Kirjailija: Todellinen vanhuus ei ole pirteää ja iloista

Yltiöpositiivisissa mielikuvissa vanheneva ihminen viilettää aurinkomatkoilla, golfkentillä ja muissa lukuisissa harrastuksissa. Kolotukset ja väsymys eivät vaivaa; onhan kyseessä ikä, jolloin ihmisellä on vihdoin aikaa itselleen.

Pastori, toimittaja ja kirjailija Hilkka Olkinuora ei halua katsoa vanhenemista läpeensä iloisena ikänä.

− Ajatus ikuisesti pirteästä vanhuudesta on epätosi. Ennen kaikkea siksi, että yksi keskeinen tekijä ikääntymisessä on luopuminen, Olkinuora taustoittaa Parasta ikää -kirjansa syntyä.

Muutoksia terveydessä ja taloudessa

Luopuminen kietoutuu ikäihmisen elämään monella tapaa. Osa vaikutuksista tuntuu hyvin konkreettisella tasolla.

− Luopuminen liittyy niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin terveyteen. Esimerkiksi ystävät alkavat haurastua, sairastua ja kuolla. Tämä vaihe alkaa ihmisellä jo 50-vuotiaana, Olkinuora sanoo.

Toinen arjen tason luopumisen näkökulma liittyy talouteen. Vuosien ansiotyön jälkeen eläkkeen pienuus tulee monelle yllätyksenä. Yhtä lailla itse työstä luopuminen on identiteettikysymys, mikä jokaisen meistä on ennen pitkää kohdattava.

Kahden hoidettavan loukussa

Arjen tasolla tuntuvien muutosten ohella luopumisen käsite sivaltaa myös muun muassa unelmia.

Moni lykkää unelmiensa toteuttamisen eläkepäiviin. Sitten, kun minulla on aikaa… Mutta entä jos hartaasti odotettu aika ei koskaan tule?

− Tapaan paljon ihmisiä, jotka huomaavat yhtäkkiä olevansa kahden hoidettavan loukussa. Toisessa päässä ovat lastenlapset, toisessa omat ikääntyvät vanhemmat.

− Seuraavaksi 60-vuotias sukkuloikin lastenlasten ja vanhempiensa välissä. Silloin on luonnollista kysyä, että missä se oma elämäni on, koska on minun vuoroni, Olkinuora painottaa.

Pelkistä elämäsi!

Vaikka luopuminen ulottaa lonkeronsa kaikkiin elämän osa-alueisiin, vanhuus on toki muutakin. Olkinuora muistuttaa, että luopumisen toinen näkökulma on pelkistäminen.

Iän myötä ihminen pääsee eroon henkisestä ja aineellisesta roinasta, mitä hän on raahannut elämän varrella mukana.

− Se voi olla ihmiselle hirmuisen mieluisa prosessi. Jokainen, joka on muuttanut elämänsä suunnan, tietää, mitä miltä se tuntuu, Olkinuora sanoo.

Pelkistämisen voi ulottaa koskemaan myös ihmissuhteita. Ikääntyvän ei tarvitse kuulua kaikkiin mahdollisiin yhdistyksiin tai kestää sietämättömiä tuttavia. Olkinuora kehottaa vetäytymään ihmissuhteista, jotka ainoastaan kuormittavat.

− Aika moni valittaa, että he tulevat ikääntymisen myötä näkymättömiksi ja olemattomiksi, joihin törmäillään kadulla. Toisaalta moni sanoo, että vihdoin voi näyttää ja olla siltä mitä haluaa. Ulkonäköpaineita ei enää ole.

Ikäihmiset kuluttajina

Ikääntyvät ihmiset ovat tänä päivänä yhä enemmän myös markkinatalouden mielenkiinnon kohde. Päälle viisikymppiset muodostavat ensimmäisen ikäryhmän, joka on tottunut ostamaan ja kuluttamaan nuoresta lähtien.

− On hyvä, että vanhenevat ihmiset nähdään kuluttajaryhmänä, mutta siinä on myös vaarana, että ihmiset alkavat nähdä itsensä vain kuluttamisen kautta.

Ikäihmisiä kuluttajina tarkastellessa Olkinuora haluaa nostaa esiin väärän luulon siitä, että ikäihmiset haluaisivat olla tekemisissä pelkästään toisten ikääntyneiden kanssa.

− He haluavat seuramatkoja, joissa ei ole kauhea kiire, mutta ei se tarkoita sitä, että mummot haluavat viettää aikaa vain mummojen kanssa. Tarvitsemme enemmän luontevia kohtaamisia eri ikäisten kesken, Olkinuora painottaa.

Kuvat: Colourbox.com

Studio55/Jenni Kokkonen