Mainos

Syöpä vei puolisot – Marja-Leena ja Martti löysivät toisensa kuusikymppisinä netistä

Reilu vuosi sitten syksyllä Martti Laaksonen kertoi, kuinka hänestä tuli Martti Liimatainen ja Marja-Leena Liimataisesta hänen vaimonsa. Ennen kuuden vuoden seurustelusuhteen huipentumista vihkivaloihin kumpikin oli kantanut tahoillaan raskasta surua.

Martti Liimatainen jäi leskeksi vuonna 2001 yli 30 vuoden avioliiton jälkeen. Syöpää sairastanut vaimo kuoli sairaalan virheestä aiheutuneeseen verenmyrkytykseen.

Marja-Leena Liimatainen puolestaan menetti miehensä keuhkosyövälle vuonna 2004, juuri ennen 35-vuotishääpäivää ja omia eläkepäiviään.

– Tunsin katkeruutta, sillä mieheni ei ollut ikinä lopettanut tupakoimista. Sairaus pilasi yhteisen vanhuutemme: kaikki se, mitä varten oli uurastettu, jäi kokematta, Marja-Leena sanoo.

Uuteen onneen kannustettiin

Puolisoiden kanssa puhuttiin siitä, miten elämä jatkuisi ilman toista.

Marja-Leena ymmärsi, ettei pystyisi yksin hoitamaan isoa omakotitaloa. Hän ei liioin halunnut lastensa riesaksi, sillä äitinsä omaishoitajana toimittuaan Marja-Leena tiesi sen käyvän liian rankaksi puolin ja toisin.

– Sekä minulle että miehelleni oli selvää, että jos suinkin vain löytyy kaveri, jonka kanssa on hyvä olla, niin siihen tartutaan. Avioliitto päättyy kuolemaan, Marja-Leena sanoo.

– Minuakin vaimo vannotti, että muistakin, että yksin et saa jäädä, Martti sanoo.

Tarkat kriteerit kumppanille

Kaksikko tutustui toisiinsa internetin treffisivustolla. Muitakin kandidaatteja ehdittiin tavata.

– Ne tapaukset olivat aivan järkyttäviä, suorastaan koomisia. Netistä on vaikea löytää selväjärkistä seuraa, Martti sanoo.

Marja-Leena lisää, että kuusikymppisenä on jo niin paljon omia tapoja ja tottumuksia, ettei niistä mielellään jousta.

– Minulla oli tarkat kriteerit, joista pidin tiukasti kiinni. Kun ei tee kompromisseja, ei pety. Ajattelin, että löytyy, jos on löytyäkseen – olin valmis suhteeseen, mutta ei se mikään pakko ollut.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Hyvin alkaneen suhteen yhteydenpito katkesi välillä, kun Martti sai vakavan infarktin. Hän ei Marja-Leenan aiemmat taustat tuntien halunnut vaivata puolikuntoisuudellaan.

– Kirjoitin Martille, että sopisi sanoa, jos ei halua jatkaa. Eihän se infarkti minulle mikään kynnyskysymys ollut, kun kerran tässä iässä vielä löysi vapaan, selväjärkisen miehen, Marja-Leena nauraa.

Sitten mentiinkin kahville, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä – ainakin Martin puolelta.

– Kyllä minäkin heti ajattelin, että tuon ihmisen haluan tehdä onnelliseksi, Marja-Leena myöntää.

Suru jäi taakse

Kun pari alkoi seurustella, Marja-Leenan entisen miehen kuolemasta oli kulunut puoli vuotta. Yhteen muutettiin vähitellen puolentoista vuoden kuluessa.

– Kaikki sukulaiset ja ystävät olivat onnellisia ja ottivat hyvin vastaan, Martti sanoo.

Marja-Leena uskoo, että entisen aviomiehen pitkä sairastaminen helpotti eteenpäin menoa.

– Sitä oli kauhea katsoa. Ehdin tehdä surutyötä niin kauan, että itse kuoleman jälkeen ei ollutkaan enää niin surun paikka.

Uusi liitto leppoisampi

Kun Marja-Leena ja Martti pari vuotta ensitapaamisen jälkeen menivät kihloihin, he eivät ajatelleet menevänsä naimisiin. Mieli muuttui, kun Marja-Leenan poika kuoli, ja avioliiton tuoma turva alkoi houkuttaa.

Häät pidettiin intiimisti kotona 20.10.2010 kello 20.10.

– Elämä on nyt leppoisampaa kuin nuoruuden liitossa: silloin piti käydä töissä, maksaa talo ja kasvattaa lapset. Tavoitteineen ja velvoitteineen se oli vakavampaa, Marja-Leena pohtii.

Toisin on nyt. Pari tekee, mitä haluaa, matkustaa, minne haluaa ja nukkuu niin pitkään kuin haluaa.

– Aikalailla sellaista elämää, millaiseksi olisin ensimmäisenkin avioliiton kuvitellut työvuosien jälkeen, Marja-Leena sanoo.

Aiempia puolisoja muistellaan

Entiset puolisot ovat olleet esillä ensitapaamisesta lähtien niin puheissa kuin kodin kuvissakin.

– Meillä molemmilla on takanamme hyvät avioliitot. Se oli jopa yksi kriteereistäni: en halunnut eronnutta enkä kilpailisi elävän kanssa. Puhumme paljon ja avoimesti entisten puolisoiden sanomisista ja tekemisistä, myös muille ihmisille. He ovat osa meitä, Marja-Leena sanoo.

– Minkäänlaista mustasukkaisuutta puolison entistä elämää tai kumppania kohtaan ei ole koskaan ollut, Martti lisää.

Marja-Leena uskoo suhtautumisen olevan myös ihmisestä kiinni.

– Pakkohan minusta on tykätä, eivät muut ole sen kummoisempia, hän nauraa.

Yhteinen hautapaikka

Puolisoiden muistoja myös vaalitaan yhdessä.

– Minähän se pidän huolen, että Martin entisen vaimon haudalla käydään. Ja Martti käy vastaavasti minun edesmenneen mieheni haudalla.

– Tulevaisuudessa hautapaikasta tulee yhteinen: Martti on ilmoittanut, että haluaa sinne mukaan, Marja-Leena sanoo.

Piia Simola/Studio55.fi


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.