Mainos

Virkamiehestä maanviljelijäksi – näin Marian arki muuttui

Hyppy virkamiehestä maanviljelijäksi on vienyt Maria Henttalalta viiden viikon lomat ja kuukausipalkan, mutta tuonut läheisyyttä perheen, eläinten ja luonnon kanssa.

Kun on oikein paha päivä ja taivas työntää räntää, niin käyhän se mielessä – ehkä entinen työhuone maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen tiloissa Kruununhaassa olisi sittenkin helpompi paikka kuin kurainen piha ja navetta. Ei Maria Henttala silti oikeasti vaihtaisi arkea maatilalla aikaisempiin virkamiehen hommiin. Henttalan tilasta Porvoon Kerkkoon kylässä on tullut sekä koti että työ.

– Muutin tänne vuonna 2000, pari vuotta ennen kuin menimme mieheni kanssa naimisiin. Mieheni on asunut tilalla koko ikänsä, isäntänä hän aloitti sukupolvenvaihdoksen jälkeen vuonna 1988. Itse kuljin muuton jälkeen vielä muutaman vuoden ajan 65 kilometrin työmatkaa Helsinkiin. Matkapäiviä kertyi äitiyslomaa edeltävänä vuonna 65, ministeriössä EU-projekteja tehnyt Maria kertoo.

Ensimmäinen äitiysloma alkoi vuonna 2003. Seuraavien viiden vuoden aikana pariskunnalle syntyi neljä lasta. Raskauksien välissä Maria teki ministeriössä etätöitä. Hän irtisanoutui vasta vuonna 2012 harkittuaan päätöstä vuoden virkavapaalla.

– Tiesin, etten ainakaan helpolla saisi vastaavaa työtä. Viihdyin työssä hyvin, mutta lasten kanssa matkoja olisi tullut liian paljon. Työnkuvanikin olisi vähän muuttunut. Ehdotin, että olisin tehnyt etätöitä 25 tuntia viikossa, mutta sillä hetkellä se ei ollut mahdollista.

– Vaikka maatilalla on töitä periaatteessa ympäri vuorokauden, se on ihan erilaista, sillä aamulla ei tarvitse hypätä rattiin. Vanhetessa sitä tulee itsekkäämmäksi – en olisi enää viitsinyt istua autossa kahta ja puolta tuntia joka päivä, kun perhe kaipaa minua ja minä perhettä. Sitä paitsi jos minä en olisi jäänyt, tilalleni olisi pitänyt palkata joku.

Päätöstä helpotti se, että Maria on itsekin kotoisin maatilalta ja opiskellut alaa Järvenpään maatalousnormaalikoulussa sekä Helsingin yliopiston Viikin kampuksella.

Syntymät työn tähtihetkiä

Henttalan tilalla kasvatetaan lihakarjaa ja ravihevosia, viljellään viljaa ja heinää sekä hoidetaan metsää. Sekä Marialle että hänen miehelleen sydäntä lähinnä ovat eläimet.

– Kun niistä tykkää, työ on antoisaa. Jos niistä ei tykkäisi, tätä työtä ei edes kannattaisi tehdä, on se sen verran sitovaa.

Tilalla on keskimäärin 75 lehmää. Keskimäärin siksi, että joitakin menee teuraaksi – pihvilihaksi – joka kuukausi. Toisaalta uusia vasikoitakin syntyy ympäri vuoden.

– Meillä on täällä yksi sonni eli isä ja monta äitiä eli emolehmää. Karja laiduntaa toukokuusta lokakuuhun ja viettää talven pihattonavetassa isoissa ryhmäkarsinoissa. Kun isä kulkee muiden mukana ympäri vuoden, niin kyllä niitä vasikoita tulee.

– Onnistunut poikiminen tai varsominen ja niiden tuloksena syntynyt vasikka tai varsa ovat tämän työn tähtihetkiä. Jokainen syntymä ja uusi elämä säväyttää, ja jokainen tulokas myös nimetään, Maria sanoo.

Eikö eläimistä luopuminen ole vaikeaa?

– Emolehmistä tulee itselle läheisimpiä, sillä ne ovat meillä vuosia, koska poikivat vasikoita. Jos syntyy sonnivasikka, niin tietää jo etukäteen, että se lähtee ennen kuin täyttää kaksi vuotta.

– Kaikki ovat meille yksilöitä, mutta en minä teurasauton perään itke. Näen tämän niin, että niillä on hyvä elämä niin kauan kuin ne täällä ovat. Vaikkei se elämä olisi 20 vuotta pitkä, niin ne saavat elää mahdollisimman luonnonmukaisen, lajilleen kuuluvan elämän vapaana laitumella.

