäinen olen.

En myöskään tykkää siitä, että Facebook laskee ikäni, kun en sitä itsekään tee. Karistelen myös melko pian kannoiltani sellaiset ihmiset, jotka suhtautuvat ikään kuin se määrittelisi ihmisessä jotain muutakin kuin ajan syntymästä nykyhetkeen. En myöskään värjää hiuksiani, koska tiedän olevani täydellinen minä juuri sellaisena kuin olen.

”Nuorena vähäteltiin”

Olen työelämän tehnyt hoitoalalla nuoresta, silloin noviisina hoitajana sain useinkin kuulla olevani niin nuori... Tarkoitti tietämätön-osaamaton-vähättely jne... Koin, ettei minuun luotettu hoitajana. Varmuus ja myös asiakkaiden luottamus kasvoi työvuosien karttuessa.

Kun olin jo kahden lapsen äiti, keski-ikäinen, matkalla töistä bussille, oman lapseni ikäinen nuoripoika vihelsi perääni. Käännyin ja totesin hänelle: ”voisin olla sinun äitisi”. Hän pyysi anteeksi. Olin sekä hyvilläni että pahoillani.

Itse koin ”vanhentuneeni” ja arvostukseni nousseen siinä vaiheessa, kun kaupan kassa teititteli – se ”kalskahti” korvaan.

Miehen näkemys: Tytöt pitävät ”vaarattomana”

Olen törmännyt ikärasismiin erittäin harvoin. Työelämässä ollessani, hakiessani uutta työpaikkaa 50-vuotisena, minulle sanottiin suoraan, että sopisin muuten heidän tarpeisiinsa, mutta organisaatio on täynnä minun ikäisiäni ukkoja.

Terveydenhuollossa huomaan syrjinnän tapaista. Minulta evätään laboratoriokokeita vedoten vuoden takaisiin tuloksiin, ja lääkärin allekirjoituksella minut määrättiin 67-vuotisena kolmen vuoden karenssiin eturauhasen PSA-kokeen suhteen.

Muualla, kadulla, tapahtumissa, kuntosalilla tunnen itseni täysin joukkoon kuuluvaksi siihen sulautuen. En toki ole ikäloppu, vain 71v.

Ainoa alue on nuorten naisten suhtautuminen. Salilla tytöt ovat avointa ja välitöntä keskusteluseuraa ja epäilen ystävällisyyden johtuvan siitä, että he pitävät minua ”vaarattomana” enkä ole halunnut horjuttaa tuota käsitystä.

Kuva: Colourbox.com