Lukijat allergisoituivat töissä – ”Sairastuin homeisesta koulurakennuksesta”

Olen opettaja, joka on sairastunut homeisesta koulurakennuksesta. Olen työskennellyt nyt 20 vuotta opettajana ja saman verran olisi töitä edessä. Minulle on puhjennut vaikea astma, joka ei pysy lääkkeilläkään kunnossa. Syy on selvä töiden ja oireiden välillä, mutta ammattitautia ei ole. Voi olla, että minusta ei saada koskaan enää työkykyistä mihinkään ammattiin, koska kaikki rakennukset ovat niin homeisia ja lisäksi minulle puhkesi kemikaaliyliherkkyys eli en siedä myöskään hajuvesiä tai voimakkaan hajuisia pesuaineita. Vaatisi työpaikan aikuisilta aika paljon luopua niistä vuokseni, joten olenkohan loppuelämän työkyvytön?            

Olen puuseppä ja tein saunojen sisustuksia. Sain tervaleppäallergian juuri, kun buumi oli alkamassa. Siihen loppu saunojen teot.

Minusta piti tulla mittatilausompelija kuten äidistänikin. Suunnittelin myös tekeväni alihankintatöitä jollekin ompelutehtaalle. Jo yrittäjäkurssilla ilmeni, ettei minusta ole alalle yhtään kauempaa: sain allergia- ja astmadiagnoosit. Hoitoala ei soveltunut lapsesta saakka olleen iskiasvaivan ja atooppisen ihottuman takia, eläintenhoitajan ihanneammattiin hakeutuminen tyssäsi eläinpölyallergiaan... Aina ammatinvalintatesteistä tulee tulokseksi artesaani, eläintenhoitaja, puutarhuri, siivooja... Toimistotöitä saan kuitenkin tehdä loput 15 vuotta eläkkeelle saakka.

Sairastuin opiskeluaikoinani. Olin ollut amiksessa 1,5 vuotta, kunnes vuoden juostuani lääkäriltä lääkärille yöllisten hengenahdistuskohtausten takia sain diagnoosiksi pahan astman. Jälkeenpäin sain myös pahan ekseeman koko kehooni. Koulutuksen kuitenkin suoritin loppuun, kotitalous- ja puhdistuspalveluiden perustutkinnon. Sairauksieni takia työllistyminen on todella haastavaa, minkä takia töitä ei noin vain löydykään. Ammattina olisi ollut mieleinen, mutta sairaudet estävät työnteon. Terveys ei kestäisi.                  

Kesätyöt ravintolassa otti koville, kun jouduin jauhoja käsittelemään. Ei enää uudestaan.

Toimin keramiikkatyön ohjaajana kansalaisopistossa noin 15 vuotta. Käsieni iho ei tykännyt jatkuvasta saven kanssa puuhaamisesta, joten jätin homman. Sen jälkeen ohjasin muita käsityö- ja askarteluryhmiä ja nyt olen eläkkeellä. Harrastan nyt itse kaikenlaista kädentaitoihin liittyvää, mm. tilkkutöitä.                    

Olin tarjoilija ja siihen aikaan oli ravintoloissa kokolattiamattoja ja tupakointi sallittua. Kotiin tultua yöllä ei meinannut hengitys sujua. Astma paheni. Menin kosmetologikouluun ja sen jälkeen työllistin itseni yrittäjänä.

Vaihdoin työtehtävää jo nuorena kesätyöpaikassa – onneksi onnistui. Olin ns. leipälinjalla ja kävi ilmi, että olin jauhoille allerginen – niitähän oli ilmassa, kun pakattiin. Leivän latominen/pakkaaminen aiheutti aivastelemista, eli ei ihan sopivaa hygienisyydenkään takia. Pääsin ilokseni konditoriapuolelle, jossa ei jauhotettu kauniita leivonnaisia. Allergia oli ”lyönyt läpi” 2 vuotta aiemmin ollessani mapittamassa toimistotehtävissä 17-vuotiaana. Aina kun otin hyllyltä ylhäältä mapin, aloin aivastelemaan. Siedätyksessä olin useampaan kertaan 70-luvulta 2001-vuoteen. Ei varsinaista isoa hyötyä. Jos tuli suora pöly-yhteys, tai kissaihminen esim. junavaunussa istumaan viereen, alkoivat keuhkot supistella. Eli työtehtävien rajoitus/opiskelu alkoi 70-luvulla, alle 20-vuotiaana.

Aloin opiskelemaan hierojaksi, mutta kun tuli näytetuntien aika ja erilaisten rasvojen käyttäminen, ei onnistunutkaan homma. Kädet menivät todella huonoksi; iho punotti, kutisi ja ärtyi. Jouduin jättämään opiskelun kesken. Harmitti, mutta onneksi kyse oli ”vain” lisäkoulutuksesta liikunta-alan täydennykseksi.       

Hometalkoissa ollaan pahasti myöhässä

"60–70-luvun julkiset rakennukset pitäisi kaikki korjata oikeastaan välittömästi, ja siinä on kyllä kova työmaa", FCG:n toimialajohtaja Juhani Pirinen sanoi Huomenta Suomessa toukokuussa 2015.