Viikonloppu ei eroa arjesta

Tyypillinen päivä Henttalan tilalla alkaa aamukuudelta.

– Mieheni lähtee töihin, ja minä laitan kolme lasta koulumatkalle. Pienin tyttö ei vielä käy koulussa vaan kulkee kotona meidän kanssamme. Kahdeksan maissa lähdemme yhdessä töihin. Aamupäivä menee tallissa ja navetassa.

– Kun lapset ovat keskellä päivää vielä koulussa, yritän tehdä mahdollisimman paljon paperitöitä. Maatalouteen liittyy todella paljon byrokratiaa, minkä lisäksi hoidan lihan suoramyyntiä. Kello kolmen jälkeen iltapäivällä menemme taas ruokkimaan eläimiä. 12 tunnin työpäivä on ihan normaali, Maria sanoo.

Eläimet pitää ruokkia ja hoitaa viikonloppuisin samalla tavalla kuin arkena.

– Teemme töitä seitsemänä päivänä viikossa, lauantaita ja sunnuntaita ”ei ole”. Viiden viikon lomia ei enää pidetä, vaan viisi päivää on meille jo tosi pitkä loma.

– Jos tähän olisi hypännyt ihan toisenlaisesta taustasta, se olisi varmaan järkytys, mutta itse olen nähnyt jo lapsuudessa, kuinka vanhemmat pyörivät koko ajan maatilan töissä.

Työt vaihtelevat jonkin verran vuodenaikojen mukaan. Kiireisintä maatilalla on kevään kylvöistä syksyn puintiaikaan.

– Kun teemme kevätkylvöt kahdestaan mieheni kanssa, olemme pellolla kaksi ja puoli viikkoa kaiket päivät. Silloin joko lomittaja tai harjoittelija ruokkii eläimet. Kesällä teemme eläimille rehua talveksi niin ikään monta viikkoa.

– Palkkaa ei voi laskea maatilalla kuukausipalkkana. Maanviljelijöiden tulot ajoittuvat syksyyn, jolloin kasvinviljelyn sato puidaan ja suurin osa maataloustuista maksetaan. Aina täytyy laskea, että syksyllä saadut tulot riittävät ympäri vuoden. Meillä lihan suoramyynti tosin tuo tuloihin säännöllisyyttä, Maria sanoo.

Osana luonnon kiertokulkua

Henttalat ovat kehittäneet tilaansa eteenpäin. Muutama vuosi sitten rakennettiin uusi talli, ja uuden pihaton rakentamista mietitään.

– Eläinten kanssa työskennellessä käsin tehtävästä työstä ei pääse kokonaan eroon, eikä minun mielestäni pidäkään päästä. Mutta kun ikää tulee lisää, niin kyllä esimerkiksi rakennuksista haluaa sellaisia, että työtä olisi helppo tehdä.

– Eläimiä meillä voisi olla enemmänkin, mutta haluammeko edes? Tarkoituksemme ei ole tehdä mitään jättitehdasta. Se ei ole mielekästä.

Vaihtelua maatalouteen tuovat oma blogi ja valokuvaaminen.

– Joka maajussi ei varmaan kanna kameraa mukanaan navettaan. Jos näen tilanteen, joka olisi kiva kuvata eikä kameraa ole mukana, se oikein harmittaa, Maria sanoo.

– Työkavereita tässä ei ole samalla tavalla kuin ennen, mutta pidän edelleen yhteyttä virkamiesajoilla tapaamiini EU-kollegoihin muissa maissa. Tilalla vierailevat ryhmätkin tuovat antoisaa vaihtelua arkeen. Myös blogin ja lihan suoramyynnin ansiosta pääsee vaihtamaan ajatuksia monenlaisten ihmisten kanssa.

Vaikka työ on sitovaa, Maria pitää siitä.

– Maanviljelijänä oleminen on lapsuudesta opittu elämäntapa. Kun joka päivä katsoo taivaalle, että tuleeko vettä vai paistaako, niin siinä tulee seurattua luonnon kulkuakin eri tavalla. Elämme todella lähellä luontoa ja tunnemme konkreettisesti olevamme osa sen kiertokulkua. Se on rauhallista ja harmonisoivaa. Lapsetkin oppivat elämästä monta asiaa, joita koulussa ei opi.

Kuvat: Maria Henttalaja Maria Henttalan kotialbumi

Katso alla olevasta videosta, kuinka iloisesti lehmät hyppelehtivät laitumelle Helsingissä toukokuussa vuonna 2010.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.