Mainos

Vankilan pelko ajoi jopa maanpakoon – näin Suomessa kohdeltiin seksuaalivähemmistöjä

Tämän päivän Suomi suvaitsee seksuaalivähemmistöjään, mutta vielä jokin aika sitten asia oli toisin. Monelle suomalaiselle menneet vuosikymmenet olivat synkkää aikaa, jolloin rakastettiin häpeän ja vankilan pelossa.

Helsingin yliopiston tutkija Kati Mustola tuntee Sateenkaari-Suomen historian. Hän on haastatellut ihmisiä, jotka ovat joutuneet elämään lainsuojattomina seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.

Homoseksuaaliset teot olivat Suomessa rikos vuoteen 1971 asti, ja niistä voitiin tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankilaan. Muu Eurooppa on ollut Suomea edistyksellisempi suvaitsevaisuudessaan.

– Euroopan mittakaavassa Suomi on ollut jälkijunassa, ja Pohjoismaista olemme aina viimeinen, Mustola kertoo.

– Poikkeuksellista Suomessa on ollut sekin, että laki koski myös naisia, kun monessa muussa maassa rangaistiin vain miehiä. Naisia käytännössä tuomittiin kuitenkin harvemmin kuin miehiä.

Ruotsissa homoseksuaalisuus poistui rikoslaista jo vuonna 1944, Tanskassa taas jo 1933. Norjassa puolestaan oli kirjattu jo viime vuosisadan vaihteessa, että homoudesta saatettiin rangaista vain yhteiskunnallisen edun niin vaatiessa – käytännössä siis tuskin koskaan.

Homoudesta rankaiseva laki sorvattiin 1800-luvun lopulla, ja sitä ennen homoja voitiin tuomita jopa kuolemaan. Siitä ei ole tietoa, missä määrin teloituksia aikanaan pantiin toimeen.

Mustola muistuttaa, että monessa maailman kolkassa homoseksuaalisuudesta rangaistaan yhä kuolemalla.

Häpeärangaistus kaikista pahin

Vaikka sakoilla Suomessa ei selvitty, tuomio saattoi tulla vain ehdollisena, mikäli aiempaa rikostaustaa ei ollut. Julkisuus olikin rangaistuksista pahin.

– Kiinnijääneille pahinta oli julkisuus ja häpeä. Kun kysyin eräältä haastateltavalta, tiesikö hän syyllistyneensä rikokseen, hän sanoi, ettei edes muista, tiesikö vai eikö. Ei sillä ollut merkitystä, koska se oli vain niin häpeällistä.

Pelko ja häpeä olivat suurta, vaikka käytännössä vaara vankilatuomiosta melko pieni. Suomen väestöön on kuulunut aina satoja tuhansia homoseksuaaleja, mutta huippuvuosinakin heitä tuomittiin enintään noin 100.

Kireä ilmapiiri ja lainsäädäntö ovat olleet joillekin liikaa. Mustola kertoo, että Suomesta on aikanaan lähtenyt myös seksuaalipoliittisiapakolaisia.

– 1960- ja 70-luvuilla Ruotsiin lähteneiden joukossa on suhteettoman suuri määrä homoja ja lesboja.

Kohti vapautumista

1960-luvun lopulla lainmuutos oli jo työn alla, ja seksuaalisen vapautumisen myötä asiasta alettiin keskustella. Ensimmäinen homoyhdistys perustettiin Helsingissä vuonna 1967. Muutokset olivat hitaita, kuten ne ovat nytkin.

– Asenteet säilyivät vahvoina, vaikka pelko poliisitoimista poistui. Kivulias tie jatkuu edelleen.

Suomi on edennyt jo sallimaan homoparien perheen sisäiset adoptiot, ja perheen ulkoisista adoptio-oikeuksista käydään keskustelua. Monet maat ovat jo hyväksyneet myös sukupuolineutraalin avioliiton, ja Mustola uskoo sen rantautuvan vielä meillekin.

– Taantumuksellisenakaan aikana taaksepäin ei mennä. Uskon, että se on vain ajan kysymys.

Studio55.fi/Milja Atu


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.